Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
AIVOKONFERENSSIN 5. KOKOUSPAIKKA
LAPPEENRANTA, NITE TRAIN 31.10.2002

Tietääkö kukaan minkälainen on miehen ilme silloin kun jatkuva orgasmi ravistelee häntä? Me tiedämme, ainakin nyt. Sellainen ilme on Krapulapeikon kasvoilla kun hän huristelee uudella bussillaan Lappeenrannan rautatieaseman pihaan. Se on kiihkeä ilme. Lasittunut, ei mihinkään suuntautunut katse lakaisee meitä ja maisemaa miehen astuessa ulos autosta. Nopea kuolavana lorahtaa suunpielistä. Mies pyyhkii sen Kotiteollisuus-takkiinsa. Lahkeessa voi aistia puolierektion, sitä ei kuitenkaan huvita jäädä sen pitemmäksi ajaksi tarkkailemaan. Päätämme alkaa työt. Tarkoitus on siirtää soittokamat Kipon bussista, siitä vitun jääkaappi-pakastinyhdistelmästä, uuteen, sinisenä hohtavaan bussiimme, jolla ei vielä ole nimeä, sillä kaikki syntyvät nimettöminä tähän kylmään maailmaan.

Thumbnail imageJa siitä syntymisestä. Hynynen on juuri saanut kuulla olevansa sitten setä. Pikkuveli, tuo kukkakeppi Helvetistä, on, perkele, mennyt lisääntymään. Hynysen suku on saanut uuden ihmishirviön keskuuteensa. Poika varmaakin toistaa isänsä virheet ja kasvattaa lapsen päin helvettiä.

Ei pääse Hynynen varpajaisiin, ei. Keikkaa pukkaa. Työt on hoidettava, kansalle on tarjottava viihdettä. Muita hippejä ja pitkätukkia ahtautuu Lappeenranta-Lahti junaan kyllä sikarit ja konjakkipullot kainalossaan.

Kamat Nite Trainiin ja soundcheck. Ei ongelmia. Isukki Saastamoinen tekee tänään monitorit. Se Sillanpään homo on päästänyt hänet hetkeksi otteestaan, tuosta miehisestä ja, ah, niin lämpimästä syleilystään. Hyvä niin, Isukin kävely on nimittäin kankean näköistä, luultavasti pakarat hohtavat punaisina. Miksaajan työ on moninaista, välillä joutuu lämmittäämään jopa artistin sänkyä.

Thumbnail imageKuulemme, että ennakkoliput on myyty loppuun, joten paikka tulee olemaan aivan tukossa. Se lämmittää mieltä suuresti. Vieraslistakaan ei kasva kovin suureksi tänään, vain nelisenkymmentä nimeä. Säälittävää. Meillä ei ole enää ystäviä edes kotikaupungissamme. Olemme vain joukko yksinäisiä ja meitä on monta, liian monta.

Käymme syömässä. Hynynen ja Hongisto hienostelevat ja nauttivat lasilliset punaviiniä. Sitten joukkio hajoaa tahoilleen. Hynynen, Hongisto ja Virtanen suunnistavat Hynyselle kuuntelemaan Lordin uusinta, jonka ennakkokappaleen Virtanen on saanut. Virtanen nimittäin miksaa bändin keikan Nosturissa. Nauramme kippurassa. 80- luvun bailausheviä parhaimmillaan, tästä tulee hyvälle mielelle. Tunnelma kohoaa mukavasti juuri ennen keikkaa.

Ja nyt se tapahtuu. Ensimmäinen keikkamme Lappeenrannassa, johon voi olla täysin tyytyväinen. Biisit kulkevat mainiosti ja meininki on hyvä. Jopa yleisö tuntuu innostuvan. Se ei ole ollenkaan lappeenrantalaisten tapaista. Näitä ei yleensä innostuta muu kuin ilmainen viina ja eläinseksi. Ilmeisesti CMX:n pojat olivat muutamaa viikkoa takaperin opettaneet heille hieman tapoja. Silloin kun me oltiin samaan aikaan Tavastialla opettamassa etelä-karjalaista täsmäkäyttäytymistä helsinkiläisille.

Thumbnail image Thumbnail image Thumbnail image

Saastamoinen joutuu vähän väliä juoksemaan lavalle rauhoittelemaan eturivin väkeä, siellä kun tuntuu olevan rauhaton tunnelma. Monitorit liikkuvat, eikä Isukki pidä siitä. Hän joutuu ojentamaan innokkaimpia kovalla sanalla. Jossain vaiheessa yksi PA-kaapeistakin kaatuu yleisön niskaan mutta se ei tunnu ketään häiritsevän.

