Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
VAASA, HULLU PULLO 26.4.2002
Hynynen saapuu Lappeenrannan entisen linja-autoaseman monttuun hieman myöhässä sovitusta ajasta. On krapula. Edellisen illan Trio Niskalaukauksen konsertti näkyy miehessä. Se oli hyvä keikka. Ja hyvässä kunnossa oli Hynynenkin. No, bussi pääsee starttaamaan kuitenkin 08.30. Haemme Hongiston rautatieasemalta ja lähdemme ajelemaan kohti Vaasaa. Matkalla on pysähdyttävä Jyväskylässä, jossa rakkaan automme, Hotelli Herpiön kytkintä säädetään. Matkalaisia on nyt vähän. Hynynen ja Hongisto ovat kyydissä, Ville ajaa, Saastamoinen ja Virtanen tulevat Jyväskylästä kyytiin ja Sinkkonen ja Riiali tulevat myöhemmin perässä. Tämä siksi, että Sinkkonen joutuu lähtemään Vaasasta heti takaisin Lappeenrantaan lauantaina oleviin veljensä häihin. Riiali on miehelle kuskina. Hynynen näkee matkalla kaksi kurkea, jotka tepastelevat pellolla aamiaisella. Siistiä. Miltähän maistuisi kurjen liha?

Kytkinshow Jyväskylässä on lyhyt ja pääsemme nopeasti jatkamaan matkaa kohti Vaasaa, tuota rakkauden risusavottaa.

Soundcheckissä joudumme soittamaan ilman Sinkkosta, tuota lyömäsoitintaiteen suvereenia hallitsijaa. Ville tuuraa. Soitamme kappaleen nimeltä "Kello 7". Ei tule sekään päätymään Kotiteollisuuden tulevalle levylle. Sinkkonen ja Riiali tulevat paikalle ja kirjaudumme hotelliin. Menemme kattoterassille nauttimaan hyvästä säästä ja keskioluesta (vitun yllättävää, jälleen). Tässä vaiheessa alkaa tekniikan keskustelu jostain virtapiireistä, sähköstä ja musiikkipiuhoista. Ei mene taiteilijoiden jakeluun. Me kun emme nykyisin osaa puhua muusta kuin viinasta ja naisista. Makailemme hotellilla ja katselemme MTV:ltä (siis siltä musakanavalta) tulevaa The Osbornes -sarjaa, joka osoittautuu aivan loistavaksi. Äijät pyörii kippurassa lattialla ja nauraa kun Ozzy Osborne siivoaa. Ja miehen kun kuuluisi olla The Prince of Darkness. Loistava meno.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Menemme keikkapaikalle ja Matti Servon sanoin: "Hyvältä näyttää!" Jengiä on mukavasti. Paljon. Linnottaudumme takahuoneeseen ja alamme valmistautua. Joku Kråklund-recordsin edustaja hoippuu paikalle ja sönkkää jotain, josta ei kukaan saa mitään selvää. Mies puhuu norjaa, saatana. Ihan asiallinen ukko, ei siinä mitään, mutta liika on liikaa. Hynynen suosittelee miestä poistumaan. Viimein mies vakuuttaa ymmärtävänsä, että me haluamme olla keskenämme, ja vain keskenämme, ennen keikkasuoritusta ja poistuu - puoleksi minuutiksi. Käsittämätöntä.

Jotenkin pääsemme miehestä eroon, Hynynen ei muista miten.

Keikka kulkee hyvin. Joudumme hieman venyttämään Valtakunnan alkua, jotta Virtanen saisi säädettyä soundit kohdalleen. Sondcheckissähän sitä ei keretty kunnolla tekemään. Festarialoitus siis. Siitä huolimatta kaikki on hallussa ja bändi heittää hyvän keikan. 9+ voisi olla hyvä arvosana.

Keikan jälkeen otamme hassuja valokuvia, käymme saunassa ja juomme hieman, tämä saattaa tulla yllätyksenä, ALKOHOLIA. Se on fantastinen aine, jonka vaikutukset saattavat tuntua elimistössä parikin päivää. Sinkkonen ja Riiali lähtevät ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Hynynen soittaa miehille joskus yöllä hotellilta, että ovatko miehet vielä hereillä. Riiali on, hän ajaa. Sinkkonen nuokkuu kuulemma takapenkillä. Herraskyytiä siis.

