KOTITEOLLISUUS – LIIAN VÄHÄN LIIAN HITAASTI!

TIKKALAN ANTIKRISTUS VS. KARELIAN HONKS –TANSSIRYHMÄ

KT ETENEE “AVAIN KÄTEEN” –PERIAATTEELLA (kaljapullon avain)

KYMMENEN ASKELTA HIRNVANAAN!

VAASA, ROCKPERRY perjantai 17.7.2009
Tyly lähtö. Se on jo aamulla ja yllättäen kello seitsemän. Hynynen suuntaa suoraan maate, sillä takana on - jälleen kerran - raskas viikko. Mies on eilen ajellut kotiinsa Kuopiosta, jossa Kuolleet Leskiset sekä Koljosen Tiekiista olivat lämmittelemässä Terveitä Käsiä Henry´s Pubissa. Läjä Äijälä pyysi Hynystä lavalle laulamaan Pissaa ja paskaa Terveiden Käsien keikalle. Uran huippuhetkiä.

Lähempänä Vaasaa Hynynen ja Aaltonen treenaavat taas bussin perällä biisit läpi. Tuntuu kulkevan paremmin ja paremmin. Helppoa ja kivaa. Tässä vaiheessa huomaamme, että Hongisto ei ole bussissa. Suoritamme muutaman puhelun ja selviää, että hän tulee Vaasaan 51 Koodia –bändin kyydissä Joensuusta. Ja pullo on kuulemma jo hanskassa. Onneksi organisaatioomme kuuluu henkilöitä, joihin voi aina luottaa.

Tänään on aikainen soitto, keikka on jo kello 16. Hynynen tekee yhden haastattelun ja sitten alkaa valmistautuminen keikkaan. Availemme vielä hieman ääntä takahuonekopissa (Kossulla ja yhteislaululla) ja sitten lompsimme lavalle.

Veto on hyvä, mutta yleisöä on aika vähän. Ketä nyt kiinnostaisi Kotiteollisuuden synkistely iltapäivällä, kun aurinko paistaa ja kesä on parhaimmillaan. Vedämme kuitenkin hyväntuulisen, hyvän perussetin yhdellä encoresatsilla ja siirrymme takahuonekopille.

Toimittaja Hirn on saapunut tonteille. Hän on hyppäämässä kyytiimme viikonlopuksi. Vielä emme tiedä, että se tulisi johtamaan uuden uskonnon syntymiseen. Vielä emme asettele häntä aasin selkään ja levittele palmunlehviä hänen kulkureitilleen huutaen hirniannaa. Mutta uskokaa, kuolevaiset. Se aika on pian tuleva!

Meanwhile back in the jungle. Käymme syömässä ja sen aikana Hynynen yrittää puhua yhtä naista pyörryksiin siinä kuitenkaan onnistumatta (vittu, mikä yllätys! kirj. huom.). Hynynen pettyy (vittu, mikä yllätys taas! kirj.huom.)ja päätämme hypätä bussiin. Ajamme kauppaan. Ostamme saatanasti ruokaa ja viinaa (no, voi vitun vittu, mikä yllätys! kirj. huom.) ja suuntaamme Virroille, jossa meillä on vuokramökki odottamassa.

Yö menee syödessä, juodessa ja äänitellessä (tää on oikeesti yllätys! kirj. huom.). Äänitämme Jaakko Teppo –tribuuttilevylle Jälkitauti –nimisen biisin sekä keikoille uuden alkunauhan. Se päätetään ottaa käyttöön heti huomenna.

HÄMEENLINNA, WANAJA FESTIVAL lauantai 18.7.2009
Hynynen herää aamulla joskus ennen yhdeksää Hirnin ja Hongiston metelöintiin. Miehet eivät ole nukkuneet koko yönä. On vahdin vaihdon aika. Hirn sammuu ja Hynynen alkaa ryyppäämään Hongiston kanssa. On se Janne kova jätkä: ryyppyseurakin toimii vuoroissa.