Pientä spedeilyäkin on toki ilmassa kun Hynysen kitarahihna pettää juuri viimeisen biisin aikana. Loput Kivipäästä pitää vetää tyylikkäästi jalka monitorin päällä ja kitara reiteen nojaten. Tervetuloa Hynysen kitarakouluun, aloitamme oikeasta soittoasennosta.

Toiseenkin encoreen olisi ollut hyvä tilaisuus, mutta päätämme rankaista hieman kotikaupungin väkeä. Ei nyt sentään tarjoilla herkkua koko rahan edestä. Viimeisen biisin jälkeen DJ laittaa soimaan Slumgudgeonin Four daysin, se tuntuu käyvän siihen paikkaan kuin nyrkki perseeseen. Onnistuneen keikan jälkeen vedämme takahuoneessa muutamat saunakaljat. Ja Kossua. Ja Jaloviinaa. Hynynen ja Hongisto poistuvat nukkumaan, Sinkkonen ja Riiali (paksun paitarahatukkonsa kanssa) poistuvat baarin puolelle.

AIVOKONFERENSSIN 6. KOKOUSPAIKKA
VAASA, HULLU PULLO 1.11.2002

Tapaamme bussilla klo 10. Riiali ja Virtanen vetävät jo siideriä. Riiali oli herännyt Sinkkosen keittiöstä, tarkemmin keittiön pöydän äärestä. Parin tunnin yöunien jälkeen on ilo tulla bussiin istumaan kahdeksaksi tunniksi.

Remmissä on uusi mies, se herättää ihmetystä. Hynynen nuuhkii ilmaa. Mikä on tämä omituinen tuoksu? Joku kertoo, että sitä kutsutaan saippuaksi. Petri Salo, uusin roudausvahvistuksemme, on särmänä jätkänä saapunut bussiin suihkunraikkaana. Hullu.

Noukimme Jyväskylästä Hanskin mukaamme tekemään monitoreja. Isukki oli taas kuullut Jari Sillanpään viehkeän kutsun ja jättänyt meidät. Ymmärrämme tilanteen, elämässä täytyy tehdä valintoja. Erotiikka menee usein raaán työn edelle.

Saavumme Vaasaan kuuden aikaan illalla. Helvetisti lunta. On lievästi sanottuna absurdi fiilis istua lämpimässä bussissa paitahihasillaan ja sukkasillaan ja katsoa pimeään, lumipeitteiseen helvettiin, joka edessämme avautuu. Aivan kuin tulisi Joulumaahan. Pukkia vaan ei näy missään. Toisaalta, niitähän tämä meidän bussimme on täynnä. Varokaa vaasalaiset! Tulemme kaupunkiin viemään tyttärenne, vaimonne ja työpaikkanne.

Eipä paljon työ kiinnosta. Silti roudaus tapahtuu livakasti, samoin soundcheck. Sitten taas syödään. Muistuttavatko nämä päivät teidän mielestänne toisiaan? Onko meillä tylsä ammatti? Vastaus on kyllä.

Suuntaamme hotelliin, Hynynen ja Hongisto jakavat huoneen. Pian siellä tuprutellaan sikaria ja nautitaan punaviiniä. Juuri kun Music TV:tä alkaa Osbornes niin joudumme lähtemään keikkapaikalle. Täällä samassa paikassa näimme muuten ensimmäistä kertaa Osbornesit, silloin kun se pyöri vielä ainoastaan MTV:llä. Taisi olla viime keväänä, muistelemme.

Jengiä on niin saatanasti. Pistämme takahuoneen saunan lämpeämään ja alamme valmistautua keikkaa varten. Se tarkoittaa paria paukkua Jaloviinaa, venyttelyä ja verryttelyä. Ainakin Hynysen tapauksessa, sillä selkä on vieläkin niin jumissa, että kävelykin tuottaa tuskaa.

Keikka on yhtä riemujuhlaa. Hynynen väittää, ettei koskaan ole laulanut niin hyvin kuin Vaasassa tänään. Ääni kestää mitä vain, homma menee nuotilleen oikein, on aivan kuningasfiilis. Setti kulkee muutenkin mallikkaasti, jopa vielä paremmin kuin edellisenä päivänä Lappeenrannassa.

Encoreiden jälkeen suuntaamme suoraan saunaan. Myös keikkamyyjämme Korhonen on paikalla. Saunomme niin perkeleesti, helvetillinen ähinä kuuluu höyryn keskeltä. Sovimme, että ensi vuonna tehdään miljoona keikkaa, kaikki helikopterilla, saatana!

Kråklundin edustaja tuo meille Jaloviinaa. Tämä mies on paljon asiallisempi kuin se, joka meitä viime keväänä ahdisteli. Sen puheesta ei saanut mitään selvää, ja kun se esitteli itsensä ja kertoi olevansa Kråklund-recordsilta niin Virtanen joutui sanomaan sille, että "ole vaikka Norjasta, mutta nyt painut vittuun". Eikä se silti tajunnut. No, tämä mies oli toista maata. Asiallinen meininki.

