PORVOO, SEURAHOVI perjantai 2.2.2007
Kevään keikat alkavat hämmentävissä tunnelmissa. Kiertuekokoonpanossa on tapahtunut muutoksia. Pikku-Ville on jäänyt kiireittensä ja pienten tekniikan sisäisten erimielisyyksien takia pois valopöydän takaa. Virtanen on soittanut Huotarin Mikan hätiin. Tuttu mies hänkin, joten eiköhän tästä selvitä.

Treenaamme torstain ja perjantain välisenä yönä setin kasaan. Holopaisen Tuomas on mukana treeneissä. Biisit kulkevat moitteettomasti, aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Kurkkua vähän aristaa, mutta niinhän se tekee ensimmäisissä treeneissä aina. Näin käy kun tekniikan puutteen korvaa voimalla. Ja Hynynenhän korvaa.

Hongisto on Hynysellä yötä, sillä heillä on aamulla aikainen lähtö Kouvolaan Buusterin kuvauksiin. Ei noista lastenohjelmista olisi niin väliä, mutta kun Isa-Eerika kysyy niin silloin me liikumme. Sitä paitsi Buusterin tiimi on oikeasti aivan helvetin hyvää porukkaa. Voisi ohjelma saada yllättävän lopun jos Nelosen pomot tietäisivät minkälaista läppää siellä heitetään kuvaustauoilla. Ja joskus kuvausten aikanakin. Kyydin Kouvolaan miehet saavat Stam1nan Hyyryseltä aamutuimaan.

Kuvaukset menevät, no, vissiin ihan hyvin. Neuvostoliitto hakee Hynysen ja Hongiston Kouvolan Musiikin pihasta kolmen jälkeen. Tapansa mukaan Hynynen suuntaa suoraan nukkumaan ja herää vasta Porvoon keskustorilla. Herääminen on kaikkea muuta kuin miellyttävä. Joku paikallislehden toimittaja, joka on aikaisemmin viikolla tehnyt Hynysen kanssa haastattelun puhelimitse, soittaa täydessä kännissä ja ehdottaa tapaamista. Rautaista ammattitaitoa.

Soittajanrentut käyvät parilla päiväkaljalla sillä aikaa kun tekniikka kasaa rojuja. Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa, Hongisto käy korjauttamassa bassonsa jossain ja tämän jälkeen teemme äänentarkastuksen. Ei ongelmia. Tai ehkä pieniä. Virtanen myöntää ensimmäistä kertaa elämässään, ettei ymmärrä vieraasta miksauspöydästä vittuakaan. Onneksi Pete on paikalla neuvomassa.

Hynynen saa hätäisen kaupunkikierroksen, kun Yrjänän vaimo käy hakemassa hänet autolla. Hyvät kyydit. Hynynen saa myös Yrjänältä hyvät kyydit, kun tämä saunottaa hänet. Sitten taksi alle ja keikkapaikalle.

Porukkaa on perkeleesti, ylimääräisiä pitää hätistellä kärpäslätkällä ympäriltä. Vedämme keikan, joka on ensimmäiseksi keikaksi aivan perkeleen helppo ja rento. Soitto ja laulu kulkee mainiosti ja läppäkin lentää rennosti. Hynynen tosin jää junnaamaan vittuiluun aiheesta suomenruotsalaisuus, mutta onhan se vaikea aihe sivuuttaa vain yhdellä kommentilla. Hynynen käyttää siihen siis kymmenen.

Setti on rakennettu nyt niin, että Tuomas on mukana heti alusta saakka. Se tarkoittaa, että setissä on paljon keskitempoisia biisejä, mutta nyt tuntuu hyvältä tehdä homma niin. Nämä taitavat nimittäin olla Tuomaksen viimeiset keikat meidän kanssamme ihan vitun moneen vuoteen. Ehkä.

Jengiä pyrkii keikan jälkeen takahuoneeseen niin paljon, että alkaa ahdistaa. Hynynen tyhjentää kossun ja kävelee nukkumaan. Takana bileet jatkuvat. Huomenna Hynynen kuulee, että ne ovat jatkuneet pitkälle aamuun.

