Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
MIKA WALTA... eiku HUOTARI: SUURI PILLUSIONI

MIES EI PYÖRITÄ ENÄÄ ROTSIA VAAN ROTSI PYÖRITTÄÄ MIESTÄ

LAPPEENRANTA, DORIS NIGHT perjantai 3.4. (loppuunmyyty)
Hynysen päivä alkaa railakkaasti tuttavapariskunnan häillä. Tämän jälkeen mies rientää Alkoon tekemään hankintoja iltaa varten. On odotettavissa, että siitä tulee tavallista kosteampi. Näin on ollut Lappeenrannassa aina, sillä Lappeenranta on täynnä ystäviämme, jotka poikkeuksetta ovat juoppoja.

Thumbnail imageJuopoista tulikin mieleen. Matkalla Alkosta kotiin Hynynen kuulee jälleen tutun filosofisen totuuden, jonka on täytynyt kantautua sen lausuvan denson korviin vain Hongistolta. “Vittu, sie oot sie ja mie oon mie”, toteaa smurffi jollekin heimoveljelleen. Hynynen jää miettimään, että kumpi on tuon totuuden alkuperäinen keksijä: Hongisto vai spurgu. Asia jäänee mysteeriksi.

Äänenpaineentarkastus on rento, kun siihen viimein päästään käsiksi. Virtanen hieroo taas niin perkeleesti soundien kanssa. Vaimo on kuulemma tulossa katsomaan, eikä hän halua rouvalta karatea. Luulisi kyllä, että mies on jo tottunut huonoon palautteeseen. Ainakin sängyssä.

Ruokaa, hotellihuoneeseen (kotiinhan Hynynen ei mene, se sijaitsee sentään 300 metrin päässä) ja sen jälkeen saunaan. Sinne tulee myös nuorempi Hynynen iltaa aloittamaan. Ja hänen seurassaan herrat Koponen sekä Rinno. Viinaralli polkaistaan käyntiin. Mopo käynnistyy ensimmäisellä polkaisulla ja se karkaa rotkoon saman tien.

Jonot baarin ulkopuolella ovat valtavat. Paikka on myyty loppuun jo yli viikko sitten ja se näkyy. Ihan älytöntä, mutta helvetin imartelevaa myös. Vieraslistapyyntöjä satelee Hynysen puhelimeen jatkuvasti, mutta nyt on jo myöhäistä. Listassa on yli sata nimeä ja se on toimitettu eteenpäin jo kauan aikaa sitten. Tämä amatööreille tiedoksi: kysykää ajoissa!

Jännittää niin vitusti. Se näkyy ehkä hieman keikan alkupuolella, mutta pian helvetti on irti. Soitto ja laulu kulkee hyvin. Hynysen on käytävä tarkkailemassa tilannetta vähän yleisönkin puolella. Liikkuminen siellä on hankalaa, sillä ylimääräistä tilaa ei juuri ole. Saavuttuaan velipoikansa luokse tämä kaataa kaljat Hynysen päälle. Kuningas mammonan loppuriffi takkuilee hieman sen takia, mutta vain hetken.

Paidat pois (ensimmäistä kertaa tällä rundilla) ja kaksi encoresettiä. Toinen niistä alkaa olla jo liikaa. Känni alkaa olla yli puolentoista tunnin soiton jälkeen jo sitä luokkaa, etteivät sormet enää toimi. Ei muuta kuin takahuoneeseen palautumaan.

Sinne saapuukin kiihkeät misut. Hynysen äiti, vaimo sekä anoppi. Ajamme ne helvettiin ja alamme tyhjentää viinapulloja eläimellisellä raivolla. Raivolla, jonka vain me osaamme. Nuorempi Hynynen sammuu valoa nopeammin. Stam1nan Hyyrynen alkaa vetää stand-up –komiikkaa. Hynynen vetää lärvit ja poistuu hotellihuoneeseen nussimaan.

