ÄRTSY TORAKAN KOSTO SEKÄ VILAHTELEVIEN KULLIEN MYSTEERI

SCANDINAVIAN DRUNKS TIEN PÄÄLLÄ

- Eiks tää ikinä lopu? nimim. Epätoivoinen -70?

PORI, BAR KINO torstai 17.4.2008
Hynynen valuu Simolantien liki legendaariselle Nesteelle puoli yksitoista aamulla. Löysät on jälleen otettu pois edellisenä iltana, joten tunnelma on krapulaisen hilpeä. Iso kuppi kahvia, Iltalehti, josta mies tarkistaa ensin Iltavosun tämän päiväisen elämänviisauden (“Torstai on toivoa täynnä” tai joku vastaava klassikko) ja sitten ristikkoa täyttämään. Ketään ei nimittäin näy missään. Ei tule näkymään vielä yli puoleen tuntiin.Mutta mitäs noista. Bussissa unta palloon. Lahdesta otetaan Kalle paitalaatikoineen kyytiin. Ja ai niin, kokoonpanossa on tapahtunut muutos: Gaia Musicin Tuomo miksaa tällä kertaa. Virtanen ei jaksanut enää, hän huilaa hetken. Kellokoskella.

Kehittelemme Suomen suveen uuden festivaalin: Ressukka-rockin. Paikaksi kaavaillaan Tikkalan baaria, joka avataan joskus kesäkuussa. Esiintyjäkaarti olisi laaja, haarukka olisi jossain Matti Nykäsen, Sepi Kumpulaisen, Lyde Lyytikäisen ja Henry K. Rockin välimaastossa. Juontajina voisi toimia Cola-Olli ja joku BB-tyyppi (Hynynen ei muista nimiä, sori). Tai Mervi Tapola. Festareilla olisi kaksi lavaa: Etu-ressu ja Taka-ressu.

Viimein perillä Porissa. Bar Kinon edessä törmäämme CMX:n miksaajaan eli herra Hukkaan, joka on saapunut paikalle moottoripyörällä. Haistelemme hetken hänen pyöränsä satulaa ja sen jälkeen Hukka vie Hynysen, Hongiston, Sinkkosen ja Virtasen (Kallen siis) päiväkaljoille. Hirttää kiinni. Kerkeämme vetää suurehkon määrän alkoholituotteita ennen kuin tulee käsky tulla äänenpaineentarkastukseen. Sinne lähdetään hymyssä suin ja vahvan raitattelun kaikuessa Porin kaduilla.

Bar Kino on muuttunut, huomaamme sen järkyttyneinä päiväkännin punertavilla silmillämme. Äänenpaineentarkastuksesta selviämme kuitenkin helposti, kolmella biisillä. Ja muutamalla viinihuikalla. Tämän jälkeen suuntaamme hotellille syömään.

Tunnelma ruokapöydässä kohoaa. Soittajapoikien pitää hieman jarrutella, sillä kohta mennään rajan yli niin että paukkuu. Nimittäin sen rajan, jonka jälkeen soittamisesta ei tule enää hevon vittua.

Makailua huoneessa ja pikainen suihku, kultainen suihku. Sen jälkeen keikkapaikalle. Pientä jonoa pitelee ovella, porukkaa on sisälläkin mukavasti. Ensimmäisiä känniurpoja heitellään jo pihalle. Hyvältä näyttää. Ei muuta kuin takahuoneeseen jännittämään. Hups, votka aukeaa ja tunnelma alkaa jälleen kohota.

Hyvä keikka. Paras yleisö Porissa koskaan. Yleensä näistä ei saa mitään irti, mutta nyt on hyvä meininki. Pari ihmistä jopa hymyilee. Ja meteli on hyvä. On pakko vetää näille pari encoresettiä, ennen kuin voimme poistua takahuoneeseen purkamaan tilannetta. Tai mitäs purkamista siinä on, veto oli hyvä ja sillä sipuli.

