Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!

SUOMEN VAATIVIN PARISUHDETESTI - syyskiertue 2016

- Troopiikin kuuman kosteat päivät ja villit yöt allasbileineen, sekä unelmien treffit sinkkujen - yhtä lailla kuin varattujenkin - kanssa panevat parisuhteet koetukselle!

- Kotiteollisuuden syyskiertue on äärimmäinen parisuhdetesti, jossa pariskunnille annetaan tilaisuus testata kestääkö oma parisuhde, vai onko paratiisin kielletty hedelmä sittenkin houkuttelevampi.

- Kestääkö parisuhde, vai vievätkö keikkabussin ja maakuntalorttojen tarjoamat kielletyt hetelmät voiton?

ILLI BROMAN - MIES, JOKA KEKSI MAAILMAN

PAHUUS MEISSÄ JA AJASSAMME
Kaikenlaista harmia. Lomailua kesän keikkojen jälkeen ei ollut, sillä viimeistelin kirjaa aivan loppumetreille saakka. Yhtäkkiä huomasin myös olevani naimisissa. Ja sitten olimmekin jo keikalla Radio Rockin risteilyllä syyskuun alussa, sitä ennen soitimme Duo Kummitusjunan kanssa Kannelmäessä.

Missä helvetissä on Kannelmäki? Se ei selvinnyt minulle koskaan.

Risteilyllä vedimme setissä jo kaksi uutta biisiäkin. Kaiken valtias meni hyvin, Viinamäki vähän sinne päin. Muu setti olikin timanttia.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail imageThumbnail image

Aloitin NoSori! -lehden kasailun elokuun loppupuolella. Se valmistui parissa yössä ja Longplay Musicilta tilatut vinyylilevyt saavat sen bonuksena. Loput painoksesta laitetaan kai myyntiin keikkojen yhteydessä paitamyyntitiskille. Mietitään.

Kirja ilmestyi syyskuun puolivälissä. Sen jälkeen minua vietiin ja viedään yhä. Mutta nyt siis keikoille.


NURMIJÄRVI / KLAUKKALA, PIHVIMYLLÄRI pe 30.9.2016
Syyskuun loppu käveli vastaan aika vitun nopeasti. Kiertuetta pohjustettiin treenamalla uusia biisejä nippuun kahtena päivänä ja iltana. Tajusimme, että periaatteessa koko levy olisi soitettavissa livenä. No, Syöt, juot ja kuolet pois vaatisi tehoharmoittelua ja siihen ei ole nyt aikaa, mutta muuten kyllä levyn biisit on hallussa. Paitsi tietysti sanat, joita törkeästi lunttasin lapuista pitkin treenejä.

En jaksa muistella menneitä, vaihdan aikamuotoa.

Saavun Nurmijärvelle, tai Klaukkalaan, suoraan Helsingistä, jossa olen ollut lähinnä ryypyllä. Välissä olen tosin tehnyt nipun haastatteluja. Edellisenä aamuna olin muun muassa Huomenta Suomessa, jonne Pelle Miljoonankin olisi pitänyt seurakseni saapua, mutta miestä ei näkynyt missään, eikä ukko vastannut puhelimeen. Sillä lailla.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Kyydin Klaukkalaan saan Ruokosen Jannelta ja minun ja Marin vajaan vuoden ikäiseltä kummipojalta. Mainittakoon, että Ruokonen ajaa.

Vedämme hyvät pihvit ja teemme äänenpaineen tarkastuksen, jossa otamme haltuun neljä uutta biisiä. Pyörityksessä ovat Mariaanien hauta, Viinamäki, joka alkaa jo kulkea, Kaiken valtias sekä Maanalaiset.

Vietämme aikaa keikkabussissa keikkapaikan edessä ja katselemme kuinka jengi valuu sisään. Sitä tuntuu olevan vitusti.

Näin onkin. Sen huomaamme, kun menenne sisään ja suuntaamme takahuoneeseen tuntia ennen keikkaa. Veto on jo klo 23.

Thumbnail imageSehän menee vitun hyvin, ongelmia ei ilmene, vaikka niitä haemmekin. Yleisö on juuri sopivalla tavalla sekaisin. Eli umpihulluja. Pientä epävarmuutta on lähinnä uusien biisien tempoissa, mutta muuten meininki on asiallinen.