Onnistunut ilta. Paitsi että ei seiso. Ei mitään uutta auringon alla. Näin on ollut ja näin on aina oleva.

JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai 4.4.
Aamu alkaa hämmennyksen vallassa. Hongisto on kadonnut. Me muut tapaamme toisemme kymmenen aikaan hotellin aulassa, mutta bassotaiteilijasta ei ole näköhavaintoja. Hynynen käy hänen huoneessaan, mutta siellä makaa vain nuorempi Hynynen. Ja niin kännissä, ettei hänestä saa sanaakaan ulos. Lopulta odotamme miestä kaksi tuntia. Lopulta Hongisto astuu bussiin nolona valtavien, vittuilevien aplodien saattelemana. Hän kertoo nöyränä, että Pitkä jätkä eli Siveniuksen Tomi Pronssisesta Pokaalista oli vienyt hänet mukanaan pahuuteen.

Hynynen on parannellut krapulaansa Lappeen aulabaarissa Hongistoa odotellessaan, mutta nyt on aika nukkua. Tai heti sen jälkeen, kun olemme kaikki hartaina kuunnelleet Hongiston ylitsevuotavaiset anteeksipyynnöt. Niiden aikana kerkeämme juomaan pari kaljaa.

Meille on määritelty Himokselta tiukat aikataulut jonkun siellä olevan tapahtuman takia. Kahden tunnin myöhästyminen heti lähdössä ei tietenkään auta tätä asiaa, mutta kerkeämme kuitenkin tekemään perillä lyhyen äänenpaineentarkastuksen. Tämän jälkeen vedämme safkaa ja siirrymme mökkiin saunomaan. Hynynen ja Sinkkonen päättävät muiden kanssa siirtyä sen jälkeen parin tunnin unille, mutta Hongisto jää sohvalle istumaan. Viimeinen ääni ennen nukahtamista on kaljatölkin avaamisesta kuuluva sihahdus. Hongisto toivottaa näin hyvää keikkaa meille kaikille.

Heräämme tuntia ennen keikkaa siirtyäksemme takahuoneeseen. Hongisto on nukahtanut tölkki kädessään sohvalle, mutta nousee pelkkä pyyhe ympärillään seisomaan ja vakuuttelee puuromaisella äänellä tulevansa pian perässä. Jätämme mökin avaimen pöydälle, sillä arvelemme ettemme enää sinne palaa. Se luulo on väärä.

Thumbnail imageKaksikymmentä minuuttia ennen keikkaa alamme nimittäin ihmetellä, että missä Tikkalan Pirunnyrkki viipyy. Virtanen päättää lähteä katsomaan. Pian hän soittaa Hynyselle ja kertoo, että mies makaa mökin sohvalla, eikä hievahdakaan. Ukko ei reagoi, vaikka ikkunaa ja ovea hakataan eläimen raivolla. Edes ovikello ei herätä tuota basson Che Guevaraa. Miestä, jolla on vallankumouksellinen asenne musiikkiin ja kaikkiin sen sääntöihin.

Hynynen juoksee paikalle Tammen kanssa ajatellen, että nyt se saatanan paska on mennyt kuolemaan. Semmoista on viime aikoina ollut ilmassa. Paukutamme ikkunoita, huudamme ja potkimme ovea, mutta mitään ei tapahdu. Respa on kiinni, emme saa avainta sieltäkään. Huotari hälyttää huoltomiehen paikalle, mutta hän kertoo tulevansa kun kerkeää.

Thumbnail imageViimein, yli viidentoista minuutin hakkaamisen jälkeen, Hongisto liikahtaa. Lisäämme äänenvoimakkuutta ja viimein mies tajuaa, että häntä kaivataan mökin ulkopuolella. Ukko avaa oven munat paljaana ja alkaa ihmetellä, että miksi Hynynen huutaa hänelle nuppi punaisena. Parin minuutin huutomyrskyn jälkeen hän tajuaa, että pitäisi lähteä keikalle. Siihen on aikaa tässä vaiheessa kolme minuuttia. Hynynen juoksee pois, ettei hakkaisi bassotaiteilijasta perkeleitä pihalle.