Käymme uimassa ja nauratamme jotain brittiläistä naisihmistä, joka yrittää ottaa aurinkoa laiturin päässä. Selviää, että hän on sukulaistensa kanssa Suomessa jonkun tuttavansa häissä. Naisen nauratus saa sellaisia mittasuhteita, että pian hänen isänsä tulee hakemaan hänet pois. Turvaan, omiensa pariin.

Lähdemme ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Hynynen sammuu. Hän herää siihen, kun bussi on pysähtynyt. Pian selviää, että olemme herra Vainion pihalla. Hän on Sinkkosen tuttuja, johon me muut olemme pinnallisesti tutustuneet Ruisrockissa. Mies on ohjannut Mokoman videot. Hän on lämmittänyt meille saunan ja pihalle lompsiessamme hän iskee joka hipille vielä oluttölkin hanskaan.

Meininki alkaa haista liian hyvälle eli katastrofille. Hynynen käy saunassa ja pakenee paikalta. Hän päättää mennä soittoalueen tuntumaan jo etukäteen, ettei homma karkaisi ihan käsistä. Mies asettuu jonnekin ruohikolle makaamaan ja ajattelee ottaa nokoset.

Paikallinen alkuasukas ajaa polkupyörällä ohitse, katsoo pitkään ja kääntyy takaisin. Seuraa hedelmällinen keskustelu: - Ootsä Hynysen Jouni - Joo. - Mitä sä täällä teet? - Makaan ruohikolla. - Minkä takia? - Odotan keikkaa. - Onko teillä keikka tuolla (osoittaa sormella soittoalueen suuntaan)? - On. - Vai semmosta. - Voitko jättää sedän jo rauhaan?

Keskustelu on päättynyt. No, kai sitä energiaansa voi tuollaiseenkin käyttää. Miksei nuoret enää potki mummoja kadulla?

Hynynen valuu soittoalueelle. Siellä on tuttuja, bussi alkaa täyttyä. Herrat Karmila, Isoaho sekä Riekki tulevat kyydissämme Ilosaarirockiin Killing Jokea katsomaan. Jälleennäkeminen on riemukas, avaamme pullot.

Yllätämme itsemme, soitamme hienon keikan. Koko päivä on mennyt enemmän tai vähemmän pyörryksissä, mutta lavalle mennessämme selviämme kuin salaman iskusta. Yleisö vaikuttaa tähän myös, se on hyvin mukana. Erittäin hyvä veto. Aikataulu riittää muutamaan encorebiisiin ja sitten valumme bussille. Hynynen alkaa oksennella. Kohtauksen jälkeen on aika keskittyä alkoholiin (deja vu! kirj. huom.). Hyppäämme bussiin ja aloitamme matkan kohti Ilosaarta. Tai Tikkalaa oikeastaan.

Matka menee ryypätessä (Ei kai? kirj. huom.)ja Killing Jokea kuunnellessa. Aamuyöstä Hynynen sammuu (Hyvä urpo! kirj. huom.), osa jatkaa aamuun asti.

Hongiston pihassa käy kuhina aamulla ennen yhdeksää. Hynysen vanhemmat ovat paikalla. He ovat tulleet hakemaan hänen sekä Hongiston tyttäriä turvaan pahojen setien tieltä. Kaikki katsovat ihmeissään kun zombie-lauma kävelee (valuu on parempi sana! kirj. huom.) bussista ulos aurinkoiseen pihaan. Lapset juoksevat kauhuissaan karkuun. Vaimoja naurattaa. Hynysen vanhemmat yrittävät esittäytyä Karmilalle, mutta juuri ennen sammumistaan saunakuistin pöydän ääreen hän toteaa puuromaisella äänellä vain “voi vittu, saatana” ja viittaa kädellään ihmisiä poistumaan ympäriltään. Hynynen huomaa tilanteen hieman liian tulenaraksi ja siirtyy takaisin bussiin nukkumaan.