Hulluus meissä ja ajassamme ilmenee myös keikan jälkeen, kun suuntaamme baarin puolelle. Ihmiset kuvaavat jatkuvasti, kohteliaimmat kysyvät siihen luvankin.

Tympii tuollainen sekoilu. Mitä vittua aikuinen ihminen hyötyy siitä, että kuvaa toisia aikuisia ihmisiä?


KANKAANPÄÄ, STAGE KANKAANPÄÄ la 1.10.2016

Ajamme yöllä Haagan kotiini, herään yhdeksän jälkeen ja suuntaan Helsingin keskustaan. Hyppään junaan ja matkustan Turkuun. Suuntana on Turun kirjamessut. Siellä teen jollakin lavalla haastattelun ja jaan muutamat nimmarit kirjoihin. Mukava meininki. Miksaajamme Isotalo, tuo vilpitön viinan, vitun ja liiman imppauksen ystävä, nappaa minut kyytiin ja ajamme Kankaanpäähän.

Etsimme Hongiston ja Aaltosen kanssa baaria jätkien kasatessa kamoja. Viimein sellainen löytyykin, mutta on myönnettävä, että etsinnät ovat kiivaat. Kaikki paikat ovat jostain syystä kiinni. Eikö ihmiset käy täällä baareissa ollenkaan? Traktoreilla ne kyllä ajelevat, ja vielä ihan ydinkeskustassa.

Hulluutta meissä ja ajassamme.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Äänenpaineen tarkastuksessa harjoitukset jatkuvat uusien biisien parissa. Varmuus lisääntyy, alamme päästä niiden, ja yleensäkin keikkailun, makuun.

Suuntaan Hongiston kanssa bussiin nukkumaan hetkeksi. Unien jälkeen teen drinkin ja käyn baarin puolella moikkailemassa ihmisiä. Sitten onkin aika valmistautua keikkaan, mutta ensin on herätettävä Hongisto. Se onkin missio, mies ei vastaa puhelimeen, pitää sitä varmaan äänettömällä. Joku käy repimässä sen ylös bussista. Kehoitan miestä tekemään itselleen drinkin, jotta saadaan uggelin silmät auki ja perse pyörimään keikalla.

Sehän pyörii. Se pyörii siihen malliin, että soittaminen meinaa välillä unohtua, mutta mitäs se haittaa. Siihen on totuttu. Helvetin hyvä fiilis ja yleisöä on siihen malliin, että hymyilyttää.

Tästä on hyvä jatkaa rundia. Näin ajattelen, kun hyppään aamulla aikaisin Lahdessa ulos bussista, riennän suoraan junaan ja suuntaan Helsinkiin kohti uusia haasteita.

Haasteisiin meissä ja ajassamme.


VAASA, WS AREENA, pe 7.10.2016

Levyn julkaisu lähestyy, meno kiihtyy.

Viikko on mennyt Viikatteen kanssa Joulupipari-biisiä tehdessä Hollolan Petrax-studiolla. Väsyttää.

Siitä huolimatta herään aamulla Etelä-Saimaan haastatteluun. Se tehdään Kolmessa Lyhdyssä. Sen jälkeen suuntaan Viipurin portille, jossa bussi jo odottaa. Lähtö on siis jo kello kymmeneltä.

Otan matkalla parit päiväunet. Hirvaskankaan Alkossakin kerkeän pistäytyä, sillä huomiselle keikalle ei ole ollenkaan raideria. On pakko hommata omat eväät.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Illi herää, kun bussi kaartaa keikkapaikan pihaan, katsoo hetken ulos ja toteaa: ”Olen Illi Broman - mies, joka keksi maailman.”

Vaasan keikkapaikka löytyy viimein. Teemme Kaaoszinen videohaastattelun, tarkistelemme ääniä ja suuntaamme keilaamaan porukalla Hynyset, Paska-Halinen sekä Hongisto. Joku baarin työntekijöistä meidät sinne vie ja hakee vielä takaisinkin. Ystävällistä.

