Ei ole mitenkään helppoa lähteä äänittämään demonauhaa uusista biiseistä, kun ei voi olla täysin varma onko niitä. Hynynen oli aloittanut biisien teon joskus keväällä 2004 ennen kesän keikkoja, ja joitain biisinraakileita raavittiinkin silloin kämpillä kasaan - mm. Kultalusikka oli yksi näistä - mutta muuten tuntui siltä, että aika heikoilla jäillä ollaan.

Elokuussa 2004 päätetään kuitenkin, että kädet pois munista ja töihin. Hynynen ja Sinkkonen käyvät aluksi kahdestaan harsimassa jotain tekeleitä kasaan, myöhemmin näitä jalostettaan rauhallisessa hengessä kolmestaan. Päätämme varata kylmän viileästi studioajan demon tekoa varten ennen syksyn keikkoja, niiden lomassa kun meitä ei kuitenkaan mikään voima studiolle saa. Se veisi hengen. Lokakuun keikkojen jälkeen on taas määrä aloittaa jo levyn äänitykset, joten kyllä ennen sitä jotain pitäisi saada kasaankin.

Ei muuta kuin hipin läski hyllymään. Treenailemme hiljakseen. Hynynen ei laula treeneissä vielä ollenkaan, Hongistolla ja Sinkkosella ei siis ole aavistustakaan biisien mahdollisesti sisältämistä melodioista. Ja jos ollaan ihan rehellisiä niin ei ole Hynyselläkään. Puhumattakaan sanoista. Mutta studioaika Imatralle on jo varattu, ei auta kuin painaa. Tiistai 21.9. on session alkamispäivä, joten sitä edeltävä viikonloppu kuluu kämpillä askarrellen, ja yöt menee runkatessa ja sanojen kirjoittamisessa. Eihän niistä valmiita vielä tule, mutta demolle aivan riittävän hyvät. Sanoittaminen on yliarvostettua puuhaa Suomessa muutenkin.

TIISTAI 21.9.2004
Aloitusaika on sovittu kymmeneksi aamulla, joten valumme paikalle joskus yhdentoista jälkeen. Soittokamat olemme vieneet Imatralle jo edellisenä iltana Gaia Musicin Tuomon, Peten ja Neuvostoliiton avustuksella, joten roudauksen osalta tilanne on hallussa. Varsinkin kun Music Brosin studiolla sattuu vielä olemaan pari rivakkaa teinipoikaa työnharjoittelussa. On mukava seurata kuinka Hongiston bassokaappi liikkuu hammastikkujen paksuisilla käsivarsilla. Ei auta mikään, Hynysen on pakko mennä auttamaan siinä vaiheessa kun pojilla alkavat finnit räjähdellä kasvoilla kantamisen paineessa. Joku raja se on teininkin kärsimyksille asetettava.

Kasaamme kamat, avaamme oluet ja alamme testailla soundeja. Tuttuun tapaan äänityshommia hoitaa Aaltonen. Aaltonen on hullu, mutta pätevä. Siedettävät soundit saadaan nopeasti kasaan ja villi leikki musiikin maailmassa on valmis alkamaan. Mutta sitä ennen nautitaan aamiainen. Tänä aamuna ruokana toimii keskiolut. Joku voitelee leivänkin. Hullu.Mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Reippaat työnharjoittelijat jäävät vielä auttamaan Sinkkosta roudauksessa ja rumpujen kasauksessa kun Hynynen ja Hongisto rientävät kohti Imatran Alkoa. Evästäydennyksiä tehdään hieman yli sadalla eurolla. Ja tämä ei ole liioittelua. Onhan studioaikaakin varattu sentään kolme päivää.

Kasaamme kamat, avaamme oluet ja alamme testailla soundeja. Tuttuun tapaan äänityshommia hoitaa Aaltonen. Aaltonen on hullu, mutta pätevä. Siedettävät soundit saadaan nopeasti kasaan ja villi leikki musiikin maailmassa on valmis alkamaan. Mutta sitä ennen nautitaan aamiainen. Tänä aamuna ruokana toimii keskiolut. Joku voitelee leivänkin. Hullu.