Mies herää puolen päivän jälkeen. Tilanne näyttää jo paremmalta. Karmilakin on kadonnut saunan kuistilta. Päätämme siirtyä Tikkalan baariin.

JOENSUU, ILOSAARIROCK sunnuntai 19.7.2009
Hirnin lausunnot alkavat saada syvyyttä. Teesit kuten “turpa kiinni ja nussi ja ryyppää”, “nainen on sellainen, jolla on pillu ja tissit”, “mä oon pannu kaikenvärisiä naisia, kuten myös pilluja, jotka on ollu pitkittäin ja poikittain”, “mulla on kyrpä kuin hevosella” sekä “mulla on niin paljon rahaa, että voisin ostaa tän teidän bussin milloin vaan” muodostavat perusrungon uudelle uskonlahkolle: hirnismille. Tästä lähtien kaikki miehen lausunnot ovat “hirniläisiä lipsahduksia” ja niistä päätetään kirjoittaa myöhemmin teos, joka johdattaisi lukijat hirnvanaan. Tällaisia mietimme Kassan baarin pöydässä. Krapulaisten miesten nauru raikuu maisemassa ja terassin vieruspöydät tyhjenevät nopeasti. Se onkin hyvä, sillä seuraavaksi Hongisto perustaa Karelian Honks –tanssiryhmän. Riisumme paidat ja tanssimme baarin pöydillä (Alku uudelle sivuprojektille? kirj. huom.).

Hyppäämme bussiin ja lähdemme kohti aluetta. Muistelemme, kuinka Hirn hinkkasi vehkeitään Hongiston orastavaa pälvikaljua vasten, kuten myös Hongisto lähes jokaisen päätä vasten Virroilla, ja lanseeraamme uuden seksin muodon: pälvikaljuseksin. Päätämme kokeilla sitä ensi yönä myös CMX:n Yrjänään. Ja taas naurattaa.

Klik. Hynynen vääntää selviämisvaihteen päälle. On aika tehdä muutama haastattelu. Ensimmäisen näistä mies tekee Jaakko Tepon kanssa ja tapaa näin miehen ensimmäistä kertaa. Hieno hetki. Tämän jälkeen Hynynen tekee vielä kaksi muuta juttua ja siirtyy kiireesti takahuonekopille, josta vaimo laittelee viestejä, että hän on jo kerennyt juttelemaan Killing Joken Jaz Colemanin kanssa. Saatana, nyt tulee Hynyselle kiire. On vaara, että vosu katoaa Britteihin.

Toimittaja Isoaho kaappaa Hynysen kainaloonsa ja esittelee hänet Colemanille lähes väkisin. “Yeah, I know, you are very big here in Finland”, toteaa mies ja Hynynen laskee alleen. Otetaan muutama yhteiskuva ja Hynynen laskee alleen lisää. Ei oikein juttu luista. Karmila tulee paikalle ja kertoo myös jutelleensa Killing Joken miesten kanssa. Ilmoille on viritelty jopa jotain yhteistoimintaa tulevaisuudessa, sillä Karmilan nimi ja soundi on kuulemma miehille tuttu. Olemme ihmeissämme. Tämähän on, saatana, kuin jotain unta! Käymme katsomassa heidän keikkansa ja alamme valmistautua omaamme. Lienee turha mainita, että Killing Joke oli PARAS!

Sitten tippuu pommi. Jaz Coleman tulee kertomaan meille, että hän haluaa Kotiteollisuuden Killing Joken tribuuttilevylle versioimaan jonkun heidän biiseistään. Tribuutilla on mukana sellaisia lupaavia aloittelevia bändejä, kuten Tool, Metallica, Foo Fighters sekä Meshuggah. Coleman haluaa ehdottomasti, että vedämme oman versiomme suomeksi. Voiko tuollaisesta tarjouksesta kieltäytyä? Voi toki, mutta me emme kieltäydy. Olemme liekeissä!