Aamulla 08:02 Riialilta tulee viesti, että he ovat onnellisesti perillä. Hynysen suussa maistuu paska. Ei muuta kun aamiaiselle. Herää kysymys: terveelliset elämäntavat, mitä ne ovat?

HELSINKI, GLORIA 27.4.2002
Lizard-Saastamoisella on krapula. Hän ei suostu ajamaan, Ville hyppää aamulla bussin rattiin. Matka menee nukkuessa ja hysteerisesti nauraessa. Aurinko mollottaa, on aivan helvetin kuuma. Kuskikin vaihtuu jossain vaiheessa.

Glorian soundcheckissä rumpuja ei soiteta ollenkaan, Hynynen ja Hongisto jammailevat. Kyllähän siinä jotain lauleskellaankin, Hynynen ei vaan enää muista mitä. Ei mitään älykästä, sen voi arvata. Hynynen ja Verenpisaran Koivusaari vaihtavat levyjä. Hynynen oli viikkoa aikaisemmin käynyt kuokkimassa miehen 30-vuotissynttäreillä ja siellä oli sovittu vaihtokaupat tehtäväksi. Molemmat pitävät siis sanansa, loistavaa toimintaa.

Istumme ennen keikkaa Glorian edessä olevassa Hotelli Herpiössä ja katselemme, yllättäen, kotimaisia 80-luvun hevivideoita. Paikalle raahautuvat myös Atte Blom ja herra Ylppö. Tätä toimintaa sävyttää suuri ilo ja hauskuus, paria tuntia aikaisemmin hauskuus oli tipotiessään. Glorian henkilökunta pakotti nimittäin meitä pudottamaan vieraslistalta "ainakin puolet" nimistä pois. Olimme kiperien valintatilanteiden edessä ja Hynynen ja Hongisto soittelivat noin sata puhelua saadakseen tilanteen haltuun. Se saatiin haltuun. Ainakin vissiin. Sinkkonen ja Riiali saapuvat paikalle hieman ennen kymmentä. Sinkkosella on siististi hääpuku yllään. Särmä jätkä.

Verenpisaran keikka menee ohi, vaikka se olisi ainakin Hynystä suuresti kiinnostanutkin. Ei uskalla mennä katsomaan. Jännittää. Otamme tälle Helsingin keikalle alkunauhan numero kaksi käyttöön. Vaihteeksi. Ei aina sitä mahtipontista, mystistä tunnelmaa luovaa vitun taiteellista spektaakkelia. Soundcheckin puutteellisuuden takia joudumme venyttämään Valtakunnan alkua vielä eilisestäkin. Se ei häiritse, setti lähtee hyvin ja kulkee hyvin. Jossain vaiheessa Hynynen havahtuu kun Hongisto huutaa jonkun biisin jälkeen, että "vittu, kun on hauskaa". Mies on oikeassa. Nyt on hauskaa.

Hynynen tekee havainnon. Yksi Kotikadun näyttelijöistä seisoo eturivissä. Kuten kaikki tätä lukevat varmaan tietävätkin, on kyseinen sarja Hynysen ehdottomia suosikkeja, ollut jo monta vuotta. Ja nyt ei puhuta paskaa. Tuntuu hyvälle. Yöllä istutaan Manalassa. Siitä ei sen enempää. Aivokonferenssi on täydessä käynnissä.

Ihmisyyden avaimet, missä ne ovat?

VAPAAPÄIVÄ 28.4.2002
Hynynen herää hotellin sängyltä ennen yhdeksää, käy aamiaisella ja palaa huoneeseen. Hän tekee havainnon. Lattialla makaa kaksi tyhjäntoimittajaa. Kämppä haisee kuin helvetti. Hynynen nukahtaa ja toivoo, että kaikki tämä olisi vain pahaa unta. Se ei ole. Hynynen herää siihen, että Jouni Hirn, tuo Helvetin lakeija, heiluttelee vajaata viskilekaa Hynysen nokan alla. No, siitähän on maistettava. Villi leikki on valmis alkamaan.

