Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
EPÄTOIVO MATKUSTAA BUSSISSA ­KIERTUE JATKUU
- eikä kukaan tiedä miksi

HENKILÖT:
Jouni “kossu hönönen, hokkus-pokkus, höpö-höpö” Hynynen: kitara, laulu, huuto, taikuus, tyhjän höpötys
Janne “mylvivä mylläri” Hongisto: basso, mylvintä, väkivaltaisuus
Jari “Mustolan mesenaatti” Sinkkonen: rummut, henkisyys
Timo,“en mie tiedä tiedäks mie” Virtanen: miksaus
Pikku-Ville: valot, autoilu
Pete “Jari Sarasvuo” Salo: monitorilandia, autoilu
Jani “paitoja meni ihan vitusti” Tammi: paitamyynti, autoilu
Janne “Gomorra, mie oon niin laiha ettei mitn järkee” Hynynen: taustalaulut Tampereella
Tuomas “kanttori, hokkus-pokkus, jonglööri, anagrammi” Holopainen: koskettimet

RAUMA, RAUMANLINNA, keskiviiikko 13.4.2005
Hynynen havainnoi ympäristöään vasta perillä ruoka-annoksen ja viinilasin äärellä. “No, mikä ettei”, toteaa mies ja vetää pitkää kaariryyppyä viinistä, joka osoittautuu liian nuoreksi. Hongisto mylvii tarjoilijan paikalle, ja saamme maksutta uudet lasilliset. Juomme ne ja vanhat siihen perään. Terhakka päiväkänni on tosiasia. Näin toimivat ammattimiehet!

Ruokailun jälkeen soundcheck ja sauna. Viinihuurut häviävät päästä. Hongisto työskentelee hotellihuoneessa tietokoneen kanssa ja Hynynen toljottaa telkkaria. Hotellikuolema on tosiasia.

Takahuoneeseen keikkaa odottamaan. Takahuonekuolema on tosiasia.

Keikalle vetämään sama setti kuin parilla aikaisemmallakin viikolla. Keikkakuolema on tosiasia. Oleme kuin töissä, ja Hynynen keskeyttää keikan puolessa välissä ja kävelee takahuoneeseen hakemaan Jaloviinaa. Peli on pakko puhaltaa poikki, fiilis on täysin kateissa. Se palautuukin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Rutiinikeikka. Päätämme vedon jälkeen, että setti menee huomenna täysin uusiksi.

Baarin puolella keskustelua fanien kanssa. Hynynen on aivan vitun huonolla tuulella. Menee ihan vittuiluksi.

PORI, KINO torstai 14.4.2005
Poriin saavumme hyvissä ajoin, kirjaudumme hotelliin ja lähdemme Hongiston kanssa katsomaan nähtävyyksiä. Niitä ei ole. Kesken ei minkään ihailun Hynynen muistaa, että hänhän oli sopinut haastattelun keikkapaikalle klo 17. Menemme paikalle tunnin myöhässä.

Juttu tehdään, kaljaa litkitään. Baarissa alkaa soimaan Kotiteollisuus. Sitä tuleekin ainakin viisi biisiä putkeen. Ymmärrämme vihjeen ja poistumme paikalta. Viime kerralla Porissa ollessamme, ja samassa baarissa notkuessamme, soi Yö. Pitäisikö kehityksen suunnasta olla huolestunut?

Soundcheckissä kaikki kuulostaa aivan vitun hyvälle. Usko toimintaamme palautuu.

Kinossa takahuoneen virkaa toimittaa siivouskomeron kokoinen koppi. Menemme sinne valmistautumaan suoritukseen. Väsäilemme valkovenäläisiä. Sinkkonen laittaa biisilistan uusiksi. Se vaikuttaa hyvältä.

Ja hyvähän se onkin. Perkeleen hyvä keikka. Parhaita tähän mennessä. Mukaan on otettu Jos sanon, Eevan perintö, Kädessäni yms. joten jännitystä on ilmassa sopivasti. Jos sanon ­ biisiä ei ole esimerkiksi soitettu kuukausiin. Siitä huolimatta biisi toimii. Hynynen muistaa jopa sanatkin.

