Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
ALKOHOLIN RIIVAAMAT - KAUHUA TIKKALASSA JA LEHMOSSA

VANHAN LIITON JAAKOBIN PAINI ALKAA TAAS - KOTITEOLLISUUS UUDEN LEVYN KIMPUSSA


TAUSTAA
Aloitin biisien teon kevättalvella 2017. Tai ei se mitään aloittamista ollut, pakotin itseni siihen keikkatauon aikana. Kun viimein olin saanut muutamat biisirungot työhuoneella kasaan, ilmoitin asiasta Aaltoselle. Hänelläkin oli luppoaikaa, ja mies alkoi pommittaa minua pian omilla rungoillaan sähköpostin välityksellä. Kevään keikkojen välissä emme jaksaneet yhdessä kokoontua niitä tekemään, joten mökötimme molemmat omissa kammioissamme kappaleiden parissa.

Olin aloittanut biiseillä, jotka olin suunnitellut Mira Luodin ja minun yhteiseen projektiin, joka saattaa nähdä päivänvalon ehkä joskus. Mutta ei vielä, sillä kitarasta alkoi pian tulla materiaalia, joka oli selvästikin Kotiteollisuus-kamaa. Päätin siis laittaa Luoti-projektin sivuun ja keskittyä KT-materiaaliin.

Radiopuhelimien J.A. Mäki oli laittanut minulle Valtatie 666 -nimisen tekstin joskus syksyllä 2016, johon tein biisirungon ja olemattoman laulumelodian ensimmäisenä. Biisistä tuli silkkaa huutamista, ja luultavasti Mäki tulee sen myös laulamaan levylle, ainakin osia siitä.  Tämän jälkeen syntyi Järjen ääni, Työn sankari (kulki pitkään nimellä Mestari), Heikoilla jäillä, Maailma nukahtaa, sekä nippu muita biisejä, joita heitin vauhdissa roskiin.

Miitri aloitti pommittamisen Kusipäällä. Seuraavaksi tuli Kaikki on kaupan -nimen saanut biisi, Taakka, työnimellä Vääräleuka kulkeva biisi, Kyy povessa, Sädekehä, Pimeyden ytimeen, Helvetin hieno matka, sekä pari muuta, joihin tein kyllä laulumelodiat ja demosanat, mutta näistä vain yksi jätettiin odottamaan jatkokäsittelyä ja loput lensivät roskiin. Tein sitä mukaa biisirunkoihin laulumelodiat ja demosanat kun Miitri niitä minulle lähetteli. Homma eteni vauhdilla, ja pian meillä oli kasassa pitkälle kolmettakymmentä kappaletta.

Jatkoin omien väsäysteni parissa. Aaltosella alkoi työrumba, joka hakee vertaistaan muun muassa Viikatteen, Mind Riotin ja WÖYHin parissa, joten hänen piti laittaa kitara laukkuun. Mutta se ei haitannut, koska materiaalia oli jo liikaakin.

Kuuntelimme biisejä keikkabussissa ja heittelimme huonoimpia roskiin, tai oikeastaan odottelemaan jatkokäsittelyä joskus myöhemmin. Yleensä jatkokäsittelyä ei tapahdu, sillä paska on paskaa, mutta pari hyvää kertosäettä siellä on kyllä varastossa, ehkä muutama riffikin.

Näin Tiina Lymiä kesällä ja hän kertoi ohjaavansa Napapiirin sankarit 3 -elokuvaa. Lymi kysyi, sattuisiko meillä olemaan biisiä kohtaukseen, jonka hän minulle kuvaili. Tajusin heti, että semmoinen löytyy. Olin nimittäin kehitellyt Helvetin hienoon matkaan juuri laulumelodian, sekä jonkinlaiset sanat, jotka tuntuivat käyvän kohtaukseen täydellisesti. Lähetin biisin hänelle, ja läpi meni. Päätimme, ettei kyseistä biisiä tule levylle, pelkästään elokuvaan vain, ja kävimme äänittämässä sen valmiiksi Finnvoxilla Helsingissä elokuun lopussa. Hongisto oli Miamissa lomailemassa, joten Miitri soitti kappaleen bassot.