Joku saa nerokkaan idean, että hyvää keikkaahan täytyy juhlia. Päätämme tehdä niin. Menemme baarin puolelle ja vedämme kunnon lärvit. Illan juoma on votka-karpalo jäillä. Maistuu hyvälle, pitkästä aikaa. Homojen juomaahan se on, mutta sitä vedetään kyllä varsin miehekkäästi.

FORSSA, perjantai 18.4.2008
Hynynen hortoillee kaupungilla ennen puolta päivää ja ihmettelee, että missä vitussa hän oikein on. Housut lököttää, vertikaalihymy vilahtelee, askel on katkokävelymäinen. Mies on myöhästynyt hotellin aamiaiselta ja sehän on täytynyt käydä paikkaamassa paikallisella grillillä. Nyt on taas vatsa täynnä paskaa. Sitähän mieheltä on perinteisesti lentänyt molemmista päistä.

Tammi ja Hynynen suuntaavat hotellin aulabaariin odottelemaan muita. Tammi syö etanoita ja juo kaljaa, Hynynen tyytyy kanaan ja kaljaan (jo toinen aamiainen tänään!). Meininki alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että päiväkänni tulisi olemaan tosiasia. Pian porukkaan liittyvät myös herrat Hongisto ja Virtanen (Kalle jälleen). Täysi rähinä on päällä, pelit on pelattu. Maksat huutavat rai rai.

Hukka on parkkeerannut CMX:n uuden keikkabussin Kinon eteen, jotta voisimme käydä tutustumassa siihen. Perkele, siellähän on sisustettu! Lasitiiltä, kiviseinää ja kaikkea. Nyt haisee raha nokkaan. Poistumme lyötyinä autosta ja Hongisto, Hynynen ja Virtanen (eli Kalle) päättävät hukuttaa murheensa alkoholijuomilla samassa baarissa, jossa eilen vedimme päiväkännit sillä aikaa, kun tekniikka kasailee kamojamme.

Kalle (jonka sukunimi on muuten Virtanen) rautaisena ravintola-alan ammattilaisena perehdyttää meidät uuteen juomaan, joka sisältää kermalikööriä, jaloviinaa sekä Jägermeisteria. Tämä kaikki kruunataan jäillä. Saatana, kun toimii! Puhumme kieliä alle puolessa tunnissa! Bussilla teemme promillemittauksia. Hongisto puhaltaa 3,9. Kun Tammi puhaltaa mittariin, asteikko loppuu kesken. Mittariin ilmestyy teksti “hot”. Siitä mies saa uuden lempinimen. Hot Tammi. Aika hyvin kuskilta.

Saavumme Forssaan aivan pyörryksissä. Hynynen suuntaa hotellille nukkumaan, Kalle sammuu takahuoneeseen, Sinkkonen lähtee moikkaamaan jotain kavereitaan baarin yläkerran saunatiloihin, Hongisto katoaa jonnekin, Tammi sammuu baarin sohvalle ja muut yrittävät saada kamat läjään, jotta pääsisimme tekemään äänenpaineentarkastusta. Viimein se tehdäänkin ja kaikki tuntuu kolmen biisin jälkeen olevan kunnossa. Ihmetystä herättää vain miksauspöydän sijainti. Se on nimittäin sellaisessa paikassa, ettei miksaaja kuule sinne mitään. Mutta mitäs sen tarvitsisikaan kuulla, sehän on vain miksaaja?

Menemme hotellille lepäilemään pariksi tunniksi. Sitten tilaamme kolme taksia ja ajelemme keikkapaikalle. Taksikuski ihmettelee, että miten se Hynynen nyt siinä istuu, kun tunti sitten se oli vielä telkkarilaatikon sisässä. Neroutta. “Se on nykyaikaa”, toteaa Hynynen ja pieraisee. Pieru pärähtää kivasti nahkaistuinta vasten.