Baarin puolella pitää hätistellä naisia kärpäslätkällä. Hongisto ja Hynynen tilaavat kilpaa karpalokossuja. Nerous haisee nokkaan.

TAMPERE, PAKKAHUONE perjantai 15.4.2005
Olemme Tampereella joskus neljän aikoihin, Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suuntaavat ostoksille. Tapahtuu jotain hirveää. HYNYNEN OSTAA NAHKAHOUSUT! Mies antaa periaatteilleen periksi. Kohti rokkikukkoutta suurin harppauksin.

Joku naurettava nimmarikeikka Anttilassa. Paikalla on muutama lapsi ja pari aikuista. Tunnemme itsemme idiooteiksi. Mutta sehän ei olekaan kovin kaukana totuudesta. Ainoa hyvä asia koko keikassa on se, että Hynynen saa ensimmäistä kertaa eläessään maistaa mustaa makkaraa. Kyseessä on vielä Mervin firman tuote.

Kevyttä keskustelua Ruoskan hemmojen, nuoremman Hynysen ja puhelimitse Absojen Liimatan kanssa, joka harmittelee unohtaneensa Anttilan nimmarikeikan. Mies olisi halunnut kuulemma hakea meiltä nimmarit. Näin vittuilee ammattimies!

Piiraisen Arto tuo uudet paketit Hynysen uusille kitarakamoille. Tämän jälkeen soundcheck ja hotellille. Paitsi Hynynen, joka tekee yhden haastattelun ja valuu tämän jälkeen Katupoikaan syömään salaattia. Mies tekee tämän liikkeen salassa muilta, muuten se homoksi haukkuminen alkaisi taas. Mutta syöminen menee kiireiden takia taas niin myöhäiseksi, ettei mitään painavampaa uskalla syödä.

Hotellille ovat saapuneet myös herrat Isoaho, Riekki, keikkamyyjämme Korhonen ja Meuronen, joka on Hongiston, Sinkkosen ja Hynysen vanha koulukaveri. Hörpimme viinaa ja katsomme Isoahon tuomaa DVD:tä, jossa on 80-luvun suomalaisia hevivideoita. Nauramme kippurassa. Oz on PARAS! Ja Moottorilinnut. Ja Sarcofacus.

Pakkahuone ei ole loppuunmyyty. Hommat on siis Kotiteollisuudella vakiintumaan päin, suurin aallonharja on ohitettu. Se ei haittaa, sillä se oli odotettavissakin, ja paikalla on kuitenkin tuhat ihmistä. Kyllä se meille riittää.

Ja ne tuhat näkee keikan, joka on tämän kiertueen parhaimpia. Kerrankin vedämme Pakkahuoneella keikan, jota ei tarvitse hävetä. Tila on hallussa heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Herra Gomorra vetää taustalauluja, ja homma toimii tällä puolikkaallakin poikakuorolla mallikkaasti.

Päätämme juhlia, suuntaamme Sputnikkiin. Mukaan tulevat myös Viitasen Jani ja Annalan Marko, joita on ihan vitun mukava nähdä pitkästä aikaa. Myös Bryssel kaupallisen hemmot valuvvat paikalle. Ja Diablon Nygård. Ja on kai siellä muitakin. Harmi vain, ettei Hynynen ole enää loppuillasta puhekunnossa. Mies ei löydä narikkalappuaan poistuessaan baarista, ja takki ja Sinkkosen laukku jäävät roikkumaan yhteistyökyvyttömän narikkajätkän taakse. Vai oliko vika kuitenkin Hynysen artikulaatiossa? Ei voi tietää.

Oli miten oli, Hynynen plärää aamulla lompakkoaan ja löytää narikkalapun heti. Neroutta. Miestä vituttaa niin paljon, että hän suuntaa terassille aamukaljalle. Vastakkaisessa pöydässä istuu Aila Meriluoto. Hynynen rakastuu.

Rakastunut Hynynen kävelee surullisena bussille, joka on parkissa Tullitorilla. Hongisto istuu muina miehinä Telakan terassilla Diablon Nygårdin kanssa. Bussi lipuu terassin viereen tehden lähtöä kohti Mietaata. Hongisto ei näe, vaan kävelee tilaamaan toisen lonkeron. Takaisin tullessaan pöytäseurue näyttää miehelle, että Neuvostoliitto odottaa.

