Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
SUOMI-FILMI ESITTÄÄ
Vieno Huttunen ja Vellu Pirinen elokuvassa

REGINAN VANKI!

Sivuosissa:
Jouni-Kalervo, iskelmäruhtinas, Råaaar: kitara, laulu,
Janne “lordi Greystoke” “Tikkalan Niki Lauda””Mie varmaan kuolen kohta” Hongisto: basso, mylvintä
Jari Sinkkonen: rummut, lempinimien keksiminen, kramppikuume
Poikakuoro Sodoma ja Gomorra (Aaltonen ja Hynynen): taustalaulut, ilmanussinta
Timo “Timo timo” Virtanen: miksaus
Pikku-Ville: valot, autoilu
Pete “Salo” Salo: monitorilandia, autoilu
Jani Tammi: paidat, autoilu, teurastus, Hongiston nenäkarvojen nyppiminen

LAPPEENRANTA, NITE TRAIN tiistai 5.4.2005
Thumbnail imagePari vapaapäivää menee urheillessa ja puheluihin vastaillessa. Maanantaina on jossain vaiheessa laitettava puhelin kiinni, sillä hermo meinaa mennä. Kotikaupungin keikan vieraslistalle on taas hurja tunku, ja kaikki kaveritkin olisi tavattava yhden iltapäivän aikana. Ei onnistu, toteaa Hynynen, ja saa varmaan mulkun maineen. Tai sellainenhan maine miehellä on muutenkin.

Soundcheckissä soitto maistuu. Tuntuu aivan helvetin hyvälle. Jopa Sinkkonen myhäilee tyytyväisyyttään, ja se on harvinaista.

Käymme syömässä ja valumme takahuoneeseen rentoutumaan. Taustalaulajat Aaltonen ja Hynynen treenaavat biisejä mankan ja CD ­levyjen avulla. Miehet ovat tämän viikon mukana toiminnassa, sillä MTV3+ keikka sunnuntaina on tarkoitus vetää taustalaulujen kanssa. Ainoastaan Hämeenlinnan keikka huomenna vedetään triona.

Perkele, että kulkee. Paras Lappeenrannan keikka koskaan, vaikka tila onkin vaikea. Nite Train on nimittäin aivan helvetin matala paikka, ja siitä kärsii yleisö eniten. Soundi ei ole ehkä paras mahdollinen. Toisaalta, mitä helvettiä se meille kuuluu miltä myö kuulostetaan. Mutta meininki on rento, ja se on harvinaista kotikaupungin keikalla.

Hynynen ja Sinkkonen karkaavat kotiin, Hongisto bailaa ankarasti Tammen kanssa aamu seitsemään.

HÄMEENLINNA, SIRKUS keskiviikko 6.4.2005
Olemme Hämeenlinnassa klo 16. Käymmme tekemässä viideltä jonkun naurettavan nimmarikeikan jossain kahvilassa. Hyvä meininki muuten, mutta paikalla ei ole kuin teinejä. Ollaanko me joku vitun teinibändi? Toisaalta, mitäs aikuiset ihmiset nimmareilla tekisikään? Paikalla on myös Saija Varjus, jonka kanssa Hongisto puhuu moottoripyöristä. Saija niistä jotain ymmärtääkin, Hongisto ei.

Syömään, soundcheck ja Ruotuväki ­lehden haastattelu. Haukumme kaikki sivarit, ja ilmoitamme, että meidän mielestämme kaikki pitäisi tappaa. Tämän jälkeen hetkeksi hotellille elpymään. Kehittelemme bändillemme uuden nimen. Päätämme, että Kotiteollisuus on tästä lähtien Trio Hotdog. Hongisto ja Hynynen ovat sämpylän puolikkaat ja keskellä oleva Sinkkonen on nakki. Kuvaa fyysistä kuntoamme erittäin hyvin.

Hongisto ristitään Tikkalan Niki Laudaksi. Syytä en kehtaa kertoa. Se liittyy kuitenkin rajuun, kuvitteelliseen seksiin Saija Varjuksen kanssa, korvien repimiseen päästä ja silmälasien niittaamiseen silmien väliin. Ja viiksien repimiseen ja niittamiseen rintakarvoiksi.

