SEINÄJOKI, LAKEUS 24.11.2000
Jouduin tekemään kotona hieman kasettiäänityksiä. Alkoi nimittäin Maiden ja Spinal Tap tympiä. Kuuntelemme Tomi Siveniuksen juuri valmistunutta, joskus ilmestyvää levyä. Vaikuttaa hyvältä. Tajuan, että oli hänen onnensa, että hän viimein pääsi meistä eroon. Pronssinen Pokaali ei olisi osannut tuota levyä soittaa. Slayeriä kuuntelemme myös. Seinäjoki tervehtii meitä ilotulituksin. No, oikeesti siellä sattuu juuri olemaan joulukadun avajaiset. Kuukausi jouluun ja nyt jo tällainen vouhotus. Ahistaa. Lakeuden yläkerrassa on pikkujoulujuhlijoita. Äijät köpöttelee täydessä kännissä hienosti pukeutuneiden naistensa perässä. Syödessämme sisään astelee nainen sellaisissa vermeissä, ettei siitä saa selvää onko se ihminen vai joulukuusi. Alkaa ahistaa. Taas. Rutja lämmittelee. En kuule aktia nuottiakaan, joten en osaa kommentoida. Eturivissä meitä odottelee taas muutama aika lämpimänä käyvä nuori mies. "Soittakaa Käärmeiden historiaa!" Vitut soiteta. Sen sijaan soitamme hyvän keikan. Valot ovat tosin niin kaukana, ettei kunnon hikeä saa pintaan. Keikan jälkeen tuntuukin, että suoritus jäi vajaaksi. Epäilen, ettei se kuitenkaan sellainen ollut. Keikkamyyjämme Korhonen tarjoaa kaljat, Lakeus tarjoaa muutaman lisää. Polttelen sikareita ja jakelen nimikirjoituksia. Ja tunnen itseni idiootiksi. Huoneeseen nukkumaan ja vähän vilkkaasti. Rutjan poikien huoneen kautta tosin. Siellä on pienet jatkot.

ÄÄNEKOSKI, KLUB ELVIS 25.11.2000
Aamu alkaa hyvin. Seinäjoen paikallisella huoltamolla Jeesus-miehet tulevat jakelemaan lappusia. Ihan jees muuten, mutta pienessä morkkiksessa ei olisi niin väliä kuulla sanaakaan Jeesuksesta. Alkaa ahistaa. Taas. Exploitedin Troops of tomorrow pauhaa. Toimii paremmin kuin Jeesus. Ainakin tällä hetkellä. Krapula nimittäin häviää hetkessä. Soundcheckissä sivuprojektimme Sauli ja Hirvi pitää ensimmäiset treeninsä. Syntyy kaksi uutta biisiä: Energiaa kioskeihin ja Kytät on poliiseja. Biisien keskipituus on noin 7 sekuntia. Syntyy myös yksi ihan uusi Kotiteollisuuden kappale, tai ainakin runko. Ja hotellissa opettelemme akustisesti soittamaan Käärmeiden historiaa ja Ikuisesti- kappaletta. Ehkä ne lähtis. Joskus. Paikalle saapuu vajaat sata ihmistä. Hyvä meininki, mutta taaskaan ei saa hikeä pintaan. Se jää hieman harmittamaan.

HELSINKI, TAVASTIA 1.12.2000
Loppuunmyyty. Paikalla on yli 800 ihmistä. No, Niskalaukaus on pääesiintyjä, mutta luulen, että siellä on muutama meitäkin varten paikalle raahautunut. Paitoja ainakin menee kaupaksi niin perkeleesti. Päivä on yhtä hässäkkää. Helvetisti haastatteluja ja puhelin pirisee jatkuvasti. "Laita miut vieraslistaan"- tyyppisiä ystäviä on tänään hieman liikaa. Alkaa ahistaa. Taas. Jouni Hynynen, kaikkien kaveri. Ystävä. Sinkkosta käy sääliksi. Sillä soi puhelin vielä paljon tiuhempaan. Videoryhmä on paikalla. Kädessäni- biisin videon viimeiset kuvaukset tehdään tänään. Meillä on mukana mies, joka maskeerataan patsaaksi. Ja rautakaupasta on ostettu leka. Leka katoaa keikan jälkeen, kuten myös varakitarani, joka ei edes ole minun. Kiitti vaan vitusti! Toivottavasti tapaan varkaan joskus. Se tapaaminen tullaan käymään karaten merkeissä. Itse keikka on hyvä. Se on hieman lyhyempi kuin tavallisesti johtuen lämmittelijän roolista. Eturivin pojat ovat niin innokkaita, että irroittelevat monitoreja heiluttelemalla piuhat säröstä pariinkiin otteeseen. Mutta se ei paljon menoa haittaa. Omaa hölmöyttä, pitäisi opetella käyttämään teippiä. Keikan jälkeen ollaan niin vitun rokkitähtiä, että hävettää! Seuraavana päivänäkin ollaan niin rokkitähtiä, että sunnuntaina hävettää vielä enemmän.

