Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
AIVOKONFERENSSIN 16. KOKOUSPAIKKA
IMATRA, NITE TRAIN 27.11.2002

Viimeinen neljän päivän rypistys edessä. Aivoseminaarimme huipentuma odottaa täyttymystään. Olemme väsyneitä mutta innoissamme matkatessamme Sinkkosen maantiekostajalla kohti Imatraa. Tekniikka raataa jo, taiteilijat tulevat kun muistavat. Ja kun jaksavat.

Ilmoja on pielly.

Soundcheck on nopea. Soitamme hieman punkkia, kappaleet nimeltä Poliisivaltio ja Sitähän se on ollu. Toimivat kuin paska puntissa, alle puoliminuuttisia molemmat.

Käymme syömässä. Hanski koittaa vongata itselleen yösijaa puhelimella Lappeenrannasta joltain pimulta, yritys on lähinnä epätoivoinen.

Tämän jälkeen on mentävä ainoaan järkevään paikkaan Imatralla. Butteen. Nautimme Imatran paronin, Inan, kanssa saunakaljat samalla kun hän pitää luentoa ravintolan historiasta. Mielenkiintoista tarinaa, oikeasti.

Keikka vedetään rutiinilla. Se on hyvä, mutta ei maailman paras. Porukka on hieman varautuneen oloista, eivät ole juoneet viinaa tarpeeksi. Se ei kuitenkaan haittaa, hoidamme homman tyylikkäästi ja riennämme takahuoneeseen encoreiden jälkeen juomaan Jägermeisteria ja punaviiniä. Tekniikka tekee roudauksen maailmanennätyksen ja hyppäämme autoon vajaan tunnin odottelun jälkeen. Kaikki haluavat karistaa tämän kirotun paikan pölyt vaatteistaan mahdollisimman nopeasti.

Hongisto suuntaa kotiin, miehellä on seuraavana aamuna edessään rankka puusavotta, Hynynen ja Sinkkonen suuntaavat Sinkkosen residenssiin nauttimaan parit kaljat. Sen jälkeen baariin, Lappeenrannan Nite Trainiin, jossa kyyti onkin kylmää. Pidetään levyraatia, juodaan tequilaa suoraan pullosta jne. Mutta lienee parasta, ettei Hynynen kerro asiasta sen enempää, saattaisi olla poliisiasia. Sen verran voi kuitenkin asiaa valaista, että palvelu pelasi ja vähän vitun pitkään. Kiitokset siitä.

Hynynen kaatuilee kotinsa eteisessä aamulla viiden jälkeen.

AIVOKONFERENSSIN 17. KOKOUSPAIKKA
KOUVOLA, RYTMIKATTI 28.11.2002

Tapaaminen Lappeenrannan kirjaston edessä klo 15.00. Hynynen ehtii paikalle juuri ja juuri, Sinkkosta ja Hanskia odotellaan. Pojat saapuvat viimein ja ilmenee, että heillä oli mennyt vielä huomattavasti pitempään kuin Hynysellä, olivat jatkaneet Sinkkosen huvittelukeskuksessa. Hanskin silmät ovat vieläkin ihmetyksestä pyöreänä, hän oli nähnyt aamun hämärinä tunteina elämänsä tissit. Ei tosin paljaina, mutta kuitenkin. Siitä riittääkin juttua pitkään.

Nauramme aukiolle saapuvalle Joutsenon bussille, joka on täynnä teatteriin meneviä mummoja. "Joutsenon kissat on lähteneet kirkolle", sanoo Hynynen ja seurue repeää. "Huorat on lähteneet oikein letkassa liikenteeseen", sanoo joku ja nauru vain kiihtyy. Hysteerinen meininki, kaikkia väsyttää niin helvetisti, että juttujen tason rima on pudonnut jo kauan sitten.

Hynynen herää Kouvolassa. Taiteilijat ottavat keikkapaikalta taksin ja ajavat kolmensadan metrin päässä sijaitsevaan hotelliin saunomaan. Artistit makailevat porealtaassa kun tekniikka raataa. Hynynen tajuaa tämän kesken polskinnan ja tuntee piston sydämessään. Toisaalta, tekniikan pojat saavat tästä sentään rahaa, meille ei jää käteen juuri mitään. Sen kunniaksi otamme taksin ja ajamme takaisin Rytmikattiin.