Emme tarvitse ääntä. Luemme Hongiston huulilta kovaäänisen lauseen: “Voi vittu!”
Hongisto tekee lonkeron juonnin uuden, epävirallisen maailmanennätyksen.

MIETAA, NUORISOSEURANTALO lauantai 16.4.2005
Tiedätte kyllä kantamme nuorisotalokeikkoihin. Motivaatio on kova. Nukumme koko matkan, kukaan ei puhu sanaakaan. Nyt ollaan menossa töihin. Matkaa piristää ainoastaan visiitti elektroniikkaliikkeessä, josta Hynynen ja Sinkkonen ostavat uudet digikamerat.

Jo soundcheck tarjoaa parasta näyttöä junttiuden ytimestä. Joku vitun paikallinen spede tihkuu humalapäissään lavan reunalla silkkaa neroutta huutaessaan “Hynynen, sie oot vitun hyvä jätkä” tauotta puoli tuntia. Mies käy halaamassa Sinkkosta ja toteaa tälle “Hongisto, sie oot ihan vitun hyvä rumpali”. Tällaista meidän pitää pahimmillaan kestää. Hongisto ei kestä vaan toteaa miehelle, että hänen olisi nyt syytä painua mahdollisimman nopeasti vittuun ennen kuin edessä olisi ensiapukeikka. Mies ei ymmärrä puhetta. Se ei ole yllätys. Loppujen lopuksi tämä natiivi pyörii jo meidän takahuoneessakin. Hongisto taluttaa hänet ystävällisesti ulos. Nyrkillä.

Käymme saunassa, syömme raakoja ranskalaisia, ja vedämme keikan, joka on, ööö, varmaan ihan hyvä. Mutta pelkkä rutiinisuoritus, ei sen enempää. Toisaalta, ei myöskään yhtään sen vähempää.

Kamat kasaan ja vitun nopeasti karkuun täältä. Takaisin Karjalaan.

HELSINKI, TAVASTIA keskiviikko20.4.2005
Takana on muutama ihan oikea vapaapäivä. Hynynen hyppää levänneenä ja urheilleena bussiin puolen päivän jälkeen.

Perillä Hynynen vierailee Levytukussa sopimassa vahvistinasioitaan. Äänen tarkistamista ja ruokailua. Haastattelu. Videopalaveri. Tuttujen moikkaamista. Normaalia paskaa ja kusta siis. Paitsi, että Holopaisen Tuomas tuo soittokamansa bussiin, mies on mukana remmissä huomisesta lähtien. Hynynen yrittää houkutella ukkoa jo Tavastian lavalle, mutta mies ei uskalla.

Varovaista punaviinin nauttimista takahuoneessa. Keskittymistä. Master of sound, Mika Jussila tuo editoidun version Kaiholasta, biisi on laitettu singlekuntoon. Julkaisu on joskus toukokuun puolivälissä.

Keikka on aivan helvetin hyvä. Viihdymme lavalla ja luultavasti loppuunmyyty Tavastiakin näkee ja kuulee sen. Näyttää nimittäin siltä, että yleisökin viihtyy. Keikan jälkeen takahuoneessa Hynynen puolestaan ei viihdy. Välittömästi keikan loputtua mies oksentaa lavuaarin tukkeeseen. Hermopaine ja fyysinen suorittaminen ottaa veronsa.

Jatkot ovat pitkät ja, aika yllättävää, kosteat.

KOTKA, LIVINGSTONE torstai 21.4.2004
Olemme Kotkassa neljän aikoihin. Holopainen on käyttänyt aikaansa tehden anagrammeja meidän nimistämme. Muut nukkuivat ja röhnöttivät kuka missäkin.

Jätkät pistävät kamat kasaan, ja me aloitamme Holopaisen kanssa treenit. Treenaamme kymmenen biisiä keikkakuntoon. Tai oikeastaan niissä ei ole mitään treenaamista, sillä mies on opetellut osuutensa jo kotona. Pieniä ongelmiakin on, Sinkkosella ja Hynysellä on niin kova krapula, että Holopaisen soittaessaan suunnittelemaansa introa Satu peikoista ­biisiin miehet purskahtelevat itkuun. Hongisto on kova kuin kivi ja nauraa vain.