KOUVOLA, RUBIINI 2000 6.12.2000
Oi, maamme Suomi! Itsenäisyyspäivä Kouvolassa kuulostaa helvetille. Perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto Hynysen asunnossa jää nyt pitämättä. Lieneekö tuo suuri haitta? Viimeiksi isäntä sammui ennen juhlien alkamista pyörävajaan... Saavumme paikalle liian myöhään, eikä ruokaa saa enää mistään. Joudumme turvautumaan paikallisen nakkikioskin palveluihin.

Se kostautuu keikan aikana. Meinaa ranskalaiset tulla oksennuksena ulos. Ja Enkelin kertosäe menee taas aivan päin helvettiä. Miksaaja Virtanen kertoo, että yleisön joukossa oli pyöritelty päätä häveten. Hävetti minuakin, mutta ei paljon. Yllättävän paljon porukkaa liikenteessä tällaisena päivänä. Minä en ainakaan lähtisi itsenäisyyspäivänä katsomaan rokkia hikiseen baariin. Tai ainakaan en lähtisi meitä katsomaan. Miksiköhän? Enkö osaa erkaantua ruumiistani? Sinkkonen tuo keikkabussiin 7 pulloa kotiviiniä. Naapurin täti oli antanut. Meillehän kelpaa, olen kotona vasta aamulla. Seuraava päivä menee täristessä

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO 9.12.2000
Matkakasetit ovat jääneet. Kuuntelemme matkalla toisiamme ja radiota. Parempi ehkä niin. Lutakossa on aina ollut kivaa. Niin nytkin on. Saastamoinen miksaa ja herra Petosalmi (Trio Niskalaukaus) on luvannut tulla soittamaan Enkeliin toista kitaraa. Sehän sopii meille. Treenaamme biisin pariin kertaan soundcheckissä ja hyvin toimii. Laulukin tuntuu kulkevan taas vaihteeksi. Petosalmi kehittää hyvän yläkitaran kertosäkeeseen. Hiilesmaa tulee moikkaamaan ennen keikan alkua. Itä-Saksa oli täällä eilen. Tarjoamme kotiviiniä, sitä on vielä muutama pullo jäljellä. Keikka menee aivan helvetin hyvin. Porukka on mukana ja sitä on paljon. Soitto kulkee, laulu myös. Vain pari "M.A. Nummista" tulee väliin. Jengi hullaantuu täysin Petosalmen saapumisesta viimeiseen biisiin. Näen viimeisen biisin aikana serkkupoikani yleisön joukossa. Kiva, että välillä näkee sukulaisiakin. Edes näin. Keikan jälkeen emme uskalla poistua rakennuksesta vaan nautimme lisää kotiviiniä. Myös herra Hiilesmaa saapuu tontille. Suunnittelemme Niskalaukaus-kitaristien kanssa yhteistä joulu-ep:tä ensi vuoden jouluksi. Hiili otetaan jo tuottajaksi ja äänityspaikaksi sovitaan Hollolan Pentax joskus ensi lokakuussa. Hiili ei oikein lämpene, enkä itsekään ole varma. Mutta ajatus elää. Ep:n nimi olisi tietysti "Liekehtivää joulua". Hurjaa touhua. Menee pitkälle aamuun. Kiitos Petosalmelle yösijasta. Kotimatkalla ollaan hiljaisia poikia. Nukuttaa.