ESPOO, AWALON lauantai 3.2.2007
Aamu alkaa pitsalla, tosin vasta joskus kahden jälkeen. Kunnon unet takana siis, eikä krapulasta tietoakaan. Keväinen Porvoo näyttää jopa kauniilta, vaikka ydinkeskustan rakennukset ovatkin kauhean näköisiä. Haemme kioskikahvit, ja matka Espooseen alkaa. Hynynen käyttää sen yllättäen nukkumiseen. Sitä ennen kerkeämme kuitenkin visioimaan. Mietimme, että mitähän rokkibändin pitäisi tehdä jos se haluaisi todella shokeerata ihmisiä. Lordi -maskithan ovat ihan lapsikamaa, ja jo joka toinen rokkari on sammunut suorassa telkkarilähetyksessä. Päätämme, että seuraavalle kiertueelle kaivamme Kirkan ja Juicen haudoistaan ja sidomme heidät mikin varteen lavalle. "Tänä iltana Kotiteollisuus featuring Kirka ja Juice!" Voisihan siitä pieni meteli nousta.

Hynynen herää järkytykseen. Bussi seisoo Awalonin pihassa. Ympärillä on pelkkää betonia ja baari on aivan kauhea räkälä. Ei muuta kuin sisälle ja kalja eteen. Nauramme kippurassa ensimmäiset viisitoista minuuttia, sitten tekniikka alkaa kasata kamoja. Hynynen suuntaa hotellille jatkamaan uniaan, samoin Holopainen ja Sinkkonen. Hongisto on Helsingissä moottoripyörämessuilla. Sinkkonen yrittää tavoittaa häntä puhelimella, mutta mies ei vastaa. Epäilemme hänen olevan täydessä kännissä.

Äänentarkastukseen mies kuitenkin saapuu ajoissa. Ja omilla jaloillaan. Otamme homman nopeasti haltuun. Soundi on yllättävän hyvä, ei tämä eroa muista keikkapaikoista oikeastaan ollenkaan loppujen lopuksi. Hynynen ja Hongisto siirtyvät tämän jälkeen tapaamaan Sirua ja Blomin Attea jonnekin Kivenlahteen. Ai, ketä he ovat? Vittuako se kenellekään kuuluu.

Takaisin keikkapaikalle joskus yhdentoista jälkeen. Takahuone on niin pieni, että bändi mahtuu sinne juuri ja juuri. Tämä ei meitä haittaa, tunnelma on kohdallaan. Ja sitä kohotetaan vielä entisestään kossu-vissyn avulla.

Soitto ja laulu kulkevat pääosin paremmin kuin eilen, mutta Hongisto ja Hynynen puhuvat liikaa. Se on orastavan kännin merkki. Biisien välit kasvavat vähän liian suuriksi. Hynysen komppikäsi laahaa Kielletyn puun hedelmässä. Vahvaa keskitasoa oleva keikka. Vaatii lievää ryhdistäytymistä siis.

Keikan jälkeen kävelemme toisessa kerroksessa sijaitsevaan takahuoneeseen. Holopainen ottaa huikan punaviinistään, kävelee ikkunalle, toteaa "oli paska keikka, moi" ja hyppää ikkunasta alas baarin takapihalle. Mies puistelee lumet itsestään ja kävelee hotellille nukkumaan. Kaunis lähtö, onneksi ei käynyt kuinkaan.

Sen sijaan rakas ystävämme, toimittaja Hirn, on todellisessa hengenvaarassa. Huomaamme jossain vaiheessa, että joku on sammunut takapihalle märkään hankeen. Mies nousee viimein ja tajuamme sen olevan Hirn. Mies on aivan jäässä ja läpimärkä. Hynynen käyttää osan yöstä siihen, että miehelle järjestetään lämpimät oltavat ja viimein taksi alle, jotta hän pääsisi kotiin. Paitamyyjä Kimmolle kiitos kyydistä! Olet ollut pelastamassa NO SORIn tähtitoimittajan henkeä!

GOOM-RISTEILY sunnuntai 4.2.2007
Lähtö on aamulla. Ei edelleenkään krapulaa! Nyt tuntuu siltä, että sellainen on pakko kohta jo järjestää.

Sen järjestely alkaakin välittömästi. Vedämme kevyet päiväkännit keskioluen voimin. Keikka on vasta kahdelta yöllä, joten aikaa pitäisi olla selvitäkin. Mukaan toimintaan hyökkää myös Nykäsen Jukka, joka päättää toimia managerinamme tämän keikan ajan. Hän lupaa hakea passimme ja järjestää takahuoneviinat ajoissa paikalle.