Hirn alkaa esitellä hirnismin teesejä myös Killing Joken väelle räväyttäen ilmoille pari räjähtävää slogania. Näistä mieleenpainuvimpia ovat: “I speak language” sekä “I´m half Germany”. Britit ovat ihmeissään.

Mutta takaisin asiaan. Meillä on suuria suunnitelmia illaksi. Olemme pyytäneet Mana Manan jäsenistöä lavalle Kuolla elävänä –biisin ajaksi. Kuosmanen, bändin nykyinen laulaja, tulee kuitenkin kertomaan, että kitaristi Otra on hieman heikossa hapessa. Hynynen käy toteamassa tilanteen ja hän joutuu ilmoittamaan miehelle, että ehkä on parempi ettei hän tule. Kelatkaa: millä vitun lihaksilla Hynynen sanoo Otralle, että onko tämä soittokunnossa vai ei? Ei millään, mutta nyt on pakko.

Miitri juoksee paikalle hiki tukassa. Mies on käynyt juuri Kerubin kuppilassa vetämässä Monsteriserin (lausutaan: monrepoo. kirj. huom.) keikan ja nyt heti perään on luvassa tylyä perseseksiä KT.n riveissä. Emme juurikaan kerkeä jutella ennen kuin meidät käsketään päälavan sivuun odottelemaan pian alkavaa keikkaa.

Tuntuu hienolta mennä lavan sivulle. Ensin on aivan hiljaista. Sitten meteli alkaa kasvaa. Hynynen kurkkaa verhojen välistä kentälle ja huomaa, että alue on aivan täynnä. Siis todella täynnä. Väitän, että suurin yleisö meillä koskaan. Todella yllättävää, sillä on sunnuntai-ilta ja kello on 21. Kävelemme lavalle alkunauhan soidessa ja yleisön huutaessa hulluna. Hynynen purskahtaa itkuun ja yrittää kädellään peittää sitä.

Keikasta tulee fiilikseltään täydellinen. Valtakunta omistetaan Killing Jokelle, onhan siinä heiltä varastettu riffi. Coleman seuraa keikan alkupäätä lavan sivusta, mutta joutuu pian lähtemään lentokentälle. Jossain vaiheessa katkeaa kieli, mutta se ei menoa haittaa. Viidennen biisin aikana lavan eteen kohoaa grilli, jossa jätkät paistavat 200 makkaraa. Ne tarjoillaan yleisölle muutaman biisin aikana. Tarjoilua on hoitamassa mm. Mariska pinkit bikinit yllään. Sen näyn edessä meinaa Hynysellä mennä vähän sanat sekaisin. Kaarle Viikate ja Kuosmasen Kimmo tulevat vetämään Kuolla elävänä –kappaleen meidän kanssamme. Karmila käy epävireisellä (tai oikeavireisellä, bändi vain vetää puoli sävelaskelta matalammalta! kirj. huom.) kitaralla tapailemassa Taivas tippuu –sooloa nojatuolissa istuen. Saatana, on niin hauskaa, että järki lähtee. Ja toki esittelemme yleisölle myös hirnismin ylijumalan herra Hirnin, joka käy pienen houkuttelun jälkeen lavalla asti näyttäytymässä. Kansa on nähnyt uuden, tulevan messiaansa. Ja Kotiteollisuuden uran hienoin keikka on ohi liian nopeasti.

Tylyä ajoa keikan jälkeen. Pullot avautuvat. On kivointa koskaan. Tyhjennämme takahuonekopin viinoista, hyvästelemme Aaltosen Miitrin, lahjoitamme Monsteriserin pojille viinaa kotimatkajuomiseksi ja suuntaamme jäähallille katsomaan CMX:ää mielessämme kiihkeä pälvikaljuseksi Yrjänän kanssa.