Muistikuvia päivästä:

- Hongisto ja Hynynen tilaavat kukkalähetyksen Joensuuhun, jossa molempien avovaimot pitävät yhteistä palaveria siitä, että "mitä niiden urpojen kanssa ois oikein tehtävä".

- Kuuntelemme Tuomari Nurmion uusinta jossain Iso-Roban baarissa.

- Rettelöimme poliisin kanssa bussissamme , joka on vielä päivällä Glorian edessä parkissa.

- Viemme soittokamoja Finnvoxille, jossa Kotiteollisuuden on tarkoitus huomenna tehdä ja äänittää yksi uusi biisi ja soittaa uusi riffi yhteen remixiin.

- Istumme Finnvoxin lähellä olevilla kallioilla juomassa alkoholituotteita (hyvä pojat, niin nerokasta).

- Hynynen käy Kalle Aholalta lainaamassa Killing Joken levyn äsken mainittua remixiä varten. Ahola on urheiluhommissa, Hynynen ei.

- Levyjen kuuntelua yksityisasunnossa. KUMIKAMELIN UUSIN KOLAHTAA HYNYSEEN TÄYSILLÄ! Samoin Verenpisara.

- Ruokailua Manalassa. Nero-Petteri Liekki yrittää jututtaa näyttelijä Toikkaa huonoin tuloksin. Toikka ei saa puheesta mitään selvää ja poistuu.

Ilta huipentuu siihen, että Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen tajuavat, ettei viina käy kulmaan, vaikka yritys on kova. He katsovat parhaimmaksi mennä hotellille nukkumaan. Kolme sänkyä on yhdessä, miehet makailevat niillä ja juttelevat loppuyön. Ilman alkoholituotteita. Ihan kuin ennen vanhaan.

Siihen tunteeseen on turvallista Hynysenkin nukahtaa. Silti: uni ilman kemiallisia aineita, mitä se on?

FINNVOX, STUDIO B, 29.4.2002
Aamulla kymmeneltä kasailemaan kamoja. Tunnelma on ylimmillään. Aamupäivä menee treenatessa Hongistolle ja Sinkkoselle täysin uutta biisiä. Treenaamme aikamme ja sitten Karmila toteaa, että "tuohan on silkkaa paskaa, sille pitää tehdä jotain". Pidämme aivopalaverin, teemme pari sovitusmuutosta ja otamme biisin haltuun. Soitamme koneelle kolme ottoa. Se riittää. Rummut uuteen biisiin on soitettu klo 14.00 mennessä.

Tässä välissä käymme Pajamäen villissä lähiöravintolassa juomassa saunakaljat. Viereisessä pöydässä istuu nainen, joka näyttää aivan Frankensteinilta. Naama on täynnä laastaria. "Kaaduin pihalla" hän väittää. Surullista.

Jatkamme kitaroinnilla. Sovitamme Karmilan kanssa biisiä vielä hieman uusiksi ja kokonaisuus alkaa hahmottua. Vitun hyvä rokkibiisi tulossa. Peer Gyntiä. Hongisto soittaa peruskitaroiden jälkeen bassot. Hän suoriutuu tehtävästään vaivattomasti. Sillä aikaa kun Hynynen syö parikymmentä Saarioisten pinaattilettua.

Hynysen laulu onkin sitten savotta. Säkeistön laulumelodia on hieman kesken (sentään sanat on valmiina, ihme sekin) ja joudumme Mikon kanssa miettimään sitä. Kuten myös kertosäettä, jossa on kuulemma pari väärää nuottia. Vitut siinä oikeesti mitään ole, Mikko vain vittuilee. Mutta hän on pomo ja me totellaan. Sinkkonen häipyy tällä välin Suosikin kuvauksiin. Haluavat ottaa valokuvia tatuoidusta ihmishirviöstä. Klo 19.00 mennessä biisi on laulettu taustalauluineen, jyräkitarat on soitettu ja on aika siirtyä seuraavien haasteiden pariin. Soittelemme hieman kitaroita ja bassoa, muokkaamme Valtakunnan riffiä uutta remixiä varten.