Hongisto, tuo Tikkalan ihmissolmu, kävelee takahuoneeseen tyynenä ja kertoo, että nyt saa viinat jäädä pulloon. Me puolestamme annamme hänelle vittuuntuneet aplodit, jo toiset tänään. Katselemme, kun mies vaihtaa tyynenä keikkavaatteet ylleen ja toteaa olevansa valmis.

Kävelemme lavalle ja soitamme kelpo keikan, joka soitannollisesti on jopa parempi kuin eilinen Lappeenranta. Yleisö on omituisen harrasta, jopa liian hiljaista. Se häiritsee vähän, mutta meteli nousee kuitenkin lopussa sen verran kovaksi, että käymme vetämässä yhdet encoret. Tämän jälkeen käymme lyhyen palautekeskustelun takahuoneessa, joka koskee jokaisen meidän alkoholinkäyttöä. Ja varsinkin Hongiston. Keskustelu käydään rauhallisissa tunnelmissa, yhteisymmärryksen vallitessa. Nöyrrymme meitä suuremman voiman edessä. Alkoholin voiman. Jumalan.

Sen kunniaksi Hynynen päättää vetää lärvit matkalla kotiin. Näin tekee myös Sinkkonen. Hongisto on hiljaa kuin pikkanen kahvi.

TAMPERE, PAKKAHUONE torstai 9.4.2009
Matka Tampereelle menee nukkuessa ja töitä tehdessä eli tietokoneen ääressä naputellen. Aamen-levymme julkaistaan uudelleen remasteroituna sekä uusilla kansilla touko-kesäkuussa ja näitä asioita väännetään sähköpostin välityksellä.

Olemme perillä tasan kello kaksi. Hynynen rientää Sinkkosen kanssa jonkun radion haastatteluun, jonka Hynynen tekee lopulta yksin. Samalla tulee hoidettua myös yksi puhelinhaastattelu YleX:lle sekä lyhyt tv-lausunto Ylen Muuvigaalaa varten. Tämän jälkeen onkin aika mennä äänenpaineentarkastukseen.

Olemme päättäneet ottaa Monsteriserin Miitrin vetämään muutamaan biisiin toista kitaraa ja laulamaan taustoja. Näitä kappaleita treenaamme checkissä. Homma saadaan haltuun, vaikka nuorempi Hynynen kommentoikin Miitrin taustalauluja tyyliin “älä vedä noin paskasti, vedä paremmin”. Tämän jälkeen kaikki siirtyvät omille tahoilleen. Hynynen menee hotellille suihkuun ja ottamaan pienet tirsat.

Soundin Juho Juntunen houkuttelee puhelimella meitä hänen tatuointipajalleen ryyppäämään, mutta Hynynen kieltäytyy saman tien. Se olisi kohtalokasta keikan kannalta. Se on moneen kertaan nähty.

Jännittää perkeleesti. Jengiä on paikalla noin tuhat. Ei muuta kuin kossua huuleen ja lavalle.

Omituisin keikka pitkiin aikoihin. Alku on nihkeä, sitten kulkee hyvin ja loppu on silkkaa paskaa ainakin Hynysen osalta. Koko homma kaatuu totaalisesti. Virtanen ei saa miksausta haltuun, valomies ei räpyttele valoja vaan silmiään. Hongisto soittaa jatsia. Yleisö on helvetin vaisu. Vain Aaltonen ja Sinkkonen suoriutuvat hommasta kunnialla.

