RAKETTIFYSIIKKAA KARJALASTA

VAROITUS: Tarina sisältää matemaattisia yhtälöitä, ankaraa sekakäyttöä sekä vaeltavan aaveen!

”VITTU, IKINÄ EN OO FST:TÄ KATELLU!” -Jari Sinkkonen

SUNNUNTAI 14.11.2010
Olen tehnyt paluun rikospaikalle. Sinkkonen saa siis autonsa takaisin. Mies poistuu paikalta kuin heinät seipäältä. Sotken 40 minuuttia kuntopyörää, käyn saunassa ja avaan tölkin. Kotona käynti teki hyvää, sillä sain sillä reissulla kirjoitettua pari kesken olevaa tekstiä suht valmiiksi. Puhumattakaan muista eduista. Silti tuntuu hieman oudolta viettää isänpäivää kaukana perheestä. Lieviä omantunnontuskia.

Niitä lievittää keskiolut. Tunteet vittuun ja viinaa kitusiin. On jälleen bassojen aika. Hongiston soitin ulvoo kuin tuuli kuusistossa. Tai kullistossa. Bassoja soitetaan paljon, lähes kaikkiin jäljellä oleviin biiseihin.

MAANANTAI 15.11.2010
Tuttu kaava, joka ei ole matemaattinen. Sotken kuntopyörää 50 minuuttia, saunon ja avaan tölkin. Tölkki sanoo raks.

Soitan lisää kitaroita.

Illalla joudumme väijytyksen kohteeksi. Jägermeisterin edustaja Pete saapuu paikalle ja tuo tuliaisia. Kuusi pulloa Jekkua sekä vitun monta litraa viiniä. Seuraukset ovat ilmeiset: sammun lattialle.

TIISTAI 16.11.2010
Saatanallinen päänsärky. Ei auta, käyn tulta päin. Soitan Ainoa ja Itken seinään päin -biiseihin kitarat. Tämän jälkeen kuuntelemme kaikki biisit läpi ja mietimme mitä niille pitäisi laulujen ja koskettimien lisäksi tehdä. Kun kuuntelutalkoot on ohi, kello on yli kaksi yöllä.

KESKIVIIKKO 17.11.2010
Puhallamme puolilta päivin nollat ja hyppäämme autoon. Käyn Hongiston kanssa kylillä kahvilla sekä postissa. Tuomas poistuu jonnekin Jyväskylän suuntaan soittokamojensa ja muutaman viinilitran kanssa.

Nimmaroin Hongiston kanssa noin 50 NoSori! -lehteä Stupido Shopin dvd -ennakkotilaajia varten. Poljen 40 minuuttia kuntopyörää, soudan 20 minuuttia ja teen vielä kuntopiirin päälle.

Äänitämme Hornankattila -biisiin kertosäkeen melodiakitaran ja käyn Hongiston kanssa biisin läpi. Hän ei nimittäin ole koskaan soittanut biisiä. Siinä on niin hämärä tahtilaji, ettei hän tajua sitä. Miksi tajuaisikaan, hänhän on basisti. Mutta tunnin työskentelyn jälkeen ymmärrys alkaa löytyä, tosin vain biisin yksi osa kerrallaan. Niitä on yhteensä neljä. Niiden ymmärtäminen vaatii muutaman matemaattisen yhtälön kirjoittamista lunttilapulle.

Lunteista huolimatta biisin soittaminen vie aikansa. Mutta lopputulos on hyvä. Voin tyytyväisinä hypätä Hongiston kanssa hänen autoonsa ja hyräillä uusia Ainoa -biisin laulumelodiaehdotuksia puhelimeen, kun Hongisto ajaa Tikkalaan. Sieltä otamme taksin ja suuntaamme Joensuun keskustaan. Nyt on ankaran bailauksen aika. Löydämme itsemme Palaverista, jossa Viikatteen Kalle ja Hirvosen Kimmo ovat soittamassa levyä. Loppu on sekakäytön historiaa.