Tarkoituksena on äänittää rummut, komppikitara ja basso kerralla sisään, melodiakitarat ja laulut tehtäisiin sitten myöhemmin. Aloitamme parilla suht helpolla, jotka menevätkin sisään "ykkösellä". Tällaisia ovat biisit nimeltään Vieraan sanomaa, joka oli valmis jo keväällä Kultalusikkaa äänitettäessä ja toimi toisena varteenotettavana sinkkuvaihtoehtona, ja Kylmän nujertama. Kylmän nujertaman riffistä tulee jostain syystä mieleen HIMin eka levy, pitäisi tarkistaa onko vastaavaa riffiä siellä, mutta kun eihän Hynynen omista sellaisia levyjä. Jääköön asia siis syssymmälle.

Jätkät ovat vielä hieman kipsissä, mutta tunnelma alkaa pikku hiljaa kohota. Hynynen väsää itselleen kossupaukut. Tämän jälkeen hymy ei katoa hänen naamaltaan ennen kuin vasta seuraavana aamuna. Ja iltaan mennessä alkaa naurattaa muitakin. Tajuamme, että meillähän on kaikesta huolimatta levyn ainekset kasassa. Ja hyvän levyn.

Paljon saadaan aikaan jo ensimmäisenä päivänä. Toimimme periaatteella 3-5 biisiä ja tupakkitauko + parit kaljat tai paukut. Rumpuja, peruskitaroita ja bassoja vedetään nauhalle 17 biisin verran, kaikki nämä tosin hieman hakevina, eihän biisejä ole ennen Karmilan mukaantuloa vielä varsinaisesti sovitettu ollenkaan. Lyhyt yhteenveto näyttää tältä. Sanat ovat vielä kesken, joten biisien nimet saattavat vielä muuttua:

1. VIERAAN SANOMAA
- Perus keskitempo KT -biisi, hyvä riffi ja mahtava kertosäe tyyliin "naiset seljälleen". Eihän ne kaadu, mutta yrittää aina saa

2. KYLMÄN NUJERTAMA
- Äijähevin ja hempeän kertosäkeen kaihoisa tandem. Riffi on rautaa, vaatii tosin tarkistusvierailua sylttytehtaalla. Kertosäe puolestaan viittaa sillitehtaalle

3. MURHEEN MAILLA
- Vitun hyvä riffi ja taivaallinen kertosäe

4. AAMU
- Ehkä liiankin perusbiisi meiltä, joutuu tarkkailun alle ja jälki-istuntoon

5. HELVETINPYÖRÄ
- Punkkia, vaatii sovittamista, mutta sen jälkeen se on wittu PARAS

6. KAIHOLA
- Pienen sovittamisen jälkeen käsissämme on miljoonia myyvä hitti. Mihin myö ne kaikki rahat oikein laitetaan?

7. EI KENENKÄÄN MAA
- Kerrankin Hynysellä on sanottavaa, kertosäe menee kuitenkin uusiksi. Se ei ole tarpeeksi hyvä näin hyvään biisiin

8. PERKELEEN TYÖTÄ
- Nopea KT -hitti Marilyn Mansonin ja AC/DC:n hengessä. Nimi oli olemassa jo edellisen levyn sessioissa, nyt sanojen idea on kuitenkin aivan toinen, parempi

9. SUOMI. NYT.
- Kertosäe vielä hieman hakusessa, mutta hyvä tulee. Ehkä PARAS. Nimi on vähän liian mahtipontical

10. HULLUUTTA JA HUMALAA
- KT soittaa heviä! Tästä tulee tykki

11. RASKAS KANTAA
- Helvetin hyvä riffi, muuten hieman hakusessa. Hyvä tulee kunhan joku tekee hyvän kertosäkeen ja sovituksen

12. KYLMÄ SYLI
- Tuleva suomi-rockin klassikko

13. POHJANMAAN KAUTTA
- Ilmiselvä hitti, ehkä liiankin ilmiselvä

14. SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN
- Silkkaa runoutta, josta tulee pienen sovittamisen jälkeen levyn päätösbiisi. Ehkä

15. VIISI HAAVAA
- Paskaa, putoaa pois jo alkurähinöissä

16. "PILLU"
- Heviä Alice in Chainsin hengessä, kertosäe puuttuu. Kassellaan, mutta luultavimmin putoaa pois

17. "PROGE"
- Epätahtiriffittelyä, hyvä keikkabiisi varmasti, jos joku tämän joskus saa valmiiksi

Kuuntelemme tuotoksiamme ja käymme saunassa. Tuomo ja Pete saapuvat paikalle. Tilaamme taksin, menemme Buttenhoffiin syömään ja tämän jälkeen parin baarin kautta Cumuluksen yökerhon naistentansseihin vonkaamaan naisia. Sinkkonen ja Hynynen painivat baarissa koko illan. Ei varmaan tarvitse mainita, että se ei tee jo keski-iän ylittäneisiin naisiin juurikaan vaikutusta. Tuskin tekisi nuorempiinkaan, jos niitä paikalle olisi eksynyt. Emmehän ole Pohjanmaalla vaan sivistyneessä Karjalassa.