Keikka on Hynysen kannalta vähän hankala, uusi kitarahihna on vähän alempana mihin mies on tottunut. Tämä aiheuttaa pieniä ongelmia lähinnä demppauksen kanssa. Muuten meininki on hyvä. Sinkkosen mielestä keikka on tämän kiertueen paras. Satu peikoista vakiinnuttaa paikkansa keikkasetissä tämän keikan ansioista. Se kulkee nimittäin helvetin hyvin.

Sirkus on paikkana aivan mahtava. Iso sali ja lava. Mahtuu pullistelemaan. Ja sitähän me tehdään. Ainoa ongelma löytyy takahuoneesta. Sinne on varattu vain yksi kori olutta. Sen pitäisi riittää seitsemälle miehelle.

Vittu, nythän mie vasta tajusin. Meitä on peruskokoonpanossa seitsemän. Seitsemän veljestä! Me tehdään näitä hommia voimalla seitsemän miehen.

SAVONLINNA, HAPPY TIME torstai 7.4.2005
Matka Savonlinnaan menee parin puhelinhaastattelun ja nukkumisen merkeissä. Olemme perillä joskus klo 17 tienoilla. Tapaamme Rämön Kariin, tuon verrattoman humoristin, ja sovimme, että tänään vedetään pleksit. Ajatus vaikuttaa kaikista meistä suorastaan nerokkaalta. Syönti ja päiväkaljoille. Check ja hotellille. Olo on kuin eläisi luupissa. Luupissa, joka ei lopu koskaan.

Aaltonen on jälleen mukana ruodussa taustalauluineen, huonompi Hynynen pääsee mukaan vasta huomenna.

Soittoaika on inhimillinen, 22.15. Aivan kuin eilenkin. Valumme siis paikalle yhdeksän jälkeen. Tiskiin nojaa tuttu hahmo, Holopaisen Tuomas on tullut suoraan Nightwishin Australian/Japanin rundilta Savonlinnaan katsomaan Kotiteollisuutta. Hullu. Oudointa on se, että maailmantähti saa olla baarissa aivan rauhassa. Mahtava meininki.

Vedämme aivan helvetin hyväntuulisen keikan. Outoa. Muistaakseni viimeiksikin oli Savonlinnassa samanhenkinen veto. Ilmeisesti ihmiset täällä ovat niin hauskan näköisiä, että se tuppaa naurattamaan.

Setti loppuu hassusti. Emme jaksa mennä lavalta pois, Hynynen toteaa vain, että bändi pitää pienen tauon ja jatkaa. Hynynen ottaa bändiltä juomatilaukset, kävelee yleisön läpi takahuoneeseen, tekee tilatut drinkit ja kävelee takaisin lavalle. Virtanen laittaa taustamusiikiksi Britney Spearsia.

Hyvät encoret, hyvä keikka. Tosin Hongiston mielestä herrat Aaltonen ja Hynynen puhuvat liikaa joidenkin biisien välissä.

- Sitä kutsutaan interaktiivisuudeksi, toteaa Aaltonen.
- Ei vaan humalaisuudeksi, korjaa Hongisto

Sovimme humalapäissämme, että Holopainen hyppää koskettimineen remmiin mukaan Tavastian keikan jälkeen 21. päivä. Mitähän siitäkin tulee? Sanomista?

VALKEAKOSKI, WALTIKKA perjantai 8.4.2005
Hynynen herää bussikoomastaan hirveään mylvintään ja kiroiluun. Jätkät ovat pläräilleet sopimuksia läpi ja löytäneet hirveän epäkohdan. Lappeenrannan sopparissa lukee, että lipun hinta on 10 euroa. Totuus on kuitenkin se, että ennakkoon lippuja myytiin 12 eurolla ja ovelta 15 eurolla. Samansuuntaista toimintaa, ei tosin noin isolla röyhkeydellä, on tehty Savonlinnassa. Yleisöä ja bändiä on siis kusetettu. Joku on vetänyt välistä isolla kädellä. Soitamme kiukkuisen puhelun keikkamyyjällemme, joka kiittää tiedosta ja alkaa miettiä jatkotoimia.