Thumbnail imageVarjoihmiset otetaan settiin. Se tarkoittaa sitä, että minulla alkaa kiivas tankkaus sanojen suhteen. Biisissä on nimittäin paljon asiaa, eikä ollenkaan kuvia. En saa hommaa haltuun, ja päätän ottaa sanat mukaan keikalle.

Sehän kulkee mukavasti. Mariaanien hauta on jo varma, samoin Viinamäki. Maanalaisten tempo hakee vielä paikkaansa. Lunttaan Varjoihmiset -sanat lapuista, mutta en pidä sitä ongelmana, huomenna se ehkä jo menee ilman lunttejakin. Jengiä on mukavasti, vedämme niille pari encoresettiä varsinaisen keikan päälle.

Olen aivan poikki, ja siinä vaiheessa kun takahuone alkaa täyttyä, minulta palaa hihat. Olisi kuitenkin ihan kiva edes syödä rauhassa. Ärähdän ehkä tarpeettoman kovalla äänellä, mutta sellaista se välillä on.

Yöllä ajamme Seinäjoelle yöksi, sillä Vaasan hotellit ovat täynnä siellä olevien homoeläinpornomessujen takia. Perillä olemme aamulla joskus viiden jälkeen.


KEURUU, HOTELLI KEURUSSELKÄ la 8.10.2016

Pienet unet, aamiainen ja lisää unta. Yhden aikaan iltapäivällä suuntaan kaupungille nauttimaan lasin valkoviiniä sekä kossun. Näillä on herättävä vaikutus. Aaltonen on tässä vaiheessa suunnannut jo junalla kohti Kuopiota, jossa miehellä on vaimonsa kanssa akustinen keikka. Kovaa touhua, mutta eiks sais olla.

Lähtö on kahden jälkeen, edessä on parin tunnin siivu. Illi herää, kun bussi kaartaa keikkapaikan pihaan, katsoo hetken ulos ja toteaa: ”Olisikohan tänään mahdollisuus seksuaaliseen aktiin?”

Otamme huoneet, syömme, jätkät kasaavat kamat ja sitten alkaa tsekkailu. Paikka on täynnä ruokailijoita, soitamme Kivirekeä ensimmäiseen kertosäkeeseen saakka kolmistaan (Aaltonen kerkeää paikalle vasta myöhään illalla) ja homma on siinä.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Aaltonen hiipii takahuoneeseen joskus kympin jälkeen. Otamme parit drinkit ja hyökkäämme viihteen etulinjaan AC/DC:n soidessa.

Tämä taitaa olla paras näistä kiertueen alkupään keikoista. Homma alkaa olla paketissa, vaikka Hongisto hakee vielä pariin uuteen biisiin bassolinjoja ja Aaltonen katkoo kieliään urakalla. Yleisöä saisi toki olla enemmän, mutta sitä on kuitenkin. He metelöivät sen verran, että vedämme heille yhdet encoret.

Yöllä kotiin. Ja vittu, kun väsyttää taas. Sunnuntaina Helsinkiin ja röihin.

Ryöt meissä ja ajassamme.


JOENSUU, KERUBI pe 14.10.2016

Takana on kolmen päivän intensiivinen luontokuuri Nuuksiossa, jonka aikana nukuin ulkona, enkä syönyt muuta kuin marjoja. Vittu, silkkaa hulluutta! Hulluutta meissä ja ajassamme.

Torstaiaamuna teen YleX:n haastattelun ja totean, että onpa kanava muuttunut sitten viime käynnin. Siellä soiva musiikki ei sano minulle mitään, en tunne kanavan toimittajia. Nuoriso on vallannut Pasilan radiotalon, vallankumous on käynnissä! No, se on kai nykyaikaa. Pieraisen poistuessani studiosta, hyppään autoon ja ajan Lappeenrantaan. Vanhan miehen protesti, joka ei kiinnosta ketään.

Thumbnail imageTapaamme torstaina Lappeenrannan Levykauppa Äx:ssä nimmareiden jaon merkeissä. Levyä myydään ennakkoon klo 17-19. Paikalla käy ehkä vähän toistakymmentä ihmistä, joten hiljaista on. Näemme valmiin levyn ensimmäistä kertaa ja kansivihko aiheuttaa lievää spekulointia. Omia kappaleita levystä emme ole vielä saaneet, sillä levy on lähtenyt sen verran hyvin liikkeelle, että artistikappaleetkin on kuulemma pitänyt laittaa myyntiin.