TORSTAI 18.11.2010
Heräämme hotelli Vaakunasta. No, sepä on vasta. Heitän telkkarin ikkunasta. Olenhan karjalasta. Nyt maistuis pasta. Tai sauna ja saunavasta. Kuinka selviän hiprakasta?

Runoilut sikseen, on raaan ajon aika. Summasen Jartsu on hakenut autoni huollosta, ottanut Sinkkosen kyytiinsä ja nyt meillä on treffit Joensuun Osuuspankin edessä kello 12. Kuvitelkaapa miltä tuntuu lompsia sisään aamukännissä hakemaan lainaa? Bändiltä on nimittäin rahat loppu keikkatauon takia, sanokoon Kauppalehti meidän takoneen voittoa viime vuoden aikana miten paljon tai vähän hyvänsä.

Vetoamme luontaiseen charmiimme ja puhumme pankkineidin pyörryksiin. Poistumme rahalaitoksesta rikkaina, mutta velkaisina miehinä. Hynysen taskussa on pankkineidin puhelinnumero.

Akat helvettiin, nyt ruvetaan ryyppäämään. Käymme hakemassa kaljaa ja suuntaamme Kuopioon. Siellä odottaa Levykauppa Äx:n Lipposen residenssi, jossa meidän on nimmaroitava vajaat tuhat dvd:tä Levykauppa Äx:stä dvd:n tilanneille. Projekti kestää jonnekin keskiyöhön. Sen päälle saunotaan. Ja välillä on syötykin, ja hyvin. Kiitos siitä erinomaiselle kokille.

Olemme takaisin Joensuussa joskus ennen kolmea. Menen hotellihuoneeseen, katson telkkaria ja juon jaloviinaa aamukuuteen, sillä olenhan nero.

PERJANTAI 19.11.2010
Herään joskus iltapäivällä. Käyn syömässä ja suuntaan Jokelaan juomaan kaljaa. Olo on yllättävän hyvä. Oikeastaan mainio.

Törmään tuttuihin, muun muassa Ylppöön. Alkaa armoton viinaralli, jonka tulee hetkeksi keskeyttämään Yari Knuutinen, jonka kanssa minulla on lyhyt palaveri aiheesta jousisoittimet persepanon taustalla. Lopulta löydän itseni hotelli Atriumin saunasta toimittaja Flinkkilän ja Ylpön kanssa. Vaihdamme kokemuksia ja toteamme, että erektio on pelkkä myytti. Vähän kuin naisen orgasmi. Niitä ei oikeasti ole, pelkkää tarinaa kaikki tyynni.

Elämä alkaa menettää merkityksensä. Nyt mennään syvälle. Havahdun Ilosaarirockin uusista tiloista siihen, että olemme lähdössä kahdella minibussilla ja minun Hummerillani kohti Tikkalaa. Meno on helvetillinen. Taustalla soi Toton Africa jatkuvalla syötöllä.

Saavumme joskus yöllä takaisin Joensuuhun. Juoksen ihmisiä karkuun hotelliin nukkumaan, sillä meno toimistolla vain kiihtyy. Minä en kiihdy, sillä kuten muistamme erektio on pelkkä myytti. Ja vaikka joskus saisinkin erektion, niin orgasmi ei koskaan tule. Se on kuin VR. Jos tulee, niin myöhässä.

LAUANTAI 20.11.2010
Hongisto on ilmoittanut meidät keilaturnaukseen heti aamusta. Kymmeneltä alkaa keilat kolista. Samoin jäät kossuvissy-laseissa. Vedän niitä kuusi kappaletta, pari kaljaa päälle ja olen valmis päiväunille.