Ruokaa naamariin ja siitä herra Isoahon kanssa Diablon Aadolfille saunomaan. Nimensä mies on saanut rakkaudestaan Hitleriin. Meillekin hän pitää tiukat tervetuliaissulkeiset. Reservin kersantti Hynynenkin alistuu käskyihin, sillä hän on vieraskorea. Hän jopa suostuu maistamaan miehen tekemää Viru Valgea-kiiwihedelmä ­paukkua. Maistuu eksoottiselle. Eli paskalle suomeksi.

Sauna tekee hyvää, Hynynen alkaa elpymään. Samoin muut. Alamme päästä keikkatunnelmaan. Kuuntelemme System of a Downin uutta singleä ja The Dillinger Escape Plania. Toimivat molemmat.

Nuorempi Hynynen on liittynyt remmiin. Lojumme takahuoneessa ja lätkytämme paskaa. Väsymyksestä ei ole vielä tietoakaan. Aika hyvin, kiertue on nimittäin puolessa välissä. No, kerkeää tässä vielä kuolla.

Nousemme lavalle ja alamme louhia. Helvetillinen meteli, natiivimiehet uhkuvat voimaansa. Meno on kuin Pohjanmaalla, gorillat hakkaavat rintojaan ja huutavat ugala bugala. Sama meininki kuin lavalla siis.

Kolmannen biisin jälkeen Aaltonen taputtaa Hynystä olkaan ja toteaa, että voisiko mies tulla auttamaan. Nuorempi Hynynen pitäisi nimittäin nostaa lavan takaa lavalle takaisin. Mies oli ajatellut nojata seinään, jota ei todellisuudessa ollut. Aaltosella ja monitorilandian hallitsijalla, Petellä, oli mennyt tovi ymmärtää minne mies oikein katosi. Saamme kuin saammekin ukon ylös ja setti voi jatkua. Se vedetään kunnialla loppuun. Hyvä keikka. Aaltonen heittelee loppukeikasta jotain energiajuomalitkua Hynysen päälle niin että kitara, hiukset, kaikki piuhat ja valokamat ovat aivan tahmeassa sokerilitkussa. Toimii, toteaa Hynynen pyyhkiessään juomaa kirveleviltä silmiltään.

Encoreihin saapuminen on tukalaa, sillä Hynynen vedetään väkisin lavalta suuteloon jonkun Meiju Suvaksen näköisen harakan kanssa. Meinaa palaa hihat, saatana. Vedämme silti hyvät neljän biisin encoret, ja lisääkin olisi haluttu, mutta Sinkkonen on sitä mieltä että ei. Tiukka äijä. Siitä on tullut natsi.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Yökerhon kautta huoneisiin. Ja huoneessa vanhempi Hynynen oksentelee ja nuorempi harrastaa ilmanussintaa kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Hynysten kuuluisa älykkyysgeeni osoittaa mahtinsa jälleen kerran.

Illan toiminnan perusteella nimeämme taustalaulajamme nimillä Sodoma ja Gomorra.

KOKEMÄKI, BAR & CLUB METRO lauantai 9.4.2005
Saavumme perille joskus ja jonnekin. Hynysellä ei ole hajuakaan missä Kokemäki sijaitsee. Ehkä Norjassa?

Lava on miellyttävä, ja soundcheck maistuu. Hynynen jää putsaamaan kitaraansa sokeriliemestä ja vaihtamaan kieliä, kun muut menevät syömään. Ei oikein pizza maistu, varsinkin kun se olisi ollut jo toinen kerta tänään.

Meille on varattu sympaattinen rivitalokämppä aivan keikkapaikan vierestä, jossa voimme viettää aikaa muutaman tunnin. Hynynen kirjoittelee tätä ja hörppii punaviiniä, muut makaavat kuka missäkin. Kaikki käyvät paskalla, ja sen kyllä huomaa. Katku kirvelee silmiä.