Illan kruunaa hieno CMX:n veto. Se on Hynysen kolmas CMX-keikka tänä kesänä. Keikan jälkeen menemme häiritsemään heitä vielä takahuoneeseen, juomme heidän viinansa pois ja tunkeudumme vielä heidän bussiinsa ja hotellihuoneeseensakin juhlia jatkamaan. Hynynen olisi varmaan tunkeutunut jonkun perseeseen asti, mutta vaimo on estämässä. Aamuun menee silti. Karmila sammuu Yrjänän huoneeseen, eikä Hynynen saa häntä ylös, kun on aika lähteä omaan hotelliin.

Aamulla Hynysen mulkku katoaa ihmisen sisään (Vihdoin! kirj. huom.). Sitten taksiin ja ajelua ympäri kaupunkia. Hynysen laukku on kadonnut. Se ei ole kuitenkaan ihmisen sisässä, vaan se löytyy hotelli Kimmelin respasta, jonne CMX:n miehet ovat sen ystävällisesti jättäneet. Mutta Hynysen hieno Mallorca-stetson on kadonnut ehkä ikiajoiksi. Myös puhelin on jossain, mutta sen Hynynen olettaa olevan keikkabussissa. Eikä sillä nyt niin väliä ole. Tänään ryypätään, eikä soitella puhelimella.

Kaupunkikierroksen jälkeen jatkamme taksilla Tikkalaan. Matkanteko on hidasta, sillä Hynysen vaimo joutuu oksentelun takia pyytämään taksia pysähtymään vähän väliä. Hynynen on ylpeä. Kerrankin näin päin.

Perillä Tikkalassa on helvetti irti. Hongiston piha on hippejä täynnä. Porukka valmistautuu Kassa rockiin. Keikkabussimme tulee paikalle ja Hynynen löytää puhelimensa. Sinne on vaatimattomasti tullut vain 19 viestiä ja vajaat 40 puhelua. Paikalle tulee myös Jep Jep –ukkojen järjestämä limusiini, joka kuljettaa taiteilijat paikalle. Nyt on raaka meininki. Nyt ei litkitä mitään mietoja, vaan menovesi koostuu pelkästään Leijonasta, Kossusta sekä Sorbuksesta.

Tämä on hauskin maanantai koskaan. Illan aikana soittavat muun muassa Sultans, Koljosen Tiekiista, Kuolleet Leskiset, Veriset Hectorit, Kotiteollisuuden ja Terveiden käsien sekakokoonpano, Sotakoira ja lopuksi yhdelle (Kirjoitinko oikein, YHDELLE? kirj. huom.) lehdistön edustajalle pidetään pressitilaisuus. Raahaamme pöydän lavalle, tilaamme sen täyteen viinaa ja alamme puhua paskaa. Siinä sivussa vastailemme ihmisten kysymyksiin. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes vaimot käyvät meiltä kysymättä laittamassa musiikin soimaan. He ovat saaneet tarpeekseen.

Se on selvä merkki. Nyt on syytä rauhoittua. Hynynen hoipertelee nukkumaan reilusti ennen puoltayötä. Ihan vitun kovassa kännissä.

Pian koittaa tiistai. Eikä tarvitse olla mikään ennustaja todetakseen, että silloin ei ole enää yhtään hauskaa. Kenelläkään.

QSTOCK, OULU perjantai 24.7.2009
Hynynen on toipunut, mutta vain juuri ja juuri. Hynynen ja Huotari odottavat bussin saapumista Viipurinportin ABC:llä ja muistelevat kädet täristen - mutta kaiholla - Ilosaarirockia. Kassarockista ei juuri muistikuvia ole. Bussi tulee ja Hynynen siirtyy suoraan nukkumaan. Pää eikä kroppa ole vielä valmiina uuteen alkoholiseikkailuun.