Itse keikka on taas aivan helvetin kova. Holopaisen mukaantulo on piristänyt meitäkin, ja soito kulkee ja maistuu entistäkin paremmalle. Hieman oudolta tuntuu se, ettei miehen mukaantulo aiheuta minkäänlaisia sopeutumisongelmia. Ei meidän eikä Holopaisenkaan puolelta. Aivan kuin mies olisi ollut mukana aina.

No, mikä ettei. Sitähän pitää juhlia. Uppoudumme nerouden ytimeen ja vedämme kunnon pleksit.

KOUVOLA, RIVIERA perjantai 22.4.2005
Aamulla Hynynen herää aikaisin ja suuntaa kaupungille ostoksille. Mies löytää divarista Black Sabbathin levyjä, ja nehän on otettava matkaan. Samalla mies hakee jostain tavaratalosta Maija Vilkkumaan levyn. Vilkkumaa on nimittäin PARAS. Tai ainakin sillä on hyvä perse.

Matka kohti Kouvolaa alkaa riemukkaissa merkeissä. Hynynen suuntaa suoraan nukkumaan. Siirtymä on kuitenkin niin lyhyt, ettei siinä kerkeä kuin torkahtaa. Perillä suuntaamme suoraan Kouvolan musiikkiin tervehtimään kaupan väkeä ja samalla jakamaan muutamia nimikirjoituksia. Holopainen tulee mukaan myös, ja saa kirjoittaa nimmareita kätensä kipeäksi. Kipua pitää lievittää muutamalla lonkerolla, ja mehän olemme heti mukana juonessa.

Matkalla äänentarkastukseen Hongisto tekee killerin, ja huutaa keskustassa hengaileville lapsille, että arvatkaapa kuka tässä kävelee, se on Nightwishin Tuomas. Mies piiritetään välittömästi, ja meillä on hauskaa.

Hynynen tapaa armeijakaverinsa Kelloniityn missäs muuallakaan kuin Speden saluunassa. Miehet nauttivat muutamat tuopposet ja puhuvat naisista. Myös toimittaja Hirn saapuu paikalle Helsingistä, hän lähtee Neuvostoliiton kyytiin loppuviikoksi. Puhumme lisää naisista. Toteamme, että on se pimpsa ihmeellinen asia.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Normaali äänentarkastus. Tuntuu hyvältä. Hotellille kuolemaan. Sinne saapuu myös Hynysen serkkupoika Iisalmesta, joka sattuu liikkumaan maisemissa. Nautimme salmiakkikossua, ja Holopainen tarjoaa Unikumia, hämmentävän makuista yrttiviinaa. Nam, nam.

Uskaliaamat käyvät takahuoneessa saunomassa. Muut nauttivat virvokkeita. Paikka on kuulemma aivan tukossa, ja sehän aiheuttaa pientä kutinaa.

Järjettömän hieno ja hikinen keikka taas. Porukkaa on päällekäin, tunnelma on ihan helvetin mukava. Vedämme parit encoret. Keikan jälkeen vedämme kännit. Tällä keikalla Holopainen kuulee ensimmäistä kertaa jo odotetun kommentin: “Raahaa ne vitun urut vittuun sieltä.”

Maj Karman Ylppö saapuu yllättäen paikalle. He ovat olleet keikalla ihan vieressä, Kuusankoskella. Jotain tuli juteltuakin, mutta Hynynen ei enää muista mitä.

Lähtö on aamulla klo 8. Hynynen huomaa kaupungilla harhaillessaan, että hänelle on jostain tarttunut hieno, nahkainen Nissan ­lippis matkaan. Hatun omistajalle tiedoksi: Siitä pidetään hyvää huolta.

TURKU, KLUBI lauantai 23.4.2005
Matka menee nukkuessa. Herrat Hongisto ja Hirn käyvät jossain Nummelassa ostamassa moottoripyöräasusteita. Suomeksi tämä tarkoittaa paksusta nahkasta tehtyjä käteenvetohansikkaita.

Perillä Turussa nimmarikeikka Levykauppa Äx:ssä. Porukkaa on perkeleesti. Tämän jälkeen valumme hotellille saunomaan ja uimaan. Jätkät kasaavat kamoja sillä aikaa.