Alamme visioida paavin ruumiin häpäisyä. Voisimme perustaa matkatoimiston, joka myisi panolomia gryptaan. Jokainen saisi käydä piirtämässä paavin ruumiille aatu-viikset ja lempimässä ruumiin kanssa hiippa päässään. Aika rajua, mutta hauskaa. Johtaisi varmaan sotiin ja murhiin. Tällaisia me keikkamatkoilla mietimme.

Keikkapaikan edessä on aivan hillitön ryysis. Menemme bussiin katselemaan alkuasukkaiden käyttäytymisrituaaleja. Hämmentävää. Tytöt näyttävät kauniilta, miehet taas junteilta. Baari on aivan täynnä meidän valuessamme sisään. Joku hienosti tälläytynyt konttoristineiti ottaa huikan kaljasta ja oksentaa saman tien kämmeneensä juuri Hynysen kohdalla. Johtuuko reaktio kaljasta vai Hynysestä jää epäselväksi.

Äijät römyävät ilman paitaa toisiaan tönien keikan läpi. Tytöt yrittävät siinä könyämisen keskellä keskittyä musiikilliseen antiin, joka on tällä kertaa parasta meiltä koskaan. Keikka kulkee aivan taivaallisesti, soitto ja laulu on helpompaa kuin ikinä. Hurjaa pullistelua. Jälleen olisi mahdollisuudet kaksiin encoreihin, mutta jostain syystä emme tohdi mennä. Ujostuttaa.

Jätkät roudaa kamoja ja rokkikukot istuvat baarin puolella seurustelemassa alkuasukkaiden kanssa. Joku pariskunta iltapuvuissaan tanssii jotain diskopaskaa Virtasen työnnellessä kamoja autoon. Nainen toteaa nenä pystyssä miehelleen, että on noillakin ammatti. Virtanen pysäyttää laatikon, kääntyy pariskunnan puoleen ja toteaa: “Mie ajan Mersulla, milläs sie ajat?”

Halmkrona soittaa yöllä Hynyselle ja kiroaa, että me ollaan viety Sapattivuoden Porin keikan yleisö Kokemäelle. Ahaa, toteaa Hynynen. Viimeinkin selviää missä noin suurin piirtein Kokemäki sijaitsee.

Se sijaitsee Norjassa.

MTV 3+ STAGE, HELSINKI sunnuntai 10.4.2005
Hynynen herää aamulla vähän ennen yhtätoista Maikkarin pihalta. Yösiirtymässä ei ole juuri kertomista. Hynynen rauhoittaa viinan vetoaan ja käy jo alkumatkasta nukkumaan. Homonössö.

Soundcheckiä, fanitapaamista, ruokailua, kameratreeniä ja muuta toimintaa ennen keikkaa, joka alkaa klo 20.Rokkihörhöjen tapaamista. Asiallisia keskusteluja. Saunomista.

Ja sitten viimein se keikka. Se lähtee rennolla meiningillä liikkeelle, kamerat eivät tunnu haittaavan. Hynysen ääni on aivan maassa, mutta se kestää juuri ja juuri ollen kuitenkin vähän tavallista käheämpi. Settiä vedetään 3-4 biisin putkissa, joiden välissä tehdään aina jokin naurettava haastattelu. Homma etenee näistä ikävistä katkoista huolimatta varsin mainiosti. Sinkkonen alkaa hermoilla jossain kuudennen biisin kohdilla, mutta ei mitään sen vakavampaa. Syli menee vähän ylitemmolla. Tällaista pientä kämmäilyä, joka on meille tavallista.

Nimmarisessio keikan jälkeen, ja bussiin odottelemaan kun jätkät saavat kamat kasaan. Pari lasia punaviiniä sunnuntai-illan ratoksi. Tutustumista näyttelijöihin Franzen ja Reinikainen. Kotiin Karjalaan. Pitkä viikko on ohi, ja ihme ja kumma, siitä on selvitty hengissä. Mutta kyllä on bussi täynnä väsyneitä jätkiä.

Olemme perillä kahden hujakoilla yöllä. Vielä kerkeäisi baariin. Kukaan ei lähde.