Soundcheckissä syntyy yksi uusi riffi, joka maistuu erittäin maukkaalle. Sitä jauhetaankin sitten pitkä tovi muiden biisien lomassa.

Käymme syömässä ja päivän ensimmäinen punaviinilasillinen maistuu maukkaalta. Hynynen alkaa piristyä. Paikalle saapuu myös Viikatteen Simeoni, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia. Jauhamme toki myös hieman paskaa. Se me osataan.

Otamme taksin ja menemme hotelliin seuraamaan laadukasta TV-viihdettä ja juomaan lisää punaviiniä. Tunnin istuskelun jälkeen otamme taksin ja ajamme keikkapaikalle.

Rytmikatti on myyty loppuun. Mietimme, jos saisimme jotenkin tilattua taksin, joka veisi meidät takahuoneesta lavalle, noin metrin päähän. Emme keksi ratkaisua.

Vedämme hyvän keikan. Kouvolan yleisö on helvetin kovaäänistä, "Hynynen on huora"- huudot jäivät erityisesti mieleen. Muutenkin porukka on kiitettävästi messissä ja me viihdymme senkin takia mainiosti. Tekniikka on tehnyt pieniä kepposia pitkästä aikaa, keikkamaskottimme Aawe Yrjänä (Lappeenrannan Nite Trainin keikalta mukaan tarttunut halloween-koriste, valkoinen kummitus) on viritetty Sinkkosen yläpuolelle niin, että se kutittaa soittaessa kivasti kaljua. Aawe saa nopeasti kyytiä.

Hongisto rientää kesken keikan takahuoneeseen tupakalle ja pyyhkimään hikeään. Se naurattaa meitä kovasti. Tähän on tultu, papat on keikalla. Välillä pitää huilata ja säätää sydämentahdistimet kolmoselle.

Hynynen näkee pitkästä aikaa vanhaa inttikaveriaan Kelloniityn Juhaa ja takahuoneessa jauhetaan paskaa pitkään. Tämän jälkeen siirrymme baarin puolelle juttelemaan älykkäitä ihmisten kanssa. Kyllä niillä on sitten kivoja kysymyksiä ja kyllä niihin on sitten kiva vastailla. Onneksi Hynysellä ei ole mukanaan ampuma-aseita tai edes köyttä. Se voisi olla tuhoisaa.

Aamulla on lähtö kello yhdeksän. Hynynen ja Hongisto eivät ole kerenneet siihen mennessä edes nukkumaan.

AIVOKONFERENSSIN 18. KOKOUSPAIKKA
SEINÄJOKI, DUUNI 29.11.2002

Hynynen herää Seinäjoella. Kyllä bussimatkat on sitten rattoisia. Herätessä olo on loistava.

Nopea roudaus, soundcheck ja hotellille saunaan. Ja syömään hotellin ravintolaan, joka on aivan täynnä pikkujouluporukoita. Tunnelma on helvetillinen, kaikilla muilla on hauskaa paitsi meillä. Akat nauravat hysteerisesti seurueen miesten pikkutuhmille vitseille. Hynystä alkaa korpeamaan oikeasti, ja parin ranskalaisen ja kanapihvin jälkeen hän poistuu huoneeseen mököttämään. Ja pesemään hampaitaan, joita hän ei olekaan pessyt sitten tiistai-illan.