Thumbnail imageNopea äänentarkastus, Hynynen tekee yhden haastattelun ja sitten syömään. Ruokapaikassa meille tarjoilee hämmentävän kaunis tarjoilijatyttö, jolle Holopainen näyttää parhaimmat jonglööritemppunsa. Ei tehoa, mutta mies on silti aloittanut vankan pohjatyön viedäkseen “hokkus-pokkus” ­lempinimen Hynyseltä. Hynynen seuraa tilannetta huolestuneena. Hongisto pyytää tyttöä keikalle, mutta kissa ei lämpene.

Hokkus-pokkus ­nimi liittyy siis taikatemppujen tekoon. Siihen, että tietyin käytöstavoin on helppo tehdä vaikutus naisiin. Hynyselle tämä nimi on tosin tullut ilman minkäänlaista yritystä. Jostain kumman syystä mies tuntuu vain vetävän huolimatonta naisainesta puoleensa pelkällä olemuksellaan. Mutta saa nähdä kuinka käy, kun työyhteisöön on nyt tullut mukaan vakavasti otettava kilpailija Kiteen viidakoista.

Osa porukasta menee saunaan uudestaan, Hynynen jää toimittaja Säynekosken kanssa nauttimaan Leijonaa Coca-Colalla. Herra Putro soittaa Hynyselle, ja miehet vaihtavat kokemuksia hotellikuolemasta. Putro on Zen Cafen kanssa tekemässä nimittäin samaa jossain muualla päin Suomea.

Tupa on täynnä. Atte Blomkin saapuu paikalle. Juttelemme hänen kanssaan perseseksistä. Nautimme takahuoneessa virvokkeita.

Thumbnail imageAivan helvetin hikinen keikka. Ja hyvä. Yleisö on helvetin mukavaa myös. Loppuvaiheessa settiä Hynysellä alkaa kuitenkin happi loppua, ja sen mukana ääni häviää. Klubi on nimittäin niin kuuma paikka soittaa ettei mitn järkee. Ensimmäiset encoret menevät vielä joten kuten, mutta toisissa on jo pidettävä pitkiä taukoja biisien välissä. Sinkkonen tarjoaa Hynyselle tyhjän tuopin, johon hengittämällä olo hieman helpottaa ja keikka pystytään vetämään loppuun. Minä olen on kuitenkin jätettävä soittamatta, sillä siihen Hynysen happi ei olisi enää riittänyt. Se ei kyllä harmita ollenkaan, vaikkakin Tuomaksen koskettimet ovatkin tuoneet siihen uutta potkua taas pitkästä aikaa.

Keikan jälkeen lentää laatta. Vaatteet ovat hiestä läpimärät. Ikkuna auki takahuoneessa ja rauhallista hengittelyä. Ja viinaa perään, mutta vasta tunti keikan jälkeen.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Lähdemme yöllä kohti Karjalaa. Ajamme Helsingin kautta, jonne on tarkoitus jättää herrat Holopainen ja Hirn. Hirn houkuttelee Hynysen bussin takaosaan katsomaan DVD:tä. Hynynen ottaa Jägermeisterin matkaansa ja menee. Hirn laittaa Pet Shop Boysia soimaan, jota Hynynen ensin katsookin varsin innoissaan. Mutta siinä vaiheessa kun Hirn laittaa kätensä Hynysen olalle ja sanoo, että sie oot Jouni ihan vitun mukava jätkä, on Hynysen poistuttava. Pet Shop Boysin videot ja läheisyys miehen kanssa samanaikaisesti ovat hänelle liikaa. Hirn mumisee hetken vielä itsekseen ja sammuu. Myöhemmin näin käy myös Hynyselle.

Hynynen herää vasta Karjalassa. Hirn on vieläkin kyydissä. Miestä ei oltu saatu hereille Helsingin kohdilla.

KUOPIO, HENRY´S PUB tiistai 26.4.2005
Matka Kuopioon, tuonne viitakon sytämeen, on rento. Pysähdymme Juvan ABC:llä, kuten aina jos sen ohi satumme menemään. Juva on nimittäin PARAS! Ainakin sillä on hyvä perse.

