Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
EIHÄN ME TÄTÄ RAHASTA TEHDÄ -KIERTUE, syksy 2005

- kokoonpano sama paska kuin koko saatanan kesän
- kiinnostaa kirjoitella näitä ihan vitusti. Eihän näitä kukaan edes lue.

LAPPEENRANTA, DORIS NIGHT perjantai 16.9.2005
Kolmen viikon keikka- ja ryyppäystauko jäi lopulta vain parin viikon pituiseksi. Hynynen ja Hongisto kävivät nimittäin Oulun musiikkivideofestareilla edustamassa. Ränni kesti neljä päivää. No, onneksi sieltä oli hieman tuotavaakin, kunniamaininnat Kaihola -ja Vieraan sanomaa -videoista ja helvetinmoinen krapula. Ja kasvot, jotka hohtivat kaikissa sateenkaaren väreissä monta päivää.

Hynynen putsaa kitaransa ja vaihtaa kielet, keppi on nimittäin aika hurjassa kunnossa kesän jäljiltä. Äskeisessä lauseessa ei ollut mitään symboliikkaa.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Teemme lyhyen äänentarkastuksen, treenaukseen ei ole aihetta. Biisit ovat niin hyvin selkäytimessä, ettei jaksa nähdä vaivaa, vaikkakin lauluäänen kestämisen kannalta se olisi oleellista. Mutta Hynynen ei kehtaa kiusata muita sillä asialla, sitä paitsi se olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Raaka totuus on, että kierroksen ensimmäinen keikka menee aina treenatessa, harjoitteli sitä etukäteen miten paljon hyvänsä.

Hynynen torkkuu hotellissa ennen keikkaa. Nyt ollaan reissussa vaikka koti sijaitseekin noin viiden kilometrin päässä.

Keikka on tunnelmaltaan hyvä. Helvetin hauskaa olla taas lavalla. Mutta soitto haparoi hieman, ja ääni pettää jo heti keikan alussa. Vaatii hieman taistelua pitää se nipussa setin loppuun asti. Hynynen onnistuu siinä kuitenkin tyydyttävästi.

Takahuoneessa hirveät lärvit, baarin puolelle ei jostain syystä tee nyt mieli. Aamulla Hynynen herää jonkun naisen vierestä hotellihuoneesta. Sillä lailla, hyvä Jouni!

KAARINA, OLD TEXAS lauantai 17.9.2005
Kaarinassa oli viimeksi käsittämättömän hyvä keikka, vaikka odotukset olivat todella alhaalla. Niin käy usein. Nytkään lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset, Hynynen nousee bussiin rapsakkaassa krapulassa ja Hongisto valuu tontille yli puoli tuntia myöhässä kantaen lähes tyhjää olutkoria mukanaan. Oli ollut kuulemma kostea yö.

Uni maistuu. Tylsä matka. Jotain toimintaa kuitenkin. Hynysen puhelimeen on tullut edellisenä yönä jokin virus, ja nyt luuri laittelee mystisiä multimediaviestejä omin päin noin yhden tunnissa. Tämä on nykyaikaa.

Perillä pidämme treenit. Kokeilun alla ovat Ikuisesti, Soin, Aamen ja tukku muita vanhoja biisejä. Osa kulkee, osa ei. Rautaporttia mietimme pitkään, mutta riffi ei palaudu mieleen. Hongiston basso pätkii pahasti. Lisäksi huomaamme, että yhden Hynysen varakitaran kaula on haljennut. Alkaa vituttaa, suu alkaa napsua. No, ensi viikolla täytyy viedä kepit huoltoon. Tuossakaan lauseessa ei ollut symboliikkaa.

Hynynen ja Hongisto matkaavat Turkuun, jossa paikalliset alkuasukkaat jo odottelevatkin. Joku käy baarissa nykimässä Hynystä hihasta ja kertomassa, että SaiPa on juuri voittanut TPS:n. Mikä ettei, siitähän saa hyvän alkuspiikin keikalle.

Takaisin tullessamme joku pimu kauppaa meille lippuja illan keikalle baarin edessä. Sanomme, ettemme tarvitse sellaisia. Pimu katsoo meitä tarkemmin ja toteaa, että ettepä taida muuten tarvitakaan.

Keikkahan on perkeleen kova. Yleisö on hulluna, vedämme paritkin encoret. Ääni kestää mallikkaasti ja soittokäsi on kunnossa. Settiä on piristetty vanhemmilla biiseillä sopivasti, jotta jännitys säilyisi. Koko keikan ajan on sellainen tunne, että selviytyykö tästä vai ei. Ja tällä kertaa se on hyvä juttu.

Yöllä ajellaan kotiin. Kevyttä maistelua. Matkan teemana on: muna pystyssä synkkään syysyöhön.