Suuntaamme Miitrille ja teemme uuden alkunauhan kokoonpanolla Hynynen, Aaltonen, Sinkkonen. Minä otan huikkaa väsymykseen, mutta vedän alkuyöstä käsijarrun päälle. Viina ei auta väsymykseen, nukkuminen auttaa.

Aamusauna ja -uinti. Aaltonen hakee minut kahdentoista aikaan. Noudamme Illin ja suuntaamme Imatralle, josta bussi lähtee. Hörpimme Aaltosen kanssa viiniä, mutta maltillisesti. Kuuntelemme uuden levyn läpi, samoin alkunauhan. Minä soittelen levy-yhtiöön, että mitä vittua kansien kanssa oikein on tapahtunut. Selvyyttä ei tule.

Saavumme perille. Minä suuntaan suoraan Suomalaiseen kirjakauppaan tekemään haastattelun ja nimmaroimaan kirjoja. Porukkaa on mukavasti, hyvä meininki. Sitten onkin aika mennä tarkkailemaan soundeja. Sen yhteydessä luovutamme Illille vuoden mukanaolon kunniaksi uuden kitaran kotiäänityksiä varten. Sellaisen, joka pysyy vireessä, toivottavasti.

Klo 19.30 soitamme tänään ilmestyneen levyn Kerubissa oleville ihmisille. Muutama kymmenen heitä onkin ja jengi tuntuu tykkäävän. Hyvä niin.

Ja sitten keikalle. Ehdottomasti syksyn paras. Viisi uutta biisiä vedetään setissä, eikä lunttilappuja enää tarvitse. Paikka on lähes tukossa ja meno on asiallisen riehakas. Yleisön metelöinti on sitä tasoa, että vedämme kaksi encoresettiä.

Mukavaa hengailua takahuoneessa, ystäviä valuu paikalle. Viinakaappi tyhjenee terhakkaasti. Sitten onkin aika suunnata yöksi Tikkalaan, sillä Tikkala on osa meitä ja aikaamme.


SAVONLINNA, THE ROCKS la 15.10.2016

Hämppy on ajanut yöllä paikalle, ja nappaa minut aamusaunan jälkeen hoiviinsa. Suuntaamme Savonlinnaan kirjakauppakeikalle klo 14. Mukava meininki jälleen kerran. Ihmettelijöitä on, ja muutamat ostavat kirjankin.

Suuntaan Sillansuuhun päiväviinille. Käyn kuittaamassa hotellihuoneen ja menen syömään naiseni sekä ystäväni Laurin kanssa. Teen valokuvaussession paikallislehteen ystäväni Soilan kanssa. Ystäviä on siis täälläkin, asiallista. Vipinää, mutta kaikki se on kivaa sellaista.

Jätkät ovat saapuneet The Rocksiin, ja suuntaan äänenpaineen tarkastukseen. Siinä ei ongelmia ilmene. Menen jätkien seuraksi syömään ja kuulostelemaan fiiliksiä. Ne tuntuvat olevan kohdillaan, nauru raikaa.

Thumbnail imageTakahuoneen pienuus hakee vertaistaan, mutta jotenkin me sinne sulloudumme. Sitten keikalle uuden alkunauhan soidessa. Huomaamme, että jengiä saisi olla enemmänkin, mutta emme anna sen häiritä. Rykäisemme hyvän ja varman keikan, kaikki on kohdillaan. Jossain vaiheessa minulta katkeaa kieli kitarasta, mutta Illi heittää minua varakeihäällä ja tilanne ei pääse eskaloitumaan pahuuteen meissä ja ajassamme.

Kone on siis käynnistynyt, eikä sitä pysäytä enää mikään. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun suuntaamme baarin kautta bussiin ja sillä takaisin Karjalaan.

...Jatkuu, kun jatkuu

...Mitä Illi toteaa seuraavaksi?

... Ratkeaako hulluus meissä ja ajassamme?