Löydämme Holopaisen Kuopiosta hotellin aulasta nauttimasta lonkeroa. Otamme miehen matkaan ja suuntaamme terassille, sillä keli on mitä mainioin. Tämän jälkeen lyhyt äänentarkistus. Ongelmia ei ilmene. Jätkät lähtevät syömään ja saunomaan, Hynynen suuntaa hygieniatarvikeostoksille. Homojen hommia. Tytöt huutelevat Kuopion torilla miehen perään, että hyvä perse. Kiihkeitä nämä savolaiset. Tai hulluja. Hynynen ymmärtää kuitenkin huudon todelliset syyt, perse ei oikeasti ole hyvä, vaan huudot johtuvat siitä rokkityypin “statuksesta”, jossa se perse keikkuu. Naurettavaa. Säälittävän surullista suorastaan.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Nopea vaatteiden vaihto hotellilla ja keikkapaikalle. Henkka on siitä hyvä paikka, että soittoaika on aina kymmeneltä. Inhimillinen aika mahdollistaa sen, että bändi kerkeää keikan jälkeen vetää kunnon naamiot.

Keikka on silkkaa paskaa. Hynynen ei kuule monitoreista mitään, eikä asiaa saada kuntoon koko keikan aikana. Mies laulaa siis aivan mitä sattuu. Niinhän mies tekee kyllä aina, mutta nyt homma on erityisen paljon haussa. Mietimme keikan jälkeen, että mistä tämä mahtaa johtua, ja tulemme johtopäätökseen, että ehkä ennen keikkaa nautituilla Fisuilla eli Fisherman´s friend- kossupaukuilla oli osuutensa asiaan. Hynynen lupaa olla huomenna varovaisempi kyseisen aineen kanssa.

Soitto kulki kuitenkin hyvin, se myönnetään keikan jälkeisessä tiukassa kriisipalaverissa. Tästä on hyvä edetä kohti tulevaisuutta. Päätämme kokouksen ja siirrymme baarin puolelle vetämään hirveät pleksit. Siinä olemme hyviä. Siinä myö ollaan niin hyviä.

Thumbnail imageHynynen poistuu kesken illan hotelliin. Matkasta hän ei muista mitn. Aamulla mies herää hirveät määrät grilliruokaa ympäriltään. Se perkeleen Fisu on tehnyt temppujaan taas. Yöllä tapahtuu muutenkin kummia. Hynynen herää aamuyöstä helvetilliseen meteliin. Hongiston sänky on tyhjä. Hynynen päättää nousta grilliruokien keskeltä kuselle, ja vessaa lähestyessään meteli lisääntyy. Mies tunnistaa äänen kuorsaukseksi. Hynynen avaa oven, ja Hongisto istuu pöntölle sammuneena kuorsaten niin helvetisti. Hynynen ei saa miestä hereille, ja hän joutuu tekemään tarpeensa Sinkkosen huoneen vessassa.

KUOPIO, HENRY´S PUB keskiviikko 27.4.2005
Hynynen käy aamiaisella klo seitsemän jälkeen, ja tapaa Jorma Uotisen! Tai ei sitä ehkä tapaamiseksi voi kutsua, miehet istuvat eri pöydissä.

Melkoinen krapula vaivaa koko porukkaa. Lähdemme korjaamaan sitä Kuopion torille. Siellä Hynynen saa puhelun levy-yhtiöstä, jossa kerrotaan, että Atte Blom on päättänyt jättää firman. Uutinen iskee meihin pommin lailla, onhan mies vastuussa siitä, että me olemme kyseisessä firmassa. Hän on meille eräänlainen isähahmo. Juomme järkytykseen. Järkytys ei häviä. Soitamme helvetillisen määrän puheluita. Järkytys ei häviä. Hynynen tekee puhelinhaastattelun Provinssirock ­lehteen. Toimittaja Isoaho saapuu paikalle ja räpsii hurjan määrän valokuvia.