Porukkaa on runsaasti, ihan vitusti jos tarkkoja ollaan. Käymme paitakioskilla tarkistamassa, että Kalle (Virtanen) elää (elää se), menemme takahuoneeseen ja Hynynen avaa Leijonan. Se hupenee alle puolen tunnin. Sitten onkin aika lähteä keikalle.

Lähtee hyvin liikenteeseen. Vedämme kuin perkeleet, porukka on liekeissä. Hulluutta ja humalaa –biisin aikana Huotari hakee itselleen baaritiskiltä evästä valopöydän taakse, koska mies ei jaksa tehdä kappaleeseen valoja. Hynynen kämmää Tuomitun riffin ja muistaa sen vasta loppuriffin kohdalla. Hän turvautuu vanhaan, hyväksi havaittuun kikkaan. Mies katsoo jokaisen väärin menevän riffin kohdalla vihaisesti Hongistoon. Näin jengi luulee, että Hongisto on se, joka kämmää.

Kaksi encoresettiä ja takahuoneeseen. Ravintolapäällikkö tulee tarjoamaan keikkaliksaa käteisenä, mutta me emme huoli. Sanomme, että katsotaan niitä raha-asioita sitten syssymmällä. Mies ilahtuu ja tekee meille illan aikana pari Elvis-imitaatiota ja laulaa meille karaokea ilman säestystä. Ja tilaa seuraavana aamuna lennon jonnekin Etelä-Amerikkaan.

Mikäs siinä. Taksi alle ja hotellille jatkamaan. Sinkkonen katoaa jollekin kaverilleen jatkoille. Siellä on kuulemma sauna ja poreallas. No, mikä ettei!

EURA, OSMANTUPA lauantai 19.4.2008
Aamulla sattuu ohimoon. Hynynen, Hongisto ja Kalle päättävät suorittaa tarvittavat korjaustoimenpiteet. Menemme terassille ja Kalle esittelee meille (sä teit sen taas!) kiihkeän krapulajuoman, lonkeron Camparilla. Kolme sellaista mieheen ja päiväkänni alkaa olla tosiasia. Hongisto ja Hynynen päättävät iskeä jarrut kiinni, sillä homma uhkaa karata yllättäen lapasesta. Päätämme lähteä bussille.

Sinkkonen tulee bussin ovella vastaan. Miehellä on siideri kädessään ja ukko on täydessä pierussa. Aamu on kuulemma alkanut sampanjalla. Hongisto, Hynynen ja Virtanen (Kalle siis) tajuavat, ettei heillä ole mitään hätää. Päiväkännäys jatkukoon.

Eilen takahuoneesta löytynyt punainen peruukki päässään Sinkkonen näyttää aivan Waltarin Kärtsyltä. Ristimme miehen Ärtsy Torakaksi. Matka Euraan menee näissä merkeissä. Eli kaljotellessa ja paskaa jauhaessa. Kirjoitamme näissä tunnelmissa myös muutamat fanikortit sekä Forssa-aiheisen kortin Juho Juntuselle. Fanikorteista ei tainnut tulla kovinkaan asiallisia. Että anteeksi vaan. Juhonkaan osoite ei ollut selvillä. Laitoimme korttiin vain “toimittaja Juho Juntunen, Itsenäisyydenkatu, Tullitorin vastapäätä, Tampere”. Ei ole tietoa menikö perille.

Viimein pääsemme perille Euraan. Sinkkonen sammuu bussiin, me muut menemme syömään ja saunomaan. Saamme Sinkkosen hereille äänenpaineentarkastukseen. Se tehdään taas saunomistunnelmissa, pelkät pyyhkeet ympärillä. Meininki on hyvä, ei ongelmia. Päätämme ottaa ennen keikkaa kunnon unet.