Kesällä kehittelin omia biisejäni eteenpäin, korjailin riffejä paremmaksi ja heitin paskimpia kertosäkeitä taas roskiin. Samalla syntyi Kovaa valuuttaa ja Jumalan selän takana -nimiset uudet kappaleet.

Kävin soittamassa demot Karmilalle ja valitsimme jatkoon yhteensä 14 kappaletta. Kuuntelusessio oli sen verran rankka, että kaaduin Jopolla (kyllä, olin hipsteri-pyörällä liikenteessä!) Finnvoxin pihalla, ja heräsin kolmen jälkeen yöllä nojaamasta studion seinää vasten. Kun myöhemmin ihmettelin, miksei Karmila ollut herättänyt minua lähtiessään taksilla studiolta, mies kertoi, ettei voinut, sillä hän itse oli sammunut studion taukotilaan ja herännyt sieltä joskus aamuyöstä. Selitys kelpasi minulle.

Homma eteni siis entiseen tapaan, katastrofin merkit olivat ilmassa. Mutta mikä tärkeintä: levyn materiaali oli saatu kasaan. Nuottiakaan emme olleet kuitenkaan soittaneet yhdessä, joten asialle täytyi tehdä jotain.


TORSTAI 21.9.
Kesän keikat ja sen jälkeiset lomailut ovat takana. Menen Aaltoselle alkuillasta ja aloitamme hommat. Tarkoituksena on katsoa jokaisen biisin soinnut, riffit ja sovitukset läpi. Myös Hongisto lupaa tulla paikalle, mutta pian hän ilmoittaa tekstiviestillä, ettei pääsekään. Mies on sortunut ryyppäämään, ja autoilu Nuijamaalta on sitä myöten sitten siinä.

Se ei estä meitä toimimasta. Valkoviinin ja votkan voimalla katsomme kaikki 14 biisiä läpi, opettelemme soittamaan ne osa osalta. Itse olen tehnyt pohjatöitä pitkin viikkoa Helsingissä, ja koska Miitri ei ole työkiireittensä takia sitä kerennyt tekemään, joudun näyttämään hänelle kuinka hänen omat biisinsä oikeasti menevät. Se ei ole mikään ongelma, saamme homman nippuun muutamassa tunnissa. Päätämme, että koska materiaalia on niin paljon, pudotamme Jumalan selän takana -kappaleen pois. Jäljelle jää siis lyhyelläkin matikalla laskettuna 13 biisiä. Näitä on tarkoitus lähteä treenaamaan ja kehittelemään koko bändin voimalla Tikkalaan huomenna. Sieltä siirtyisimme Lehmoon nauhoittamaan niiden rumpuosuudet.


PERJANTAI 22.9.

Lähtö Tikkalaan tapahtuu illan jo hämärtyessä, sillä Sinkkonen on työvelvotteiden takia estynyt liikkumaan aikaisemmin. Hongisto toimii kuskina. Minä olen käyttänyt päiväni urheilemalla, katsomalla biisit vielä kertaalleen läpi ja tietysti olen siemaillut samalla myös hieman valkoviiniä ja votkaa. Alan olla siis aika löylyissä, kun viimein pääsemme lähtemään. Hongiston Tallinnasta hakema viinalasti tätä sessiota varten ei tee minusta - yllätys, yllätys - yhtään selvempää.

Saavumme Tikkalaan joskus yöllä. Kasaamme kamat olohuoneeseen, ja Hongisto alkaa vetämään viinaa. Minä sammun. Vanhuksen kunto ei kestä.


LAUANTAI 23.9.

Herään jo kahdeksan jälkeen aamulla Hongiston monologiin. Äänen sävystä tajuan välittömästi, että Janne ei ole nukkunut koko yönä ja mies juttelee pikku-ukoille. Aaltonen heräilee myös, joten päätämme treenata kahdestaan kitaroilla hiljaisella volumella biisit läpi Sinkkosen heräämistä odotellessa. Teen aamupaladrinkin. Se sisältää kuivaa siideriä ja votkaa.