Nimmarikeikka paikallisessa Levykauppa Äx:ssä joskus neljän jälkeen. Porukkaa on mukavasti. Myös Holopainen saapuu reissuiltaan paikalle hakemaan parit nimmarit. Tämän jälkeen syömään, ja jälleen törmäämme hämmentävän kauniiseen tarjoilijaan. Historia toistaa itseään, Hongisto kosiskelee tätä keikalle, mutta tyttö väittää olevansa töissä yhteen saakka. Hongisto kyselee, että mikäs este se on. Holopainen virittelee jonglööritemppuja. Hynynen seuraa tilanteen kehitystä huolestuneena.

Käymme keikkapaikalla treenaamassa muutaman uuden biisin settiin, sillä settiä pitää muuttaa eilisestä, samoin monitorointeja. Treenaamme Eevan perinnön ja Sylin. Ei ongelmia.

Käymme hotellilla saunomassa, nautimme pari lasia Holopaisen viskipullosta, katselemme 80-luvun suomalaisia hevivideoita ja valumme keikkapaikalle. Tunnelma on hyvä. Jotenkin tuntuu siltä, että tänään kulkee hyvin, vaikkakin Hongisto valittelee humalatilaansa. Ja se näkyy kyllä miehen silmistä ja puheestakin. Mies jatkaa kuitenkin juomista, jottei kävisi kuten Lahdessa, jossa hirveä krapula yllätti miehen kesken keikan ja aiheutti hurjia epävarmuus- ja tärinätiloja. Parempi vetää kännissä kuin hirveässä krapulassa.

Parhaita keikkoja koskaan. Eeva ja Syli ovat mukana setissä, ja Hynynen klaaraa laulut tänään huomattavasti eilistä paremmin. Jopa Sylin kertosäe toimii, vaikkakin Hynysen tulkinta on biisin normaalisti laulavan Aaltosen tulkinnasta hieman brutaalimpi. Eikä aivan hiemankaan. Silkkaa huutoa se on. Hongisto vetää ääliömäisiä kännikommentteja ja pullistelee niin perkeleesti, mutta miehen soitto kulkee. Keikan kruunaa se, kun Holopaisen vetäessä hienoa piano-introa Satu peikoista ­biisiin Hongisto kävelee mikin luo ja törmää siihen. Helvetillinen meteli. Onneksi mies ei sentään sanonut mitään mikkiin kesken intron vaikka selvästi aluksi niin meinasikin. Hämmennystä aiheuttaa myös se, että huomaamme eturivin koostuvan lähes samoista ihmisistä, lähinnä tytöistä, kuin eilen.

Thumbnail imageThumbnail image

Ei muuta kuin naamat ruttuun. Holopainen taikoo minkä kerkeää, ja tekniikan pojat ovat jo sitä mieltä, että Hokkus-pokkus nimi on riistetty Hynyseltä. Hynynen alistuu tilanteeseen, hän on voimaton musertavan ylivoiman edessä. Hynynen saa uuden lempinimen: Höpö-höpö Hynynen.

Hongisto häviää jonnekin, ja me luulemme miehen tehneen Hynyset ja häipyneen jo hotellille. Menemme perään. Kohta soi puhelin, ja baarin henkilökunta kysyy, että mitä he tekevät tälle baariin sammuneelle basistille. Emme tiedä vastausta. Henkilökunta heittää miehen ulos.

Hongisto saapuu hotellille ja mylvii kuin hirvi. Mies huutaa, että saatanan homot, jätitte miut yksin. Mies yrittää lyödä Virtasta turpaan, mutta ei onneksi onnistu.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO torstai 28.4.2005
Aamulla on erittäin vahva krapula. Hongisto, Hynynen ja Holopainen korjaavat sitä lonkerolla hotellin aulassa. Yleensä emme aloita heti aamusta, mutta tämä viimeinen viikko on ollut poikkeus. Loppukirin paikka.

Matka Jyväskylään menee haastattelujen merkeissä. Urhoollisimmat juovat myös kaljaa, mutta vain lääkkeeksi.

Äänentarkastustilaisuus menee ongelmitta. Sitä ennen on kirjoittauduttu hotelliin, jossa on helvetillinen meteli. Päiväunista ei tule mitään. Tekevät jotain vitun remonttia.

Thumbnail imageRuokailu. Herra Rautiainen hakee Holopaisen, Hynysen ja Isoahon luokseen saunomaan. Matkalla mies kysyy, että tiedämmekö sellaisen jutun mustalaisista, että 98,8% heistä pilaa koko porukan maineen. Tuntuu hieman kohtuuttomalta, loputhan heistä ovat ihan rehellistä porukkaa. Yhdymme tähän.