Näin tapahtuukin. Hynynen herää klo 23 jälkeen ja yrittää herätellä muita. Ei reaktioita. Mies valuu majoitustilan olohuoneeseen ja oven avauksen jälkeen häntä tervehtii valtava valkosipulin ja vanhan viinan tuoksu. Tulee armeija-ajat mieleen, tuvan tuoksu iltalomien jälkeen. Tekniikan pojat ovat levittäneet itsensä ympäri kämpän lattioita ja sohvia. Hynynen löytää itselleen paikan keittiön pöydän äärestä. Mikäs siinä, sillä sieltä löytyy hänen ainoa ystävänsä. Pullo kossua.

Ei muuta kuin töihin. Eli kossu auki. Sinkkonen ja Hongisto saadaan hereille joskus puolen yön jälkeen. Keikka on sovittu alkamaan yhdeltä. Tunnelma on vaisu, on vaikea uskoa, että keikasta tulisi yhtään mitään. Mutta pakko hiipiä lavalle, ei voi mitään.

Homma lähtee käyntiin heti ensi tahdista lähtien aivan loistavasti. Sinkkonen on nerokkaasti laittanut aloitusbiisiksi Helvetistä itään –nimisen esityksen ja se räjäyttää pankin niin lavalla kuin yleisössäkin. Paikka on aivan tukossa, hurmos on tosiasia. Ihan helvetin hauska ja hyvä keikka. Yleisökin ryhdistäytyy pariin otteeseen. Näemme kunnon kissatappelun, kun eturivissä olevat kaksi aikuista naista repivät toisiaan tukasta. Keikan jälkeen Kalle kertoo todistaneensa kuinka kaksimetrinen kaljupää oli hakannut jonkun puolitoista metrisen hiirulaisen paitakioskin edessä. Järjestysmies oli tullut paikalle ja heittänyt hiirulaisen pihalle. Maailma on tyly.

Olemme aivan vitun tyytyväisiä itseemme. Työvoitto on tosiasia. Päätämme vetää kunnon kännit sen kunniaksi.

Mie en muista kotimatkasta mitn.

VARKAUS, ZONE perjantai 25.4.
Viikko on mennyt hieman pelottavissa merkeissä. Hynysen munuaiset ovat ilmeisesti lakossa, sillä kusi on haissut todella omituiselle. Ja mikään ruoka ei ole pysynyt sisällä, se on tullut saman tien liruna ulos. Mutta, vittuun valitus. Ei muuta kuin reissuun.

Hynynen törmää yllättävään näkyyn saapuessaan keikkapaikalle. Vastassa on pelkkään pyyhkeeseen kääriytynyt nainen. Nyt alkaa olla vastaanotto kohdillaan. Pian selviää, ettei nainen Hynystä odota, vaan saunaa. Pihalla on valtava teltta, jossa on jotkus vitun saunomiskilpailut. Tällaista voi tapahtua vain Savossa.

Normaalia sohimista eli ruokailut ja äänenpaineentarkastus. Kaikki tuntuu olevan kunnossa, ei muuta kuin hotellille saunomaan ja makailemaan. Hotelli on aivan keikkapaikkaa vastapäätä ja voimme ikkunasta tarkkailla tilanteen kehistystä. Se kehittyy hyvin, mestan edessä on valtava jono. Näemme yhdentoista aikaan hotellin respassa ja kierrämme takakautta keikkapaikalle.

Votkapullo auki ja töihin. Takahuoneen tunnelma on erittäin leppoisa. Virtanen on taas mukana remmissä, miehen loma Kellokosken mielisairaalassa on ohi. Miehelle on kuulemma isketty pari purkkia rauhoittavia mukaan ja todettu, että kyllä sä pärjäät, ne muut ovat vielä hullumpia kuin sinä.

Ihan saatanan hyvä keikka. Hyvä yleisö, kuten Savossa aina. Hulluja. Saamme taas vetää pari encoresettiä, ennen kuin pääsemme takahuoneeseen rentoutumaan. Hynynen tapaa serkkutyttönsä ensimmäisen kerran noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Serkukset puhuvat eläinseksin aakkosista sekä nyrkkinussinnasta. Myös banjon soitto, farkkuhaalarit ja jalkajouset vilahtavat keskusteluissa. Normaaleja serkusten juttuja.