Hongisto ja Hynynen purkavat kamat ja koko helvetin porukka poistuu rakennuksesta klo 21.22. Nopeaa toimintaa. Taksi alle ja hotellille. Sinkkonen ja Hongisto koittavat houkutella Hynystä baariin, mutta hän on aivan poikki. Ja närästys on aivan helvetillinen, kaljan juonti on täysin mahdotonta. Leijona menee alas joten kuten. Baariin ei mennä. Kerrankin niin.

Mutta silti herää kysymys: ihmisyys, mitä se on?

VIRRAT, HIEKKARANTA 30.4.2002
Thumbnail imageVapputunnelmaa ei juurikaan löydy aamulla. Heikottaa, vaikka ei ole edes krapula. Edellisien päivien työt painavat vieläkin kropassa. Hongisto ja Hynynen ovat aamiaisella hiljaisia miehiä. Hiljaisia kuin pyökit. Hongisto lähtee kaupungille shoppailemaan. Sinkkonen ja Hynynen jäävät vierekkäin nukkumaan, poski poskea vasten. Virtanen hakee heidät ennen puoltapäivää ja sitten suuntana on keskusta, jossa bassotaiteilija Hongisto jo odottaakin. Hän on soittanut kuumeisen puhelun Hynyselle puolta tuntia aikaisemmin:

- Arvaa mitä tein? Ostin uuden basson, saatana. Nyt loppuu se tekniikan vittuilu vanhasta bassosta ja varsinkin siitä bassolaukusta.

Wizard-Virtanen, Lizard-Saastamoinen ja Ville Valo ovat nimittäin keskenään suunnitelleet Hongiston vanhan varabasson hävittämistä. Eri tapoja on mietitty jo valmiiksi, listan kärjessä on sen päälle peruuttaminen bussilla ja polttaminen.

Ajamme bussille (näemme matkalla Jaana Pelkosen, vau), jossa Ville Valo jo odottaakin. Käymme kuuntelemassa uuden biisin vielä kertaalleen ja lähdemme ajelemaan kohti Virtoja. Matka menee nukkuessa. Pysähdymme Linnatuuleen, jossa joku Saastamoisen järjestämä korjausmies yrittää epätoivon vimmalla korjata Hotelli Herpiön pyyhkimiä. Turhaan. Homma ei onnistu. Näemme huoltamolla Neljän Ruusun ukkoja, jotka ovat matkalla Tampereelle.

- Teillähän on vielä paskempi bussi kuin meillä, toteaa Ilkka.

On oikeassa.

Thumbnail imageOlemme perillä vähän ennen kuutta. Nopea kamojen kasaus, soundcheck ja sitten bussissa istuskelua ja mietintää siitä, että mitä nyt pitäisi tehdä. Keikkaan on vielä monta tuntia.
- Järjestetään sille Hongiston bassolle viikinkihautajaiset, keksii Hynynen ja villi leikki on valmis alkamaan.
Menemme rantaan, tuikkaamme bassolaukun tuleen (bassonrämästään Hongisto ei suostu luopumaan) ja työnnämme sen järvelle. Uljas näky, kertakaikkiaan.

Thumbnail imageVirrat on teinihelvetti. Seuraamme bussin ikkunasta kun pojat oksentelevat ja tytöt hortoilevat kiinnostuneina automme ympärillä. Ehkä he tuntevat urosten tuoksun. Kyllästymme nopeasti näkymiin ja alamme katselemaan, älkää nyt järkyttykö, suomalaisia 80-luvun hevivideoita.

Viimein keikalle. Omituinen meininki. Edessä on muutamia kymmeniä innostuneita ja loput kaatuilevat vesisateessa ulkona. Me vedämme kuitenkin niin hyvin kuin pystymme. Ainakaan setin alussa se ei ole paljon, sillä Hynynen kadottaa laulumelodian heti Valtakunnan eli ensimmäisen kappaleen aikana. Se löytyy kuitenkin myöhemmin ja homma saadaan haltuun.

Varsinaisen setin loputtua menemme takahuoneeseen ja jäämme kuuntelemaan mahdollisia encoreita. Ne tulevatkin vaivattomasti, mutta juuri kun olemme menossa takaisin huomaamme Hongiston kanssa, että lyömäsoitintaiteilija Sinkkonen on tekstiviestien ihmeellisessä maailmassa. Kuvitelkaa: hikinen bändi tulee puuskuttaen lavalta ja rumpali kävelee ensi töikseen kännykän luokse tarkistelemaan tekstiviestitilannetta. Ja alkaa kirjoittaa vielä vastausta. Kiimaa ilmassa, sanoo Hynynen.