Sinkkonen juttelee Klamydian rumpalin kanssa tatuoinneista, moottoripyöristä ja pillusta, me mietitään Virtasen ja Hongiston kanssa, että jokohan sitä uskaltaisi käydä baarin puolella vetäsemässä parit saunakaljat. Porukka on vähentynyt, menemme siis. Yhdet keretään ottamaan ennen valomerkkiä. Kuulemme, että paikalla oli ollut nelisensataa ihmistä. Baari on tyytyväinen, me olemme myös.

Hotellissa on hätänen meininki. Kuulemme, että TikTak olisi muka samassa hotellissa. Hanski soittelee respaan ja kyselee, että "missähän huoneessa ne TikTakin tytöt mahtaa olla, mä oon sitä Eastway- äänentoistofirman porukkaa". Eipä tule vastauksia. Hanski jatkaa, että "joudutsä useinkin vastailemaan näihin puheluihin?". Respan täti selittää, että kyllähän se ikään kuin kuuluu hänen työnsä kuvaan. Ilmeisesti respan tyttö omaa monia taitoja, mm. tulkin, sillä Hanskin puheesta on aivan mahdoton saada selvää.

Hynynen ja Hongisto käyvät kuulemma aamiaisella. Siitä Hynynen ei muista mitään.

AIVOKONFERENSSIN 7. KOKOUSPAIKKA
TURKU, SÄÄTÄMÖ 2.11.2002

Hynynen herää kun bussi on jo lähes perillä Turussa. Puheluita on tullut perkeleesti, ei muuta kuin niitä purkamaan. Viikatteen miehiä on paikalla, joten nimiä listaan. Hynynen pyyhkii kylmää hikeä otsaltaan, Viikatteen miesten läsnäolo tarkoittaa kevyttä alkoholikimaraa tänään. Kuinka kauan vanha mies jaksaa?

Soundcheck ja ruokailu. Säätämön mies on järjestänyt meille kiinalaista. Kukaan meistä ei ole kiinalaisen ruuan ystävä. Paitsi Ville, mutta sillehän nyt kelpaa mikä vain.

Suuntaamme kotipizzan kautta hotellille. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen menevät saunaan. Nyt jopa Hynynenkin käyttää sitä legendaarista saippuaa, hän tutustuu uuteen tuotteeseen. Vaikuttaa asialliselta ja puhdistavalta, ehkä sitä tulee kokeiltua joskus toistekin.

Saavuttuamme keikkapaikalle meitä lämmitellään jo. Hynynen ei muista bändin nimeä. Miten voisikaan, sillä aina hän ei muista edes omaansa. Asialliselta kuulostaa kuitenkin, ei mitään ihan tissin hivelyä.

Päätämme soittaa lähes saman setin kuin kahtena edellisenäkin päivänä, tuntuu olevan sen verran hyvärytminen paketti. Homma lähtee hyvin käyntiin, vaikka pieni väsymys on pakko nyt myöntääkin. Ei oikein jaksa innostua edes vittuilemaan yleisölle. Lisäksi selkä ja oikea jalka on niin vitun kipeitä, että seisominen kitara kainalossa käy jo työstä. Samalla pitäisi vielä soittaa ja huutaakin. Soitto kulkee kuitenkin mainiosti. Jostain syystä Hynynen ei uskalla katsoa kunnolla yleisöön kuin vasta noin viidennen biisin kohdalla. Omituista. Johtuisikohan niin vähäisestä päihteiden käytöstä? Vai onko niitä jo käytetty liikaakin, pelkotilaseurauksin?

Tuttu paketti tärähtää taas lavalle. Pullo Jaloviinaa siistissä paketissa. Tästä on jo tullut tapa, tämä ajaa Hynysen alkoholismiin. Sekö lienee tarkoitus?

Thumbnail imageMeidät taputetaan lavalle kahdesti, setille tulee siis pituutta reilusti yli tunnin, lähes puolitoista. Se alkaa olla meille vähän liikaa, kaikki ovat aivan poikki takahuoneessa keikan jälkeen. Hiljaisia poikia. Viina ja sikarikin alkaa maistua vasta lähes tunnin puhaltelun jälkeen.

Ilta jatkuu, ei nyt niin kovin rauhallisissa merkeissä. Joudumme lopulta miehissä taluttamaan Hanskin hotellille, Hongisto joutuu hotellin edessä nokkapokkaan parin pojankoltiaisen kanssa, tekniikkamme juttelee Popedan tekniikan kanssa, kannamme käytävälle sammuneen Hanskin omaan huoneeseensa ja Virtanen ja Hongisto vääntävät kättä aamuyöstä.

Seuraavan päivän kotimatka on vähän helvetin hiljainen.