Takaisin keikkapaikalle. Rauhallista viinin nautintaa ja keskittymistä. Vedämme keikan, joka on suorituksena hyvä, mutta äänentoistossa on jotain hämminkiä. Monitoreista yleisöön kimpoava meteli aiheuttaa laulusoundiin ongelmia. Tunnelma on muutenkin outo, jengi on hiljaista kuin kirkossa. Meilläkin on hieman surullinen olo, sillä tiedämme tämän olevan Holopaisen viimeisen keikan meidän kanssamme ennen kesää, mies lähtee aamulla kohti uusia seikkailuja. Paljon jää siis parannettavaa huomiseen.

Hynynen poistuu hotellille lepäilemään, muut lähtevät baariin. Riekkuvat kuulemma rauhallisesti, suurimmat menohalut ovat karsiutuneet jo Kuopiossa.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO perjantai 29.4.2005
Sovimme treenit Lutakkoon klo 18 jälkeen. Näin tapahtuu. Saamme monitoroinnin kuntoon. Syömme ja tämän jälkeen Hynynen ja Hongisto rientävät nauttimaan ilmaisia drinkkejä paikalliseen Grand Star Cafehen. Myös Petosalmi tulee paikalle. Mies on laihtunut huomattavasti, ja vaikuttaa muutenkin tyytyväiseltä elämäänsä. Me taas olemme lihonneet helvetisti ja olemme tyytymättömiä. Niin se elämä heittelee.

Thumbnail imageVirtanen viihdyttää yleisöä takahuoneesta käsin soittamalla Hynysen kitaralla ja vahvistimella klassisia heviriffejä, Paranoidia ja Rock You Like a Hurricanea. Yleisö pitää helvetillistä meteliä. Ei muuta kuin keikalle. Ja nyt kulkee. Vietämme Lutakon hautajaisia, paikka menee tämän keikan jälkeen remonttiin ja on kiinni 3-4 kuukautta. Tunnelma on tästä huolimatta hyvä, ja yleisö on aivan erilaista kuin eilen. Johtunee siitä, että on perjantai ja paikalla on myös ala-ikäisiä. Ne osaavat nimittäin halutessaan pitää kovaa meteliä.

Helvetin pitkä keikka, kuten meillä on monesti ollut Lutakossa tapana. Parikymmentä biisiä kaikkiaan. Helvetin kivaa ja rentoa toimintaa, ja olemme todella helpottuneita siitä, että viihdymme vielä kolmestaankin lavalla. Ennen viimeisiä encorebiisejä Sinkkonen toteaa, että enää kolme biisiä ja päästään lomalle.

Puramme tilannetta ja koko kiertuetta takahuoneessa keikan jälkeen. Olemme tyytyväisiä Kotiteollisuuden nykykuntoon ja -tilanteeseen. Perkele, että on mukava olla olemassa. Sen kunniaksi alamme tuhota alkoholia ihan tositarkoituksella.

Jätkät pakkaavat bussin. Lutakon porukka jää viettämään hautajaisia, me lähdemme kohti Helsinkiä, jonne palautamme PA ­kamat. Matka menee juopotellessa, kunnes jossain vaiheessa kukin meistä sammuu kuka mihinkin.

Perillä Lappeenrannassa joskus kahdeksan jälkeen aamulla. Olo on väsynyt ja haikea. Edessä on kuukauden loma ennen kesän alkua.

Kuukausi aikaa siis saada itsensä edes jonkinlaiseen kuntoon. Hynyselle se tarkoittaa helvetillistä urheilua ja nenän valkaisua. Mutta lieviä kiertueen jälkeisiä sopeutumisvaikeuksia on havaittavissa. Pihatöitä tehdessään mies nimittäin aika ajoin nostaa jalkansa piha-aidalle, laittaa haravan tai moottorisahan samaan asentoon kuin kitaran ja karjaisee ilmoille maisemaa halkovan hevifalsetin.

Eiköhän tästä selvitä. Nähdään kesällä.

Hynynen toukokuussa 2005