Menemme lavalle ja soitamme kolme biisiä. Kamojen purku, parit nimikirjoitukset ja hevon vittuun. Hynynen kolkuttelee anoppilan ovea kello kuuden aikaan aamulla. Yö on mennyt valvoessa, kaljoitellessa ja sikareita poltellessa. Pitäisi päästä nukkumaan.

Ja vähäks nukuttaakin pitkään.

OULU, WOODOO 10.5.2002
Oulu on ihan vitun kaukana. Se pitää jälleen todeta, kun taiteilijat saavat istua pukamat punaisina bussissa koko päivän. Normaali show, perillä joskus kuuden hujakoilla, roudaus, soundcheck ja kirjoittautuminen hotelliin. Hynynen ja Hongisto käyvät saunassa ja polskimassa uima-altaassa, muut katselevat jääkiekkoa. Sitä katsellaan TV:stä. Se on sellainen laatikko hotellihuoneen nurkassa. Se välittää liikkuvaa kuvaa ihmisen silmän verkkokalvolle. Ne onnekkaat, joilla silmien ja aivojen välinen yhteys toimii, voivat ymmärtääkin tästä informaatiosta jotain.

Takahuoneessa odottaa yllätys. Pullo Pohjanpoikaa. Hynynen tarttuu tähän uuteen tuttavuuteen hieman epävarmoin ottein. Hän tutkailee varoen pullon helmeilevää pintaa. Alkoholi, mitä se on? Onko se ainetta, johon on syytä suhtautua vakavasti ja kunnioituksella?

Hynynen hyväilee varovasti pullon pintaa lisäten kuitenkin hiljalleen hivelyjen tiheyttä ja liikeradan suuruutta. Pian pullon muodot on käyty läpi ja on aika tutustua sisältöön. Hynynen ei kuitenkaan vielä malta avata pulloa vaan hän pitkittää kiihkoa. Hengitys tihenee, Hynysen kiihkeä hengitys luo huurua pullon ihanan lasiseen ja viileään pintaan. Hynynen odottaa kärsivällisesti oikeaa hetkeä. Hyväily jatkuu ja Hynynen tutustuu hellän hemmottelun aikana etiketissä olevaan informaatioon. Käyttöohjetta ei löydy. Tuotteeseen on siis tutustuttava täysin itsenäisesti. Mahdolliset väärinkäytökset ovat siis mahdollisia, mutta toisaalta juuri niiden olemassaolo tuo toimintaan vaaran tuntua ja kihelmöivää jännitystä. Kiihkoa ja kiimaa.

Kuinka tämä kaikki päättyykään? Löytävätkö Hynynen ja Pohjanpoika toisensa? Rakastelevatko he rajusti karhun taljan päällä takkatulen loimeessa? Syttyykö ikuisesti kestävä rakkaus vai onko tämä vain hetken hurmio, yhden illan kestävä kiihkoisa hetki? Vain pieni sykäys ajan akselilla? Kaikki tämä selviää seuraavassa jaksossa, joka on nimeltään: Hynysen poika ja Krapulapeikon paluu.

Jengiä on taas niin perkeleesti. Hörpimme Pohjanpoikaa lavan sivulla ja odotamme alkunauhan loppua. Sitten mennään ja taas mennään kovaa. Hynysen vahvistin alkaa pätkiä. Se ei kuitenkaan menoa häiritse, vedämme homman läpi suhteellisen tyylikkäästi. Joku yleisön edustaja on muka huomaavinaan, että Hynysen ääni pettää Kädessäni- biisin aikana. Saattaa olla oikeassa. Hynynen ristii hänet välittömästi henkilökohtaiseksi laulunopettajakseen. Kalju mies. Ja hullu.