Osa päättää jäädä baariin hetkeksi, mutta Hynynen ei uskalla. Hän kävelee suoraan hotellille tanssittaen matkalla jotain tyttöä, joka sattuu onnettomuudekseen tulemaan tanssilattialla vastaan. Oma vikansa, katsoisi eteensä.

VANTAA, KULTAKAIVOS lauantai 26.4.
Kipu ohimossa on tosiasia. Ei muuta kuin bussiin nukkumaan. Hynynen herää noin 40 km päässä Vantaasta. Ulkona möllöttää aurinko. Hyvät kesäkelit. Alkaa tehdä pillua mieli.

Odottelemme äänenpaineentarkastusta bussissa keikkapaikan takapihalla. Ihmettelemme paikallisten alkuasukkaiden heimorituaaleja. Neljä ukkoa kävelee terassilta ja kolme heistä alkaa oksennella lähdes samaan aikaan. Neljäs ikuistaa tätä näkyä kameralla, ojentaa sen hetken päästä yhdelle laatoittajista ja alkaa oksennella itsekin. Ammattilaisten touhua.

Äänenpaineentarkastus on helvetti. Paikalla istuu nimittäin polttariseurue, noin 20 naista. Meiltä menee useampi minuutti ennen kuin pääsemme testaamaan laitteita. Pitää poseerata naisten kanssa valokuvissa ja kirjoitella nimmareita. Aikuset naiset ovat lähes hysterian partaalla. Hämmentävää.

Äänenpaineentarkastuksessa ei ole ongelmia. Soitamme muutaman biisin ja lähdemme Hirnin Jounille saunomaan.

Tulemme keikkapaikalle ja ihmettelemme miten 250 –paikkaiseen ravintolaan voi mahtua noin 600 ihmistä. Matematiikka on täynnä mysteerejä.

Alamme louhia. Olemme liekeissä, samoin yleisö. Miten vitussa tämä homma voi vuosienkin jälkeen tuntua näin saatanan kivalle? Pari encoresettiä ja takahuoneeseen ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Koko keikka on mennyt ohi hikisessä hurmoksessa. Olo on kuin olisi saanut kunnolla piparia.

Herrat Leppänen ja Hirn saapuvat takahuoneeseen. Helvetti on irti. Leppänen sammuu sohvalle ja Hirnin perseeseen tungetaan makkaraa. Ja välillä heiluu vyö paljaalle perseelle. Sodoma ja Gomora on tosiasia. Hynynen vilkaisee toimintaa ja muuttuu paskapatsaaksi. Näin paljastuu, mistä on isot pojat tehty.

On meillä tukijoukot, saatana. Niitä on paettava. Hyppäämme bussiin ja ajamme Karjalaan. Hynynen ja Hongisto ryyppäävät ja kuuntelevat punkkia perille asti. Kestävyys alkaa olla kohdillaan. Alamme pian olla studiokunnossa.

HELSINKI, VIRGIN OIL CO. keskiviikko 30.4.
Kotiteollisuuden vappu alkaa jo tiistaina. Tarkkaan ottaen se alkaa junassa klo 11.38. Tuolloin olemme tiskillä tilaamassa oluita. Tänään on tarkoitus tavata levy-yhtiömme ihmisiä, syödä ja juoda heidän kanssaan ja aikatauluttaa tulevaisuutta. Näin tapahtuukin. Tämän lisäksi saamme kultalevyt Kummitusjuna –ep:stä. Mihinköhän ne tällä kertaa jäävät?

Mutta päätöksiä tehdään siis. Hahmottelemme tulevan cover –ep:n sisältöä (studio on varattu vapun jälkeiselle viikolle) ja päätämme aloittaa varsinaisen oman levyn äänitykset joskus elokuussa. Sitä ensin pitäisi tehdä demo biiseistä. Ja ihan ensin pitäisi tehdä ne biisit. Kukahan ne tekisi?