VAASA, HULLU PULLO perjantai 23.9.2005
Päätämme kerrankin lähteä ajoissa, sillä Hullussa pullossa äänentarkastus pitää tehdä ennen kuin kello lyö 18. Muuten vieressä olevan ruokaravintolan kermaperseet häiriintyvät. On hipille kova paikka raahautua aamuseitsemän jälkeen odottelemaan bussia kolealle huoltamon pihalle. Itse matka menee miehekkäissä merkeissä. Selailemme autolehtiä. Hynynen haaveilee Chevrolet Blazerista, mutta toteaa viimein, että ehkä paras olisi kuitenkin Chevrolet Slipover. Sillä voisi ajella vähän nössömpikin jätkä. Tai Chevrolet Purjehduskenkä.

Perillä olemme joskus neljän jälkeen. Äänentarkastus, ruokailu, parit kaljat, makailua hotellilla. Rutiinit palautuvat mieliin nopeasti. Vaikka mitäpä muistelemista noissa nyt olisikaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Vaasan Cumuluksessa on joku helvetin gaala-ilta, paikalla patsastelevat Aira Samulinit ja muut. Emme oikein sovi joukkoon seisoessamme ennen keikkapaikalle lähtöä hotellin aulassa.

Nyt vedetään pitkään, siis todella pitkään. Hynysellä on jostain syystä tarve vetää kaikki Sinkkosen paperille kirjoittamat biisit, ja niitähän on parikymmentä. Noin kaksi tuntia raakaa toimintaa. Loppukeikasta aletaan olla niin poikki, ettei oikein tiedä kulkeeko soitto vai ei. Kielletyn puun hedelmä ei ainakaan kulje, ja se päätetään jättää huilaamaan vähäksi aikaa.

Keikan jälkeen saunaan. Baariinkin huvittaisi mennä, mutta pari yli-innokasta kollia pysäyttää Hynysen jo heti takahuoneen ovella, eikä niistä tahdo päästä eroon millään. Hynynen saa tarpeekseen ja poistuu hotellille.

Mies siirtää siis alkoholivastuun orkesterin muille jäsenille. Ja hehän hoitavat homman tyylikkäästi. Onneksi joihinkin voi aina luottaa.

ALAVUS, NUORISOSEURANTALO lauantai 24.9.2005
Hengailemme aamupäivän Vaasan keskustassa. Hynynen ja Hongisto nauttivat parit lonkerot. YUP:n Mannonen soittaa yllättäen ja kertoo, että YUP:kin on tänään Alavudella, eri paikassa vain. Olemme hämmästyneitä. Mahtuuko niin pieneen kylään kaksi näin valtavan suurta, spektaakkelimaista bändiä, joilla kaiken lisäksi on sama keikkamyyjä? Sovimme treffit Alavuden keskustaan kunhan saavumme paikalle. Hynynen saa myös toisen puhelun, tällä kertaa Sinkkoselta. Siinä selviää, että Hongisto on saanut Pikku-Villeltä uuden taiteilijanimen. Hongisto olisi tästä lähtien Hongoloidi. "Niin, se on Tikkalan Tsingis Khan", jatkaa Sinkkonen.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Olemme perillä joskus. Paikka sijaitsee jossain. Jätkät jäävät kasailemaan rojuja, kun dynaaminen duo Hongisto ja Hynynen suuntaavat Mannosen kanssa nauttimaan virkistävät juomat jonnekin. Sen jälkeen äänentarkastus ja sitten odottelemaan keikkaa. Jätkät katsovat bussissa Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvan, Hynynen ottaa parin tunnin tirsat.

Istumme takahuoneessa. On hiljaista. Salista raikuu Martti Vainaan Pelimies. Pete heittää tämän syksyn ajatuksellisen johtotähden: "Eihän me pojat tätä rahasta tehdä!" Naurukuolema on tosiasia.

Keikka on hengetön paska. Soitto ja laulu kyllä kulkee paremmin jopa kuin eilen, mutta tunne on täysin kadoksissa. Vain artistille käydä voi näin.

Pitkä, öinen ajomatka kotiin. Kevyet kenttänaamiot. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta.

KERAVA, PANAMA JACK perjantai 30.9.2005
"Kerava ja Panama Jack! Kuulostaa syöksykierteeltä helvettiin" on Karmilan tekstiviestin sisältö matkatessamme kohti tuota onnelaa. Mikäpä siinä, eihän me tätä rahasta tehdä.

Perillä tapaamme tuttuja. Rikala levy-yhtiöstämme ja toimittajanrenttu Hirn saapuvat nauttimaan oluet kanssamme. Suunnittelemme tulevaa DVD:tä, tai lähinnä sen kansiliitettä, ja lätkytämme paskaa.

Äänentarkastus on kaaos. Lava on ympäröity peileillä, ja ääni kimpoilee miten sattuu. Kuulo-olosuhteet ovat erittäin heikot. Vedämme treenimielessä Rautaportin, Hynynen kun oli kotona ollessaan saanut kuunneltua kuinka sen riffi menee. Biisi kulkee yllättävän hyvin, ja harkitsemme sen ottamista settiin.

Haemme pitsat ja valumme Viltsun luo saunomaan. Tarkoitus on myös katsoa Rai Rai! -dokumentti, jonka toinen sen ohjaajista on meille tuonut. Dokumentissa on yksi huono puoli. Sitä katsoessa alkaa tekemään järkyttävän paljon mieli viinaa. Hynynen avaa viskipullon.