Korhonen, keikkamyyjämme, saapuu huoneeseen. Hän näkee työnsä tulokset silmiensä edessä, vanhat väsyneet miehet, jotka ovat viimeisen kuukauden ajan reissanneet ristiin rastiin tätä saatanan maata. Näyn täytyy olla yllättävän hyvä, sillä alamme välittömästi suunnitella seuraavaa vuotta, tai lähinnä kevättä. Päätämme, että helmikuussa tehdään muutama keikka, samoin huhti- tai toukokuussa. Kesä on vielä avoin, se saatetaan pyhittää täysin tulevan levyn tekemiseen. Mutta yksi asia on varma: vuoden päästä syksyllä Kotiteollisuus iskee kuin miljoona volttia uuden levyn ja valtavan kiertueen voimin. Hynyselle herahtaa kylmä hiki otsikkoon jo nyt. Sitä ennen pitäisi siis tehdä biisit, treenata ne ja vielä äänittääkin ne. Siinä sitä hommaa onkin vuodeksi eteenpäin, vaikka parikymmentä biisinraakiletta Hynysen päässä jo muhiikin. Se ei kuitenkaan riitä, tarvitaan myös aivokaksikko Sinkkosen ja Hongiston panosta, jotta saadaan täysipainoinen bändilevy kasaan. Se taas tarkoittaa keskinäistä kommunikointia ja aktiivista yhteydenpitoa. Ihan kun sitä ei olisi tässä viime aikoina tarpeeksi ollutkaan.

Vedämme helvetin hyvän keikan aivan täydelle baarille. Alku on tosin vaikea, mutta kun viimein pääsemme päälle, meitä ei enää pysäytä mikään. Soitettiinkohan me kahdet encoret? Hynynen ei muista enää, keikan loppuosa kun oli yhtä transsia.

Ja jälleen ryntäämme keikan jälkeen juttelemaan yleisön kanssa älykkäitä. Hynynen kertoo eräällekin kreivin näköiselle nuorelle miehelle Sinkkosen linnamenneisyydestä Mikkelissä ja poika on kauhuissaan. Hän kyselee, että "uskaltaakohan tuon Sinkkosen kanssa mennä edes juttelemaan". Hynynen kehoittaa miestä äärimmäiseen varovaisuuteen, sillä kaikkihan tietävät, että Sinkkonen istui henkirikoksesta.

Menemme baarin sulkeuduttua hotelliin ja Hynynen sammuu kuin saunalyhty. Sitä ennen tulee unihiekkaa kännykän välityksellä Yrjänältä. Siltä oikealta.

AIVOKONFERENSSIN 19. KOKOUSPAIKKA
TAMPERE, K.L.U.B.I. 30.11.2002

Viimeistä viedään.

Hynynen herää taas vasta perillä. Vanhalle miehelle uni maistuu.

Thumbnail imageTekniikka raataa ja suunnittelee kepposia viimeiselle keikalle. Me jäämme kytistelemään Klubille, että mitä on tulossa, vaikka miehet lähes käskevät meitä poistumaan. Pelottaa. Tämä on pikkuisen liian iso ja tärkeä kaupunki ja keikkapaikka spede-showlle, täällä pitäisi näyttää parastaan.

Klubi on myyty loppuun. Vieraslistakin jää tämän vuoksi lyhyeksi, nimiä pitää vetää raaalla kädellä yli. Teemme sen tietenkin mielellämme.

Viimeisen keikan kunniaksi myös Megamaniasta on edustus paikalla. Rikalan Sami edustaa rakasta levy-yhtiötämme ja saapuu tarkastamaan miesten kunnon.

Ilta menee odotellessa, Hynynen nappaa löytämänsä viehkeän neidon kainaloonsa ja yhdessä he suuntaavat erääseen yksityisasuntoon syömään fetasalaattia ja nauttimaan, tämä saattaa tulla yllätyksenä, punaviiniä. Toimii, saatana. Kyllä aikuinenkin mies voi salaattia syödä, ainakin välillä. Ja ainakin vissiin. Ja punaviini se vasta hyvää onkin. Onkohan Hynysestä tulossa oikea taiteilija? Huolestuttavasti näyttää siltä.

Thumbnail imageNaisseura ennen keikkaa kuitenkin pehmentää, joten Hynynen antaa suukon, pyyhkii peniksensä neidon miesystävän pyyhkeeseen ja jättää hellät jäähyväiset poistuen omiensa pariin. Bänditoverit ovatkin juuri omassa hotellihuoneessaan katselemassa TV:stä erotiikkaa Hynysen saapuessa. Kokemusmaailma ei siis periaatteessa juurikaan muutu, ehkä aavistuksen verran vain raaempaan suuntaan.