Matka Ouluun kestää ja kestää. Hongisto on kuskina. Hynynen kerkeää ottamaan kolmet päiväunet matkan aikana (!!!. kirj. huom.). Karmila soittelee ja kyselee saapumistamme. Hän on nimittäin miksaamassa Painia ja kaipailee laukkuaan ja kameraansa, jotka ovat jääneet bussiimme viime viikonloppuna.

Viimein olemme perillä ja toteamme alueen olevan aika karu. Asetumme bäkkärinämme toimivaan asuntovaunuun ja yritämme käydä taloksi. Alku ei ole lupaava, sillä Sinkkonen päästää ilmoille sen hajuisen pierun, että Hynynen joutuu juoksemaan kopista ulos ja oksentamaan. On laatta näköjään jälleen kerran aika herkässä. Mutta uskokaa: se oli todella paha leija!

Keikka tuntuu hyvältä, kaikki tuntuu olevan kunnossa. Jengiä on paljon ja menokin on kohtuullista. Mutta joku on hieman pielessä. Keikan jälkeen Hynynen kuulee, että vika on ollut hänessä. Mieheen ei ole saatu lavalla kontaktia ja soittokin oli kuulemma hieman epätarkkaa. Hynynen on ihmeissään. Harvinainen palaute. Täytyy skarpata, tai sitten täytyy juoda enemmän ennen keikkaa, sillä ei kahdella kaljalla ja parilla kossuhörpyllä pitäisi tuollaisia vaikutuksia olla. Ehkä miehellä on vielä viime viikon höyryjä veressään (No, älä! kirj. huom.).

Normaalit Oulun jatkot. Viinaa, sitten omalle hotellille, sitten ajelemme taksilla hotelli Scandiciin moikkaamaan Karmilaa, ajelemme taksilla 45:seen, ja siellä alkaa pätkiä (Vasta? No, huh huh! kirj. huom.). Hynynen ryntää kadulle ja pakenee horjuen hotellille. Sieltä hän herää aamuyöstä vaatteet yllään. Mies on kuollut saappaat jalassaan. Ei tarvitse hävetä (Ootko, urpo, nyt ihan varma? kirj. huom.).

YLÖJÄRVI, RÄIKKÄROCK sekä VALKEAKOSKI, TYÖVÄEN MUSIIKKITAPAHTUMA lauantai 25.7.2009
Lähtö on kymmeneltä. Hynynen ja Hongisto myöhästyvät siitä tyylikkäästi. Niin tyylikkäästi, että Virtanen on vähällä soittaa Räikkärockiin, että keikka myöhästyy tai saatamme joutua jopa perumaan. Huutomyrsky bussissa on siis tosiasia, kun sorbusprinssit astuvat sisään. Hynynen kävelee suoraan nukkumaan, Hongisto jää urhoollisesti kuuntelemaan tekniikan vittuilua.

Hynynen heräilee lähempänä Tamperetta. Sieltä nappaamme kyytiimme herra Tammen, joka on ollut eilisen päivän omissa töissään, sekä herrat Aaltosen ja nuoremman Hynysen. Luokkaretkitunnelma on totta. Avaamme kaljat ja Hynynen (vanhempi) ja Aaltonen siirtyvät bussin perälle harjoittelemaan biisejä läpi.

Negative pitkittää omaa settiään sen verran, että meidän linjacheckimme myöhästyy. Antaa nuorien kukkojen kukkoilla, kelaamme me. Vanha muusikkovitsihän menee niin, että amatöörit ja ammattilaiset erottaa siitä, että amatöörejä ei meinaa saada lavalta pois ja ammattilaisia ei puolestaan meinaa saada sinne. Lopulta jätkät pääsevät kasaamaan kamojamme, noin 15 minuuttia myöhässä. Se ei ole ongelma, jätkät ottavat aikataulua kiinni ja me päätämme tehdä loput lyhentämällä settiämme muutamalla biisillä.