Thumbnail imageHongisto tulee mukaan soittorinkiin, ottaa bassonsa ja käy. Hän nukahtaa seisaalleen. Kehoitamme miestä menemään nukkumaan, mutta hän ei ymmärrä puhetta, vaan pakenee saunarakennukseen. Sinkkonen herää, ja päätämme pitää tupakkatauon. Huomaamme, että Hongisto on sammunut saunan kuistille.

Ennen kuin Sinkkonen on soittovalmiudessa, kerkeämme Miitrin kanssa käydä loputkin biisit läpi. Sen jälkeen alamme käydä kappaleita läpi kolmestaan. Tauon aikana huomaamme, että heränneen Hongiston ympärille on kokoontunut kylän ukkoja. Papatuskerho on valmis. Merkit tulevasta katastrofista leijuvat ilmassa uhkaavina.

Pahin tapahtuu. Kesken treenauksemme keittiöön tulee kaksi puliukoilta näyttävää herrasmiestä. ”Soittakaa meille jotain”, heittää heistä toinen. Totean kovalla äänellä, että herrojen on nyt syytä suksia vittuun, kun luisto ja pito ovat vielä hyvät. Miehet ymmärtävät, että nyt on tosi kyseessä ja poistuvat takaisin saunarakennukselle, jonne tuntuu valuvan lisää porukkaa. Me jatkamme treenejä.

Jossain vaiheessa iltaa väki poistuu viimein. Mekin päätämme lopettaa treenit ja keskittyä oleelliseen. Se tarkoittaa viinaa. Hongisto puolestaan tajuaa viimein vetäytyä nukkumaan. 


SUNNUNTAI 24.9.
Heräämme Aaltosen kanssa taas jo ennen yhdeksää. Meillä on hämmästyttävän sama biorytmi. Päätämme aloittaa kahdestaan treenit.

Hongisto herää myös, mies on pitkien yöunien jälkeen huomattavasti paremmassa kunnossa ja lupaa jopa ajaa illalla Lehmoon, jossa on tarkoitus aloittaa rumpujen äänitykset. Lupaus ajamisesta tarkoittaa sitä, että minä voin tehdä itselleni tukevan aamiaisen. Se tarkoittaa isoa lasia kuivaa siideriä ja votkaa.

Hongisto tulee mukaan treeneihin, ja kerkeämme katsoa nipun biisejä läpi ennen kuin Sinkkonen herää. Sen jälkeen treenaus jatkuu pitkin päivää parista sähkökatkoksesta huolimatta. Kasaamme kamat autoon alkuillasta, suuntaamme kauppaan ruokaostoksille ja sitä kautta Lehmoon Kimmo Perkkiön SF Sound -studiolle. Kasaamme soittokamat ja vedämme tukevat kännit. Nuottiakaan ei yöllä soiteta.


MAANANTAI 25.9.
Aamulla tajuan, etten ole käynyt paskalla ja suihkussa sitten perjantaiaamun. Päätän tehdä molemmat siis nyt.

Teen itselleni aamupalan. Se sisältää kuivaa siideriä ja votkaa. Aloitamme treenauksen, jonka aikana Kimmo katsoo tarkkaamossa soundit kuntoon. Aloitamme ns. helpoista biiseistä. Näitä ovat Heikoilla jäillä sekä Kovaa valuuttaa.

Päivän ja illan aikana saamme soitettua viiden kappaleen rummut koneelle. Aika pirun hyvin tällä treenauksella. Sinkkonen tekee järkyttävän hyvää safkaa, jonka jälkeen jatkamme aihetta, jonka äärellä olemme olleet koko päivän. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image
Tuottajamme Mikko Karmila soittaa ja ehdottaa, että minun kitarani äänitykset voitaisiin tehdä ensi viikon aikana Helsingissä. Meille se käy. Samalla hän kertoo saapuvansa paikalle huomenna jollain iltajunalla. Sekin käy meille. Minä puolestani kerron hänelle olevani kännissä. Tietojenvaihdon aatelia.


TIISTAI 26.9.
Teen itselleni aamiaisen. Yllätän itseni, ja teen puuroa, jota myös Hongisto ja Aaltonen lapioivat kiivaasti. Aamudrinkki valmistuu vasta tämän toimituksen jälkeen. Sitten aloitamme treenauksen.