Vitut ne mitään pornoa katsellu, Uutisvuotoa vain. Onhan se varma. Eläkevarma.

Kävelemme Klubille ja paikallinen Banditos -kerhon jäsen kyselee Hynyseltä sisäänpääsyn mahdollisuutta. Lippua kun ei ole, eikä sisään enää virallisesti oteta. Hynynen pahoittelee, mutta ei pysty auttamaan. Ei vaikka singolla uhkattaisiin. Mies naurahtaa ja poistuu kaikesta huolimatta hyvillä mielin.

Thumbnail imageNyt jännittää. Nyt jännittää aivan helvetisti. Meidät haetaan lavan taakse odottelemaan ja meteli baarin puolella on melkoinen. DJ -kaksikko Liekki ja Leka soittavat yleisöä lämmittävää musiikkia, musiikkia, joka ajaa Hynysenkin lähes hulluuteen. Juuri ennen alkunauhaa tulee nimittäin Stray Catsiä, Runaway boys iskee vähän vitun kovaa.

Keikka lähtee tahmeasti, alussa joku vitun kaljupää häiriköi eturivissä niin, että Hynyseltä irtoavat piuhat efekteistä. Pienen puhuttelun jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittuu ja keikkakin alkaa kulkea. Tekniikka iskee ensimmäisen kerran muutaman biisin jälkeen, kun kaiuttimista alkaa kuulua Hynysen välispiikki, vaikka mies ei ole lähelläkään mikrofonia. Virtanen, perkele, soittaa Kouvolan keikan välispiikkiä ja yleisö on ihmeissään. "Mitä helvettiä, eikö se taiteilija jaksa enää edes itse puhua meille?" Loppu keikasta menee hurmion ja väsymyksen välimaastossa. Soitamme pitkään, helvetin pitkään ja homma maistuu. Kaksine encoreineen show kestää puolitoista tuntia. Taitaa olla viime kevään Lutakon keikan ohella pisin keikka, mitä ollaan ikinä vedetty.

Hynynen on aivan poikki kun bändi kävelee ensimmäisille encoreilleen. Tietämättään tekniikka iskee kepposineen siis juuri oikealla hetkellä. Encoreiden eka biisi on Valtakunta ja kesken säkeistön lavan poikki vaeltaa siimojen varassa AaWe Yrjänä. Jumalauta, Hynysen pokka ei pidä alkuunkaan ja tarvittava piristysruiske on saatu, vaikkakin puolet Valtakunnan toisesta säkeistöstä meneekin nauraessa.

Kuka "onnellinen" yleisön edustaja lienee lopulta saanut AaWeen? Pidä siitä hyvää huolta, se on meille rakas.

Thumbnail imageKeikan jälkeen on huono happi. Hynynen pakottaa itsensä saunaan Hongiston ja Rikalan kanssa, mutta kaljahörppy jää vain haaveeksi. Oksettaa. Palautuminen käy kuitenkin suht nopeasti ja jo vajaan tunnin päästä, tekniikan saapuessa roudauksesta, kättelemme kaikki toisiamme, käymme istumaan rinkiin ja jauhamme paskaa pitkään ja hartaasti. Kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä, jopa tekniikka, ja viihdymme oikeasti toistemme seurassa. Hyvä porukka, aivan helvetin hyvä.

Olo paranee ja viinakin alkaa maistua. Ja aamuun astihan se sitten lopulta maistuukin. Paikalla pyörähtää myös Diablon edustusta, huutajapoika istuu sulassa sovussa Hynysen polvella. Poikarakkautta aidoimmillaan.

Näihin lämpimiin tunnelmiin on hyvä taiteilijan päättää. Kiitos yleisö, te mukana kärsineet, te kuulutte meihin, valitettavasti. Nosturissa 31.12.2002 soitetaan seuraavaksi ja Satu peikoista kuuluu settiin.

Uskoo ken tahtoo.

hynynen joulukuussa 2002, joulupukilta risuja odotellessa