Keikasta tulee helvetin hyvä. Miitri uskaltautuu viimein liikkumaan kunnolla ja se aiheuttaa vipinää eturivissä. Tytöt ovat ihmeissään. Lavalla on karvaa niin perkeleesti, kun kolme ukkoa pullistelee. Lapsia on paikalla aika paljon. Tämä jarruttaa vähän välispiikkejä, mutta ehkä se on hyvä. Niistäkin kun on maristu viime aikoina. Hynynen on siis suhteellisen hiljaa (Jumalalle kiitos, viimein! kirj. huom.). Meininki on erittäin hyväntuulista. Hyvä yleisö, hyvä tunnelma. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on se, että jossain vaiheessa Hynynen huomaa, että pikkuveli on varastanut hänen drinkkinsä vahvistimen päältä ja kittaa sitä tyytyväisenä lavan takana.

Keikan jälkeen pitää taas vähän oksennella. Sitten bussiin mököttämään. Jätkät kasaavat kamat ja matka Valkeakoskelle alkaa saman tien. On vähän kiire.

Sinkkonen on kirjoitellut jo Valkeakoskenkin setin valmiiksi. Se on täysin erilainen kuin Räikkärockissa. Setissä on vain yksi sama biisi. Hynynen ja Aaltonen hikoilevat hieman, sillä Räikkärockin setti tuntui kulkevan kuin hirvi. Biisit olivat Aaltosellekin jo sen verran tuttuja, ettei ollut syytä panikoida. Mutta ei auta, nyt odottavat uudet haasteet. Hynynen ja Aaltonen menevät taas treenaamaan bussin perälle.

Perillä emme paljoa kerkeä ihmetellä, kun on jo aika mennä jo lavalle. Tapahtumaa markkinoidaan “työväen musiikkitapahtumana” ja se kirvoittaa Hynysen ja Hongiston aukomaan hieman päätään aiheesta “mitä vitun työväkeä te luulette olevanne, työttömiähän te näin laman aikaan olette”. Myös keikkaliksojen suuruutta sivutaan. Ja sitä, että mitä Kotiteollisuuden kaltainen porvariorkesteri täällä tekee. Soitto ja laulu kulkevat mallikkaasti, veto on ehkä vielä parempi kuin Räikkärockissa. Ainakin setti on haastavampi, ja sen onnistuminen tuntuu paremmalta. Erittäin hyvä. Jossain vaiheessa kansalaissotaa koskevia välispiikkejä (vai puhuttiinko luokkasodasta, veljessodasta, vapaussodasta, sisällissodasta? kirj. huom.) Hongistoa heitetään tuopilla. Elämme vuotta 2009 ja silti, ainakin Valkeakoskella, olemme onnistuneet sohaisemaan muurahaispesää. Ilmeisesti vieläkin on olemassa luokkajakoja. Tästä kertoo myös se, että seuraavalla viikolla kuulemme välispiikkiemme herättäneen keskustelua myös jossain paikallislehdessä. Hienoa! Kyllä mekin osaamme vielä ärsyttää.

Normaalit yökkäilyt ja bussiin nauramaan. Helvetin hyvä fiilis. Kahden keikan päivä on ohi. On aika tuhota Kossu. Hongisto jää Valkeakoskelle riitaa haastamaan, me muut lähdemme kohti Karjalaa.

Jossain vaiheessa kotimatkaa Hynynen muistaa, ettei hän ole syönyt koko päivänä. Tällä menolla ei ole tarvettakaan. Tällä menolla ravinto pumpataan Hynyseen pian letkulla.

...Seuraavassa jaksossa: Mikä on Von Herpes Brothers? Ja mikä on Kotiteollisuuden seuraavan levyn nimi? Huotari päästää irti sisäisen natsinsa! Kenen tissit heruivat maitoa ja missä? Ja kenen mulkku on pelkkä vitsi?