Koneelle tallentuu muutamassa tunnissa neljä kappaletta. Sinkkonen tekee safkaa, hyppäämme Kimmon kyytiin ja suuntaamme Joensuun keskustaan. Löydämme itsemme Kerubista, jossa odottelemme Karmilan saapumista. Mies tulee paikalle joskus ennen yhdeksää. Junamatka on ollut pitkä, ja se on vaatinut asiaan kuuluvat eväät.

Käymme vielä jossain toisessa baarissa, jonka nimi on vaipunut jo unholaan tätä kirjoittaessani. Hyvä jukeboksi siellä kuitenkin on, ja luukutamme sitä antaumuksella. Vanhan liiton nakkikioski, taksi ja sillä takaisin studiolle. Minulla ei pidä enää jalat alla, joten Sinkkonen ja Aaltonen taluttavat minua kuin paavia.


KESKIVIIKKO 27.9.
Istun kahdeksan jälkeen aamulla tupakalla ja kahvilla, kun Karmila nousee tukka pystyssä kolostaan. Mies kyselee mahdollisuutta avata keskiolut. Käyn hakemassa laatikon autosta, jonka jälkeen alkaa kiihkeä keskustelu, jonka aiheena on The Beatles ja heidän soittokamansa.

Jengi heräilee hissukseen, ja jonkinlaisen aamupalan (minulla se on banaani) jälkeen teen tanakan aamudrinkin, ja siirrymme tarkkaamoon kuuntelemaan äänitettyjä biisejä läpi, sillä tähän mennessä emme ole kuunnelleet niitä kertaakaan. Uuteen kappaleeseen on siirrytty sitä mukaa, kun pari ehjää ottoa edellisestä on saatu talteen, ja eri versioita pitemmistä loppuriffeistä. Kuuntelun aikana huomaamme, että todellakin yhdeksän biisiä on jo tallessa. Karmila antaa tälle tosiasialle hyväksyntänsä. Kuuntelun aikana näytän Karmilalle kitaralla, mistä biisit menevät. Tämä aiheuttaa lievää ”pekulointia” sävellajeista, duureista ja molleista, asioista, joista minä en ymmärrä mitään. Teemme muistiinpanoja.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Siirrymme soittotilaan, Karmila ottaa äänittäjän pallin alleen. Alamme paukuttaa. Päivän aikana saamme talteen loput neljä biisiä.

Se tarkoittaa Miitrin tekemää loistosafkaa, ja armottomia rumpuharjakaisia Lehmon yössä. Juhlan kunniaksi Sinkkonen innostuu leipomaan pullaa ryyppäämisen ohessa. Ja sehän meille maistuu.


TORSTAI 28.9.
Tanakka krapula, oikeastaan ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana. Taltutan sitä kahvilla, pullalla ja tupakalla. Tupakkapaikalla käymme ankaraa neuvottelua siitä, kuka tänään ajaisi pois. Arpa osuu taas Hongistolle, vaikka hän ottaakin pestin vastentahtoisesti vastaan. Se tarkoittaa sitä, että minä voin valmistaa itselleni jo perinteeksi muodostuneen aamudrinkin. Tällä kertaa tyydyn valkoviiniin, jota olen kiskonut tönikällisen jo edellisenäkin päivänä heittäen väliin tukevia votkahuikkia Smirnoffia.

Siirrymme tarkkaamoon ja kuuntelemme kaikki biisit vielä läpi. Sinkkonen tekee ottojen perään vaihtoehtoisia rumpufillejä ja -komppeja. Iltaan mennessä tajuamme, että tämä sessio on tässä, vaikka aikaa oli varattu lauantai-iltaan asti. Päätämme paeta paikalta. Näin toimivat ammattimiehet.

Hongisto heittää minut ja Karmilan Lappeenrannan Voisalmeen ja jätkät koteihinsa. Sen jälkeen en ole kuullut Hongistosta pihaustakaan. Myös Facebookissa on hiljaista, joten oletan miehen suorittavan syvällisiä katumus- ja puhdistautumisharjoituksia Nuijamaan viidakoissa.