Päivä on kostea. Sitä vietetään Tornissa ja saunassa. Ja illalla eräässä homoravintolassa, jossa ei ole kai käynyt homoja vuosiin. Mutta nyt siis käy.

Keskiviikko-aamuna koskee. Hongisto lähtee junalla Turkuun hakemaan moottoripyöräänsä. Hynynen pakottaa itsensä ylös ja raahautuu Liken konttorille. Siellä miehelle isketään samppanjalasi kouraan. Homma alkaa kaatua päiväkännien puolelle. Alkoholituotteiden maistelu jatkuu Tervasaaressa (ilma on kuin morsian, lämmin ja hivelevä) sekä Ilveksessä, jossa Hynynen tapaa Sinkkosen. Paikalle alkaa kerääntyä muitakin karjalaisia, sillä Tavastialla soittaa tänään Stam1na sekä Monsteriser. Tunnelma on leppoisa kuin kotiäidin pipari. Myös YUP:n Mannonen tulee tonteille ja muutama lasi valkoviiniä tuhotaan veljeyden ilmapiirin vallitessa.

Sinkkonen ja Hynynen karkaavat Virgin oiliin ennen kuin mopo karkaa täysin rotkoon. Aloittelemme äänenpaineentarkastusta ilman Hongistoa (Virtanen soittaa bassoa, Timo siis), mutta pian Jannekin saapuu paikalle. Ei ongelmia. Ei muuta kuin hotellille nukkumaan päiväpöhnää pois. Hongisto suuntaa terassille 51 Koodia –yhtyeen kanssa, he ovat nimittäin Vanhalla tänään. Hämmentävän Karjala-painotteinen esiintyjäkaarti vappuna Helsingissä.

Matka hotellille on yhtä helvettiä. Kaupunki on täynnä iloista haalariväkeä ja Hynynen kuulee muutaman sadan metrin matkalla noin 200 “hynynen” –huutoa. Takaisin on mentävä taksilla. Mutta ensin ne unet ja suihku.

Hynynen valuu keikkapaikalle joskus yhdentoista hujakoilla. Tunnelma on leppoisa, Virtanen ja Salo ovat jo tyhjentäneet yhden pullon punaviiniä. Myös Huotari alkaa olla pienessä maistissa. Ei muuta kuin jätkien imuun votkapaukun voimalla.

Keikka menee nappiin, hyväntuulisin veto koskaan. Ja soitto ja laulukin kulkevat. Kesken Yö päivää keinuttaa –veisua Hyyrynen soittaa Tavastian lavalta Hynysen puhelimeen, jonka Salo ystävällisesti tuo lavalle. Biisi keskeytetään ja Hynynen vastaa. Meteli on kuitenkin niin kova, ettei Hyyrysen jutuista saa mitään selvää. Hynynen päättää puhelun ja jatkamme kappaletta samasta kohdasta mihin jäimme. Palaamme lavalle kaksi kertaa, ja viimeisen biisin aikana Hynynen tajuaa, etteivät valot välky normaalisti. Mies katsoo valokioskiin ja huomaa, että Huotari on sammunut valopöydän ääreen. Herätämme miehen huutamalla ja jatkamme biisin ja keikan loppuun.

Hiivimme takahuoneeseen. Paikalle alkaa valua tuttuja ja sukulaisia. Sitten en muista mitn.

Aamulla Hynynen istuu junassa ja ilahtuu. Kultalevy on tällä kertaa tarttunut mukaan. Nyt edessä on kiihkeä vuorokauden loma (mitähän tekis, lähtisiköhän ulkomaille?), sitten alkaa armoton treenaus Hongiston tiluksilla Tikkalassa. Pitäisi treenata noin kymmenen biisiä punkkia. Sitten studioon viikoksi.

Mutta palataan siihen myöhemmin. Syssymmällä.

- hynynen toukokuussa 2008