Odottelemme Turun satamassa laivan saapumista. Tekemistä ei ole, joten väsäämme ulos Kirkan muistomerkin. Noin tunnin odottelun jälkeen pääsemme viimein peruuttamaan sisään laivaan. Käymme drinkillä ja syömässä. Tämän jälkeen etsiydymme takahuoneeseen ja jututamme risteilyemäntäämme. Mukava lyyli. Äänentarkastuksen jätämme väliin, sillä Poets of the Fall haluaa käyttää omaansa vähän enemmän aikaa. Virtanen toteaa heidän miksaajalleen, että siitä vaan, käyttäkää meidänkin aikamme. Tehän niitä tähtiä olette.

Hynynen, Sinkkonen ja Holopainen painuvat hytteihinsä. Hynysen saapuessa omaansa hän huomaa, että joku kolli kusee juuri sen eteen käytävälle. Homma toimii. Suihku ja pehkuihin. On tosin vähän vaikeaa saada unta, kun ulkopuolelta kuuluu huutoa "vittu, jätkät! Hynynen asuu tuossa hytissä"! Hynynen meinaa pyytää jätkät sisään katsomaan kuinka hän nukkuu, jotta huutaminen loppuisi, mutta vaipuu kuitenkin uneen ennen sitä.

Mies herää joskus yhdeksän jälkeen. Alkaa aktiivinen telkkarin tuijotus. Siellä jaetaan Jussi -patsaita. Hongisto tulee hoipuen paikalle, ja etsii jotain, Hynynen ei saa selvää mitä. Tämän jälkeen tekniikan jätkät käyvät yksi kerrallaan huoneessa hakemassa aina jotain vuorollaan. Hynynen tajuaa, että nyt on jotain outoa tekeillä, mutta ei jaksa kysellä sen enempää. Telkkarista alkaa Tabu, ja sehän on pakko katsoa. Kunnes kanava alkaa pätkiä, eikä katsomisesta tule enää vittuakaan.

Hynynen, Sinkkonen ja Holopainen kävelevät takahuoneeseen joskus puoli kahdentoista aikoihin. Joku älypää huutaa "kattokaa, Jone Nikula"! Vittu, kun alkaa väsyttää.

Hynynen ja Hongisto tekevät muutamat haastattelut. Tämän jälkeen alkaa viinan maistiaiset. Jossain vaiheessa Sinkkonen tajuaa, että Hongisto näyttää jotenkin oudolta. Miehellä on lakki päässään ja näyttäisi, että sen alla ei ole hiuksia ollenkaan. Selviää, että miehelle on leikattu vanha kunnon irokeesi. Äijä näyttää aivan vanhalta kiljupunkkarilta. Sinkkonen lisää vaikutelmaa piirtämällä miehen kaljuun tussilla liekit.

Poetsin jätkät kuluttavat oman keikkansa jälkeistä aikaa heittelemällä toisiaan vaahtokarkeilla. Me käytämme omaa keikkaamme edeltävän ajan juomalla viinaa. Viimein valumme lavalle ja vedämme keikan, joka on aivan perkeleen kova. Soitto ja laulu kulkee kuin unelma. Ja Hynynen näkee keikan aikana viisi tissiparia, joka tietysti lisää latinkia. Keikan lopussa näyttää siltä, että koko eturivi on pelkissä rintaliiveissä. Perkele, näissä risteilyissä on kyllä omat hyvätkin puolensa. Kun vain jaksaa kestää sen helvetin, joka niitä edeltää niin itse keikka kyllä palkitsee aina.

Päätämme juhlia. Juomme takahuoneviinat pois kuleksimasta ja siirrymme baarin puolelle. Tanssimme pitkälle aamuun. Jani taluttaa väsähtäneen Hynysen jossain vaiheessa aamuyötä nukkumaan. Sinkkonen tanssii aamuun asti ja käy pokkaamassa suorituksistaan muutaman palkinnonkin. Hullu. On muuten käsittämätöntä mitä paskaa DJ:t laivalla soittavat. Sieltä tulee Puuha-Peteä, Fröbelin palikoita, Tao-taota ja muuta paskaa. Ja jengi tanssii hulluna. Huomaa, että porukka elää lapsuuden ja aikuisuuden ristiaallokossa. Onhan se toki hämmentävää aikaa. Ja huomaa, ettei porukalla ole omia lapsia.

No, nyt tulee se krapula sitten. Ja sitähän täytyy paikata. Näin kuluu meiltä maanantai.

hynynen helmikuussa 2007