PORI, MOO 14.12.2000
Heräämme perjantaina Espoosta. Torstaina käväisimme Jyrkissä näyttämässä uutta videota ja uusimassa Megamanian kanssa sopimuksen, joka muuten olisi loppunut tämän vuoden lopussa. Megamania on ollut tyytyväinen, me olemme olleet tyytyväisiä. Kannatti siis myydä sielumme rokin kurimukselle taas seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Paikalle oli varattu runsaasti alkoholituotteita ja loistavaa ruokaa. Saamme levy-yhtiömme Sirulta lahjaksi Juha Mieto- kirjan. Olen liikuttunut, purskahdan lähes itkuun. Oikeesti. Katsomme videon muutamaan kertaan ja täytyy kyllä olla tyytyväinen. Homma näyttää helvetin hyvälle. Agressiiviselle. Emmekö olekaan rempseitä karjalaismiehiä? Ollaanko me pahiksia? Paikalla on myös Hiili ja Aki Road Crewsta. Muistutamme Hiiliä ensi vuoden lokakuusta. Mies hymähtää ja on purskahtamaisillaan itkuun... Iltapäivällä keula kohti Poria. Matkalla soi Exploited. Huomaamme matkan aikana (taas kerran), että naamamme ovat nahkaa. Häiriö Piirinen (Maj Karman kauniit kuvat) on luvannut miksata keikan ja onkin jo paikalla odottamassa. Samoin basistimme Holocaust- Hongisto, joka ei voinut olla seuranamme eilen. Mieheltä on nimittäin sisuskalut liekeissä. Joku suolistotulehdus vaivaa. Mies ei voi syödä eikä juoda mitään. Liikaa alkoholia ja mausteisia ruokia oli lääkärikin vittuillut. Sääliksi käy. Jengiä valuu paikalle runsaasti. Poistumme hotellille keskittymään ja joku teiniviiksi tulee huolestuneena kysymään, että emmekö me soitakaan tänään. Paitamyyjämme Sami sanoo, että poistu, sinä homo, vittuun! Näin faneja käsitellään meillä päin. Keikka kulkee loistavasti. Taas. Ei mitään valittamista, vaikka lähtökohdat olivatkin krapulan vuoksi hieman pelottavat. Ylppö (Maj Karman kauniit kuvat) ilostuttaa seuraamme keikan jälkeen. Samoin joku Circlen mies, joka esittäytyy Ylpön isäksi. Miehen emäntä, joka esittäytyy Ylpön äidiksi, on huolestunut meidän seuramme haitallisesta vaikutuksesta Ylpön persoonaan. Lupaamme olla kiltisti, ja olemme. Yöllä hotelliin. Mankkaa ei ole, joten Sami laittaa puhelimen soittamaan pöydälle Sheikki Ali Hassania. Toimii. Vaivumme uneen.

RAUMA, BAARIKAAPPI 15.12.2000
Kiertueen viimeinen keikka. Tunnelma on vapautunut. Exploited pauhaa jälleen! Hovimiksaajamme Virtanen saapuu paikalle ja muistaa vittuilla kadonneesta kitarasta. Ihan aiheesta, olihan se hänen. Sovimme maksumenettelyistä ja siitä, että kitaran varastaja on jo käytännöllisesti katsottuna kuollut. Jos, urpo, luet tätä niin vie se soittopeli vaikka takaisin Tavastialle. Saatat jäädä eloon. Soundcheckissä syntyy heittämällä yksi uusi biisi. Helvetillistä heviä! Soundcheckin jälkeen menemme syömään viihtyisään ravintolaan. Nauramme Hongistolle, joka ei vieläkään voi syödä sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Maha mieheltä on kyllä kadonnut täysin, samoin puolet poskista. Hurjaa hommaa. Yllätymme, paikalla on ihmisiä. Soitamme helvetin hyvän keikan, joskin ehkä hieman liian hyväntuulisen. Tulee lauottua älyttömiä välispiikkejä. Yleisöstä iso osa on tyttöjä, ja se kummastuttaa meitä hieman. Emme ole tottuneet tällaiseen. Emmekä siihen, että tytöt pyrkivät juttelemaan kanssamme keikan jälkeen. Eräs pimu väittää, että hänelle kasvoi munat keikan aikana. Oli kuulemma kuulostanut sen verran miehekkäältä toiminnalta. Paitamyyjämme Sami sanoo tytölle, että hänelle puolestaan on kasvanut seurassamme pillu. Älykästä keskustelua. Sivistynyttä. Pakenemme paikalta. Hotellissa menee myöhään. Tai aikaiseen. Tyhjennämme baarikaappia varsin miehekkäästi. Kävelen klo 7 yksin aamupalalle ja olen purskahtamaisillani itkuun. Nyt on ikävä kotiin, oikeesti. Huonoa elämää liian paljon, liian pitkään. Vanha mies ei jaksa. Iltapäivällä poistumme hotellista kuin varkaat. Jää baarikaapit maksamatta. Anteeksi, ei myö tahallaan. Ei myö tiijetty. Kotimatkalla soi Iron Maiden ja Metallica. Kiitoksia ihmiset. Ja liekehtivää joulua ja tulevaa vuotta! On kiva työskennellä kanssanne. Yleensä.

Hynynen 20.12.2000