Vittu, kun vituttaa. Hynynen vetää kunnon kiukkukännit. Välillä ei vaan toimi.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO perjantai 10.4.2009
Kiukuttelu jatkuu aamulla. Hynynen kävelee Tullintorille juomaan pari lasia valkoviiniä. Paikalla ovat myös Monsteriserit. Sinkkonen lompsii tontille myös ja tilaa lonkeron. Homma alkaa hahmottua. Päivän teema on: “Turpa kiinni ja juo!”

Karavaani aloittaa matkansa kohti Seinäjokea. Monsteriserin keikka-autosta siirtyy tuuraava paitamyyjä meidän bussiimme, sillä Kimmo soittaa tänään punkia Nosturissa. Toivotamme miehen tervetulleeksi ollen puhumatta hänelle sanaakaan. Mies valuukin pian takaosastolle nukkumaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

“On se kumma, kun ei pysty olemaan ilman viinaa”, toteaa Huotari ja ottaa pullon huulilleen. Seuraamme esimerkkiä. Seinäjoella olemme jo aika pöllyssä. Jätämme paitamyyjän bussiin nukkumaan ja suljemme oven. Kenelläkään ei tietenkään ole hänen numeroaan, joten mies on siellä ja pysyy. Työpaikkakiusaus on faktaa.

Thumbnail imageÄänenpaineentarkastus menee leppoisissa merkeissä. Meininki on hyvä. Miitrin kanssa vedettävät biisit tuntuvat kulkevan paremmin kuin eilen. Lisäämme Helvetistä itään –kappaleen näiden sekaan.

Siirrymme hotellille syömään. Kuljemme taksilla. Radiosta soi Danzigin Mother.

Thumbnail imageRavintolassa on aivan helvetin hyvännäköinen tarjoilijatar, joka näyttää aivan intiaanille. Juoksutamme Pocahontasta hieman, jokaisella on hänelle asiaa ja tietysti eri aikaan, jotta hän joutuisi käymään pöydässämme mahdollisimman monta kertaa. Tapahtuu kummia. Ravintolan kaiuttimista alkaa soida Danzigin Mother. Yrittääkö joku kertoa meille jotain? Tässä vaiheessa tulee myös mieleen, että onkohan joku muistanut päästää paitamyyjämme pois bussista. Kuulemma on.

Monsteriser vetää keikkaansa, kun saavumme taksilla paikalle. Porukkaa on mukavasti, mutta paikka ei ole täynnä. Se ei meitä haittaa. Valumme takahuoneeseen ja alamme imeä alkoholia elimistöön. Tai Hynynen lähinnä.

Keikka on aivan vitun hyvä, vaikka yleisö on kyllä vaisu. Miitrin kanssa vedetyt biisit toimivat nyt kuin unelma ja muutenkin olemme vedossa. Yleisö taputtaa meidät kuitenkin vain kerran takaisin ja päätämme tyytyä siihen. Ei väkisin, saatana.

Kamat kasaan, jäähyväiset Monstereille, jotka lähtevät ajelemaan Karjalaan, bussilla keskustaan ja sitten Duuniin istumaan. Portsari kättelee meidät, toivottaa tervetulleiksi ja toteaa: “Teitä onkin jo odoteltu. Huolestuimme jo, että olette lopettaneet ryyppäämisen kokonaan.”

Näin voisi käydä vain unelmissamme. Mutta silti: suoritus jää kesken kovasta yrittämisestä huolimatta. Juomme vain muutaman drinkin ja siirrymme nukkumaan. Väsyttää.

OULU, TÄHTI lauantai 11.4.2009 (loppuunmyyty)
Matka Ouluun menee rauhallisissa merkeissä. Perillä törmäämme roudauspisteellä Egotripin tekniikkaan, joka purkaa juuri bändin kamoja ulos Tähdestä. He ovat olleet siellä eilen ja viettävät nyt välipäivää Oulussa ennen Lapin keikkoja. Egotripin tekniikka ja roudarit ovat muuten paljon siistimmän näköisä poikia kuin meidän tekniikkamme. Hynynen yrittää ehdottaa, että ehkä Kotiteollisuudenkin tekniikan olisi syytä leikata vähän partaa ja siistiä tukkaa, mutta hän saa vastaukseksi kehoituksen haistella mahdollisimman pitkää vittua. Soittajapojat tajuavat olevansa vain tiellä ja päättävät siis rientää hotellille, kun tekniikka aloittaa työnsä.