Niiden jälkeen valun Joensuun teatteriravintolaan, jossa muutkin jo ovat. Sinkkonen nukkuu pöydässä, mutta herää pian ja armoton bailaus jatkuu kuin se ei ikinä olisi katkennutkaan. Puhumme tv-kanavista ja Sinkkonen heittää ilmoille unohtumattoman lauseen: Ikinä en oo Fst:tä katellu! Tilaan hirvipullat ja olen tyytyväinen annokseen. Päälle jaloviinaa ja kaljaa. Sitten suuntaammekin Tikkalaan katsomaan Kamala -orkesterin äänenpaineentarkastusta, vaikka se varmasti sujuisi paremmin ilman meitä. Mutta siksi juuri sinne menemmekin. Kyttäämään niiden perseitä. Totuuden nimessä on sanottava, että tytöt vetävät hyvin. Ja on niillä hyvät perseetkin.

Ennakkokatselemme kaikenlaista. Pyhiinvaellus -dokumentin (Tohmajärven Irwin-seuran matka Päällikön haudalle, ihan vitun hyvä pätkä!), Viikatteen ja meidän dvd:t (ei ihan niin hyviä). Koemaistamme makkaroita, joista kerron joskus myöhemmin. Sitten maailmasta häviää värit. Se ei johdu makkaroista. Ehkä se johtuu yöstä. Kieli alkaa takellella joka jätkän suussa sen verran pahasti, että päätämme perua illalle sovitun paneelikeskustelun. Se on pakkokin perua, sillä kukaan ei enää muista edes sen aihetta.

Yöllä toteamme, että kun Kotiteollisuuden pojat kusevat ristiin, se on ortodoksiristiinkusentaa.

SUNNUNTAI 21.11.2010
”Spermaa ja viinaa... Miljoonat ihmisspermat palavat maksassa. Perseestä nousee savupatsas Saksan taivaalle... Tuhkamunat satavat harmaina...” - Stam1nan Hyyrysen tekstiviesti Hynyselle sunnuntaina

Ränni jatkuu. Herättelen kaljatölkki kädessäni Sinkkosta Tikkalassa, Hongiston tak(k)ahuoneessa. Mies herää ja ottaa tölkin huulilleen. Suuntamme kohti Puhosta. Hongisto jää nukkumaan teräsmieskrapulaansa pois. Se tarkoittaa sitä, että hän makaa lattialla teräsmies-asennossa ja peräpää puhuu kuin viitta tuulessa.

Sinkkonen ja Summanen jatkavat ajeluaan kohti Lappeenrantaa, minä jään Holopaiselle puhumaan kieliä kuin kansa Niilo Ylivainion kokouksissa.

Tuomas aloittaa alkuyöstä koskettimiensa soiton. Saamme tehtyä kaksi biisiä, Pappi puhuu sekä Soitellen sotaan. Minä itken ja taputan vieressä. Muuta en juurikaan muista.

Taisimme yöllä katsoa Karmilan kanssa vielä DAD:n True Believer -dokkarin läpi. En ole varma.

MAANANTAI 22.11.2010
Herään iltapäivällä ruumisarkusta ja olo on juuri sellainen. Koko kroppa tärisee, liikkuminen on vaikeaa. Katkokävelen yläkertaan ja tunnen ennenkokematonta fyysistä ja henkistä tuskaa. Tajuan tehneeni pahaa itselleni ja kanssaihmisilleni olemalla känniurpo monta päivää. Tämän yli ei päästä. Karmila toteaa, kun nousen yläkertaan: ”Kas, vaeltava aave!”

Tuomas jatkaa koskettimien soittoa. Minä itken vieressä, enkä pysty edes puhumaan. Naama on valkea, kulli roikkuu kuin velhon hiha. Alkuillasta on pakko avata olut, jotta saisin edes jotain sisääni. Ruuasta ei tässä vaiheessa voi edes puhua. Tuomas soittaa koskettimet yhdeksään biisiin. Yritän mennä sen jälkeen nukkumaan, mutta en saa unta koko yönä. Luen Dumari-kirjaa jonnekin aamuun ja säpsähdän hereille vajaan kahden tunnin painajaisten jälkeen.