Kuuntelemme Karmilan kanssa Sex Pistolsia pitkälle yöhön. Minun täytyy paeta kesken ankaran bailauksen nukkumaan, sillä huomenna on minun ajovuoroni Helsinkiin.


PERJANTAI 29.9.

Herään aamulla, ja käyn saunassa ja uimassa. Synnyn uudelleen. Karmila ei synny, hän kittaa siideriä ja kuuntelee Motörheadia miehekkäällä volumella kotistereoistani.

Iltapäivästä pakkaamme kitarakamani autoon ja aloitamme matkan kohti Helsinkiä. Perillä Haagassa aloitan ankaran votka- ja siideritankkauksen. Pian löydämme itsemme Majavasta, jossa minulla on kuumat treffit vaimoni kanssa. Paine nivusissa on sen verran raaka, että lähes tulen housuihini hänet nähdessäni.

Pari tuntia parisuhdekeilausta Hesarilla, kuulumisten vaihtoa ja sen jälkeen siirrymme himaan ja oleelliseen.


LAUANTAI 30.9.

Vapaapäivä, jos panemista ei työksi lasketa. Illalla käyn Q-Teatterissa katsomassa Tavallisuuden aave -näytelmän. Tykkään kovasti.


SUNNUNTAI 1.10.

Mistä johtuu, että jokainen teatterikokemukseni johtaa kovaan krapulaan? En tiedä, mut liikutaan tavallista kovemmalla tasolla. Herään nimittäin takkahuoneestamme ennen kymmentä vieläkin täydessä kännissä.

Syön ja jatkan sohvalla unia pitkälle iltapäivään. Illalla on soitto- ja laulutreenit Leevi and the Leavingsin kanssa. Tapaan miehet ensimmäistä kertaa, ja treenien ohessa kerkeämme jutella lähes kaikesta. Mukavia, leppoisia miehiä.


MAANANTAI 2.10.

Haen Karmilan ja roudaamme kitarakamani Finnvoxiin, jossa on tarkoitus aloittaa huomenna kitaraäänitykset. Illalla olen Leavingsin kanssa keikalla Tavastialla. Treenaamme biisit vielä läpi ennen vetoa. Tupa on myyty loppuun. Vedän bändin (joka on vahvistettu Jarkko Martikaisella, kolmantena solistina toimii Siiri Nordin) kanssa viisi biisiä, ja täytyy sanoa, että harvemmin on jännittänyt niin saatanasti. Vedot menevät kuitenkin hyvin. Keikan jälkeen katson puhelinta, johon Karmila on laittanut viestin olevansa kuumeessa. Tajuan, että huomenna ei äänitetäkään sitten mitään.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image Thumbnail image Thumbnail image


Se tarkoittaa totaalista nollausta. Vedän lärvit ruttuun poikkeuksellisesti Bar Bäkkärissä, jossa en ole istunut vuosikausiin siellä soitettavan hevin takia. Nyt siellä soi kuitenkin Tom Petty, sillä hän on kuulemma kuollut. Tunnelma hyytyy välittömästi.


TIISTAI 3.10.

Karmilan kuume jatkuu yhä. Keskiviikkokin tulee siis olemaan pois pelistä. Aloitan kirjoittamaan tätä päiväkirjaa.

Illalla on toinen keikka Leavingsien kanssa. Tavastia on jälleen myyty loppuun, ja keikka menee paremmin kuin eilen. Olen kuitenkin niin poikki, etten jaksa asiaa juhlia, vaan suuntaan keikan jälkeen taksilla himaan. Eilinen painaa vieläkin kropassa, jota olen toki muistanut ruokita erilaisilla juomilla pitkin päivää, mutta välillä sekään ei riitä. 


KESKIVIIKKO 4.10.

Karmilalta tulee aamulla viesti, että lievä kuume jatkuu. Tästä tuli sitten vapaapäivä. Kirjoitan tämän päiväkirjan valmiiksi, ja nyt kun se on kirjoitettu, toivon pääseväni huomenna jo hommiin.

Katsotaan kuinka käy, ja palataan joskus asiaan...