Jätkät karkaavat kaljoille, Hynynen tekee yhden haastattelun. Tämän jälkeen mies lyöttäytyy viinaporukkaan. Siihen on lyöttäytynyt myös paitamyyjämme Kimmo sekä Terveiden Käsien Lene.

Huomaamme äänenpaineentarkastuksessa, että soundit ovat taivaalliset. Ihan vitun hyvä meininki. Päätämme siirtyä syömään venäläiseen ravintolaan. Syömme aivan perkeleellisen hyvät pöperöt alkupaloineen ja viineineen.

Hotellilla tapaamme valtion virkamiehen, ystävämme Matti Patrosen, joka kaverinsa kanssa tuo meille runsaat tuliaiset. Näihin kuuluu kaksi pulloa viinaa sekä pääsiäismunat. Alamme tuhoamaan näitä ja katsomme samalla televisiosta Lakeuden kutsu –elokuvaa. Aika paska. Kirja on kyllä hyvähkö, mutta se ei kuulu tähän.

Keikkapaikka on aivan tukossa. Huotari juoksee takahuoneeseen ja kertoo, että hinkkitilanne on suorastaan sensaatiomainen. Uskomattomia kanistereja lähes joka mimmillä. Riennämme takahuoneen seinästä olevasta reiästä katsomaan, mutta näin etäältä emme näe muuta kuin homosti tanssahtelevia miehiä. Mutta jäämme mielenkiinnolla odottamaan tilannetta.

Veto on majesteetillinen. Hyvää tykitystä alusta loppuun. Kaksi encoresettiä ja takahuoneeseen puuskuttamaan. Alkaa armoton kännäys.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Huotari tulee takahuoneeseen ja valittelee, ettei miksaus- ja valopisteellä näkynyt mimmin mimmiä. Hynynen kertoo sen johtuneen siitä, että ne kaikki olivat eturivissä soittajia ja varsinkin häntä katsomassa ja on lähellä saada turpaansa.

Mitä sitten tapahtuu? Käymme baarin puolella, mutta kanisterit ovat jo häipyneet. Siirrymme alakerran baariin, jossa on myös hiljaista. Hynynen vetää Leevi and the Leavingsin Mäyrän karaokessa ja sitten häviää muisti.

KAJAANI, BEPOP sunnuntai 12.4.2009 (loppuunmyyty)
Jatkot on venyneet pitkälle aamuun. Viimeinen muistikuva on hotellin edessä housut kintuissa konttaava valomies, joka syö hiekkaa ja ripottelee tuhkaa ylleen pikkuvauvan villasukka kädessään. Siis mitä vittua!?

Tapaamme alakerran aulassa ja kova krapula on tosiasia. Siirrymme viereiseen ravintolaan syömään ja parantelemaan oloa. Hynynen tilaa valkoviiniä. Huotari horjuu paikalle tukka sekaisin, tilaa kaljan ja ilmoittaa: “Silloin kun pyörät pyörähtää niin silloin ne pyörähtää!” Pitänee paikkaansa.

Vedämme armottomat päiväkännit bussissa. Päätämme, että tästä edes soitamme suomenkielistä rock´n´rollator –musaa. Siirrymme kovempiin aineisiin. “Väkeviä vasta tuntia ennen keikkaa” –sääntö unohtuu, kun kossupullon korkki lentää Pohjois-Suomen maisemiin.