TIISTAI 23.11.2010
Olo parempi, mutta kaukana hyvästä. Päätän kuitenkin uskaltautua Tuomaksen kanssa kylille ostamaan ruokaa. Kaljaosasto ja viinakauppa kierretään kaukaa, niiden ohi juostaan.

Iltapäivällä poljen 25 minuuttia kuntopyörää, soudan 20 minuuttia ja teen kuntopiirin. Käyn saunassa. Ruoka alkaa jo maistua, yritän syödä vähän. Pysyy sisällä, joten tunnen ansaitsevani Vuoden yrittäjä -palkinnon.

Tuomas tekee illan aikana loput kosketinsoittimensa, ainakin suunnitellut sellaiset. Ei kukaan -biisi saa lopullisen muotonsa ja Hornankattilaan lyödään sekaan 60- ja 70-luvua, josta Tuomas väittää tietävänsä ei mitään, mutta hoitaa homman silti loistavasti. Vitun hyvä meininki. Otan sen kunniaksi pari lasia Jägermeisteria ja pari olutta, mutta jätän siihen. Menen ennen puolta yötä nukkumaan. Luen Hannu Salaman Sydän paikallaan -kirjan. Viimeisen kerran katson kelloa puoli viisi ja nukahdan sitten muutamaksi tunniksi. Hiki valuu yhä.

KESKIVIIKKO 24.11.2010
Väsyttää vitusti, mutta kroppa ei enää tärise. Aamiainenkin maistuu jo. Olen voittaja!

Poljen 40 minuuttia kuntopyörää ja käyn saunassa. Syön lisää. Ja sen jälkeen alamme nauhoitella kitaroita. Niitä tehdään iltaan saakka, jolloin Hongisto saapuu. Janne soittaa yhteen biisiin bassot ja saa kahdesta jäljellä olevasta biisistä kopiot, jotta voisi treenata niitä kotonaan. Suomeksi sanottuna: passitamme hänet kotiinsa treenaamaan, koska tässä vaiheessa ei jaksa enää sävelarpajaisia kuunnella. Meikäläisen hapuiluissa on ihan tarpeeksi.

Huomenna ehkä laulamaan, sillä olo on jo normaali. Kerään siis sanoitukseni ja siirryn alakerran makuukammiosta yläkertaan, jossa on parempi valaistus. Käyn tekstit läpi ja pinoan keskeneräiset (niitä näköjään on kuitenkin) ja valmiit eri pinoihin. Kirjoitan kaksi keskeneräistä valmiiksi ja keskityn Beatles -kirjan (Can´t Buy Me Love) sisältöön.

TORSTAI 25.11.2010
Herään valtavaan aamuerektioon. Siis erektio on kova, mutta kalu pieni. Olen siis palautunut entiselleni. Samalla ymmärrän, ettei erektio olekaan pelkkää tarua. Sitä tapahtuu sittenkin!

Päivän ohjelma on selvä, niin myös sen toteuttajat herrat Hynynen ja Karmila. Rakennamme ”laulukopin” Karmilan makuuhuoneeseen, sillä mikä olisi ihanampi paikka laulaa kuin Mikon hikisten sukkien seassa. Raahaamme huoneeseen pari patjaa vaimentamaan kaikuja, laulumikin sekä nuottitelineen, jossa herra taiteilija voi pitää korkeatasoista lyriikkaansa laulaessaan. Tämän jälkeen laulan ensimmäisen biisin. Se on nimeltään Sarvet itää, eikä se tuota suurempia ongelmia. Silti vedän siihen lopulta kymmenen raitaa lauluja. Onpahan sitten varaa valita.

On aika purkautumisen. Pakkaan likaiset vaatteet kassiin, starttaan auton, laitan Juicen Keskitysleirin ruokavalion soimaan ja suuntaan Etelä-Karjalaan.

...jatkuu. Valitettavasti.

OSA 5