Älkää lapset huolestuko. Setä ottaa vain kaksi lasillista. Sitten keikkapaikalle, joka on aivan täynnä väkeä. Ja kaikki tuntuvat olevan hirveässä kaasussa. Ei muuta kuin katse maahan ja mahdollisimman nopeasti takahuoneeseen. Humalainen juttuseura ei kiinnosta juuri nyt.

Soitto sen sijaan kiinnostaa. Huonosta kuuluvuudesta huolimatta vedämme keikan, joka on syksyn paras tähän mennessä. Mukana settiä piristämässä on mm. Eevan perintö ja Ikuisesti. Keravalainen yleisö on aivan vitun hyvä. Karmilalle siis tiedoksi: Älä halveksi alkuasukasystäviäsi. Setistä en muista juuri mitään, mutta olo sen jälkeen on hikinen. Vaatteet aivan läpimärkinä ja mieli tyhjänä valumme Neuvostoliittoon, joka suuntaa kohti Helsingin syntisiä valoja. Ne jäävät kuitenkin nyt katsastamatta, sillä kello on jo yli kolme kun olemme perillä.

Perillä törmäämme hotellin edessä NO SORIN toimittajaan, joka yrittää udella meiltä meheviä paljastuksia. Emme kerro mitään, olemme vaiti kuin horsmat.

HELSINKI, NOSTURI lauantai 1.10.2005
Mahtavaa löhöilyä sängyllä, eikä mitään kiirettä mihinkään. Perkele, että toimii. Hongisto rientää Parkkisen kanssa kauppoihin shoppailemaan, ja parin tunnin päästä tulee puhelu.

- Jouni, mie oon ostanu vanhalla rahalla yli kymppitonnilla silmä- ja aurinkolaseja. Ja mie oon kännissä.

- Ai, sehän on kiva, vastaa Hynynen lakonisesti.

- Mie ostin ne firman rahoilla, jatkaa Hongisto.

- Mitä vittua!

Menee puoli tuntia ja Hongistolta tulee toinen puhelu.

- Tarvitaanko myö iPod -soittimia, nyt sais halvalla?

- Nyt jumalauta saa riittää, otan taksin, nähdään kohta baarissa!

Näin tapahtuu. Parit kaljat, hätäinen ruokailu ja Nosturiin tekemään äänentarkastusta. Se sujuu mukavissa merkeissä. Treenaamme taas vähän vanhoja, ja toivomme, että uskaltaisimme soittaa niitä illalla keikallakin. Tämän jälkeen Sinkkonen, Hynynen ja Parkkinen suuntaavat keskustaan, Hongisto suuntaa omille teilleen. Tapaamme takahuoneessa kymmenen aikoihin.

Thumbnail imageRai rai! -dokkari näytetään Nosturin yleisölle. Hynynen ei uskalla olla sitä seuraamassa, ja paskaako sitä jatkuvasti katselemaankaan. Tarkoitus on mennä näytöksen jälkeen valkokankaan eteen juttelemaan filmistä sekavia, mutta ketään ei kiinnosta. Toista oli Oulun musavideofestareilla muutama viikko sitten, jolloin tarinoimme elokuvasta pitkät tovit yleisön kanssa. Nosturissa on tosin helvetisti teinejä, eikä niiden kanssa voi puhua muusta kuin finnivoiteista. Tällä kokemuksella sekin olisi turhaa.

Bluestation lämmittelee. Hynynen käy katsomassa pari biisiä, enempään ei voi keskittyä. Hommahan näyttää toimivan helvetin mallikkaasti, vaikkakin pojat eivät itse tyytyväisiä olekaan. Toisaalta ota niistä nyt selvää, bändin kitaristi Vuoto ei ikinä ole tyytyväinen mihinkään. Sama mies on ottanut meidät levynkansi- ja promokuvat viimeiseen kahteen levyyn. Miksi me aina keräämme ympärillemme epämääräistä, ylikriittistä porukkaa? Näin on, vaikkakaan se ei aina lopputuloksesta näy tai kuulu. Tai ei juuri koskaan.

Keikka on PARAS! Menee kaikkien keikkojemme top viiteen, vaikkakin Hynynen laulaa Enkelin kertosäkeet ja Vieraan sanomaan ensimmäisen kertosäkeen aivan päin vittua. Mutta fiilis on paras koskaan, ja sehän riittää meille. Tunnelma on lämmin.

Sitä se on myös keikan jälkeen. Alkaa armoton "skenetys" (vittu mikä sana!). Se tosin tapahtuu vain ja ainoastaan Nosturin takahuoneessa, emme yllättäen poistu Helsingin trendibaareihin pullistelemaan. Juomme takahuoneen tyhjäksi, hankimme alkoholia hieman lisääkin, ja seuraukset ovat järkyttävät. Parkkinen ja Hongisto nukahtavat takahuoneen sohvalle, Hynynen toikkaroi Hietaniemen torilla viiden jälkeen aamulla. On vitun kylmä. Ja matka Helka -hotellille aivan saatanan pitkä.

Tästä on hyvä jatkaa. Minne? No, vitustako minä tiedän.