KESKIVIIKKO 22.9.2004
Hynynen skarppaa ja aloittaa melodiakitaroiden soittamisen pelkän kahvin voimalla heti kymmenen jälkeen aamulla, Hongisto ja Sinkkonen nukkuvat vielä. Totuuden nimissä on sanottava, että edellinen ilta tuntuu kropassa niin vahvana, ettei kahvia vahvempaa ole tarvis nauttiakaan, puhe sammaltaa muutenkin. Soittamiseen se tuo kuitenkin sopivaa herkkyyttä. Ainakin Hynynen kuvittelee niin.

Melodiakitaroihin menee aikaa noin tunti. Jätkät heräilevät ja valuvat tarkkaamoon, nukkumapaikkoinammehan on toiminut studion olotilat. Hetken mietimme sitä, että kuka on sammunut mihinkin ja mihinköhän aikaan. Sinkkonen ja Hynynen voivottelevat kroppiaan, ne ovat täynnä mustelmia eilisen painin jäljiltä. Nerous on jälleen ollut pinnassa yökerhon hämärässä. Muistikuvien palautuessa häpeä lisääntyy. Lopulta tulee mieleen, että ehkä olisi paras kaikille jos pienentäisi päätä ja leventäisi hymyä - haulikolla.

Siinäpä muuten oiva mainoslause Sakolle. Pienennä päätä, levennä hymyä - HAE SAKO valtuutetulta jälleenmyyjältäsi!

Ei muuta kuin lonkero huuleen ja laulamaan. Demolaulujen teko on mukavaa hommaa, sitä kun voi tehdä pienessä nosteessa, ja vähän isommassakin. Levyä tehdessähän se ei tule kysymykseenkään. 15 biisiä vedetäänkin suhteellisen rivakasti tyyliin ensin normaalit laulut ja sen jälkeen kaikki huudot putkeen. Ääni on viimeisen biisin jälkeen aika loppu. Samoin viinat.

Aaltonen keksii Kylmään sylin kertosäkeeseen niin hienon laulumelodian, että vanha päätetään jättää kokonaan pois. Samalla päätämme, että Aaltonen saa itse laulaa tuotoksensa. Näin tapahtuukin, ja klassikko on valmis.

Sinkkonen poistuu päivällä, Aaltonen illan hämärtyessä kun laulut on saatu tehtyä. Hynynen ja Hongisto löytävät vielä jostain 3 litran punaviinilaatikon, jonka tyhjennys alkaa samalla kun miehet kuuntelevat kahden päivän tuotoksia. Hynynen tekee muistiinpanoja, että mitä biiseille olisi oikein miesten mielestä tehtävä. Muistiinpanoja tulee aika liuta, mutta onneksi paljon on jo saatu aikaankin. Sen miehet myöntävät, ja pian viinilodju on tyhjä. Silkasta ilosta.

Ja eiku baariin. Istumme Bullsissa, siitä ei juurikaan ole muistikuvia. Eikä studiolle palaamisesta.

TORSTAI 23.9.2004
Hynynen herää sohvalta kymmenen hujakoilla täysin eri paikasta kun edellisenä aamuna, ja kaikki vaatteet päällään, kun Aaltonen saapuu naureskellen tontille. Hynystä ei naurata. Hongisto on jo poistunut taksilla rautatieasemalle. Taksin mies oli varmuuden vuoksi tilannut jo edellisenä iltana valmiiksi.

Aaltonen miksaa, Hynynen makaa, siinä päivän toiminta. Joskus viiden jälkeen iltapäivällä on valmista. Vieläkin tärisevä Hynynen hyppää autoon ja ajaa kotiinsa mukanaan tulevan Kotiteollisuus -levyn biisien raakileet. Samalla hirvittää ajatus tulevasta viikonlopusta, se kuluu nimittäin keikoilla.

No, joka tapauksessa kone on polkaistu käyntiin ja se potpottaa tasaisesti. Kohta kaasutetaan ja rotko odottaa.

OSA 2