Olemme soittaneet Kajaanissa kerran aikaisemmin. Se oli joskus 90-luvun puolella. Muistamme, että tämän iltainen paikka on täysin sama. Remontin ja nimen vaihdoksen kokeneena vain. Mietimme hetken, että minne saamme kamamme mahtumaan ja jätkät alkavat hommiin. Me pelimannit siirrymme etsimään baaria. Paikallinen neuvoo, että “tuolta luotikujaltahan niitä löytyy”. Kuulostaa lupaavalta, sinne siis!

Tilaamme kaljat. Ei mene kauaakaan, kun joku vanhempi herrasmies tulee kertomaan Hynyselle, että kapitalismi kokee loppunsa tänä iltana. “Tuletko mukaan barrikadeille”, kysyy hahmo, mutta Hynynen sanoo harkitsevansa asiaa vielä yön yli. Valankumos saanee alkunsa Kajaanista ja pian! Sanokaa minun sanoneen.

Äänenpaineentarkastus kestää kahden kappaleen verran. Se on täysin turha, sillä Virtanen ei tänään tule kuulemaan mitään miksauspöydän sijainnin vuoksi, eikä yleisökään baarin sokkeloisuuden takia. No, monitorit saadaan kuitenkin hyvin haltuun. Sitten siirrymme syömään. Ja sieltä takahuoneeseen makailemaan. Ja pelaamaan Nintendo Wiin mäkihyppy-peliä, joka koukuttaa meistä jokaisen. Ei kerkeä edes viinaa juoda, kun on niin hauskaa. Virtanen nimetään Kotiteollisuuden Kuningaskotkaksi. Mies on aivan ylivoimainen.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Baarista kuuluu helvetillinen meteli. Kaksi järkkäriä tulee saattamaan meidät lavalle. Tulee kuuma jo sinne lompsiessa, mutta lavalla se vasta kuuma tuleekin. Mutta keikka on aivan saatanan kova. Eturivin tytöt ovat repiä Hongiston ja Hynysen riekaleiksi, mutta se ei menoa haittaa. Ei todellakaan. Olemme laiskuuttamme päättäneet vetää tänään vain yhdet encoret ja näin käy. Sori, tämä porukka olisi ansainnut kahdet. Ehkä kiihkein yleisö ikinä.

Tekniikan palautetta: Miksaaja ei kuullut keikasta mitään, mutta häntä piristi jonkun kollin kysymys “kuinka pitkä rundi teillä on tänään”. Valomies ei nähnyt muuta kuin Hynysen naamaa vilaukselta silloin tällöin. Joku kolli tuli kyselemään monitorimiksaajalta keikan jälkeen, että olisiko hänellä mahdollisuuksia päästä vieraslistalle, hän kun ei ole koskaan millään vieraslistalla ollut. Ei saatana, Kajaanissa ei taida turhan usein bändejä käydä. Sympaattinen meininki, tänne on pakko tulla uudestaan.

Tekniikka purkaa, soittajat saunovat ja hyppäävät mäkeä. Hynynen tekee uuden pituusennätyksen, 188 metriä. Tämän jälkeen hyppäämme bussiin ja aloitamme matkan kohti Keski-Kaljalaa.

Se onkin pitkä matka. Hynynen havahtuu noin 70 km ennen Joensuuta. Vain Huotari on valveilla Tammen lisäksi, joka ajaa. Vauhti on sen verran hurja, että Hynystä hieman pelottaa. Myöhemmin selviää, että Tammi on ajanut 240 km matkan noin kahteen tuntiin. Se on aika hyvin bussilla. Joensuun kohdilla Pete hyppää ruoriin ja Tammi siirtyy nukkumaan. Pete lähtee työntämään samoilla vauhdeilla kuin Tammi ja heti kamera räpsähtää. Sakot odotettavissa siis.

Pysähdymme Tikkalassa. Herätämme etupenkille sammuneen Hongiston. Hynynen pääsee viimein kauan odottamalleen virtsatauolle. Mies kävelee Hongiston pihalle ja kusee pihahangelle hakaristin.

Hakaristin, jossa on verta.