Sama mies tulee keikan jälkeen kyselemään, että milloin Kotiteollisuus tekee "Ruosteen". Akustisia kitaroita ja jousia. Hynynen kertoo, että studio ja sinfoniaorkesteri on jo varattu syksylle. Mies on mielissään. Sinkkonen ostaa pari pulloa Pohjanpoikaa lisää. Niitä sitten hörpitään hotellilla aamuun asti.

Älyn kalifit.

JOENSUU, KERUBI 11.5.2002
Täällä on kuulemma vittumainen toimitusjohtaja. Ja arvatkaa, onko Hongisto saanut kuulla siitä koko päivän? Takahuonepalvelut on kohdallaan. Tosin Hongiston tilaamaa runonlausuntaryhmää ei näy missään. Kestämme sen kuin miehet. Hynysen pienoinen pään jomotus häviää taas soundcheckin aikana. On se hieno keksintö se soundcheck. Krapula häviää ja soundit saadaan kohdalleen.

Pojat kantavat mellakka-aitaa lavan eteen. Hynysen silmään moinen näyttää hieman tylyltä. Kai se sitten on tarpeellinen. Vai lieneekö sekin vain vittumaisen toimitusjohtajan, tuon ihmisyyden tyrannin, mielivaltaisia päähänpinttymiä? Hongisto ja Hynynen menevät Hongistolla saunomaan. Pojat katselevat sillä aikaa, ehkä hieman yllättäen, TV:tä. Saunan jälkeen kuuntelemme Haarakiilan CD:tä. Iskee kuin miljoona volttia!

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Takahuoneeseen ilmestyy kaksi paitaa. Sinkkoselle sellainen, jossa lukee "NYKÄNEN", Hynysen paidassa puolestaan lukee "URPO". Hongistollahan on vastaavanlainen jo vanhastaan. Siinä lukee tietysti "HOMO HONGISTO". Päätämme pukeutua yhtenäisesti ja vedämme paidat päälle.

Keikka lähtee alkunauha nro 2:lla. Sen jälkeisestä Hynynen ei muistakaan sitten mitään. Yhtä hurmiota koko show. Maistuu harvinaisen makealle. Ainakin vissiin. 0,7 litran Jallu tyhjenee varsin nopeasti takahuoneessa. Koposen Miksa avustaa ryhdikkäästi. Hyppäämme bussiin ja ajamme kotiin. Vain Hongisto jää kylille edustamaan hippiseuruetta. Me muut nukahdamme jo alkumatkasta.

HELSINKI, RADIOMAFIA studio B 16.5.2002
Hynynen kuulee vasta aamulla, että illan äänitykset tulevat suorana ulos. Tarkoitus on soittaa n. 4 omaa biisiä + Dannyn Kesäkatu, joka kuvataan johonkin myöhemmin kesällä tulevaan lastenohjelmaan. Hynynen alkaa opetella sanoja bussissa. Hän tietää jo tässä vaiheessa, ettei tule niitä kunnolla koskaan oppimaan. Ihminen ei opi jos se ei halua. Sen Hynynen oppi koulussa.

Kesäkatu kuuluu siis johokin kokonaisuuteen, jossa viisi eri bändiä tekee version kyseisestä iskelmästä. Niitä sitten näytetään TV:stä (jälleen tuo mystinen esine) kesän aikana. Kotiteollisuuden suorite on nähtävissä 22.7.2002. Ainakin vissiin. Ongelmana on sanojen osaamattomuuden lisäksi se, ettei koko biisiä ole keretty treenata ollenkaan. Oulussa se vedettiin pari kertaa soundcheckissä. Siellä tajusimme, ettei se riitä. Mitään asian eteen ei kuitenkaan/tietenkään tehty.

On siis käytävä Alkossa. Ja siellä käydään. Eipä siitä sitten sen enempää. Kesäkatu menee yllättävän hyvin. Ja omat biisit tietysti.

KIURUVESI, SUOJA 17.5.2002
Nyt ollaan lähellä Hynysen suvun juuria. Iisalmi on nimittäin n. 50 km:n päässä. Hynystä lohduttaakin se tieto, että menemme sinne yöksi. Tämä on taas näitä. Nuorisotapahtuma, jonka teemana on "puhalla nollat". Natsimeinikiä. Jokainen puhallutetaan ovella. Onneksi ei taiteilijoita sentään.

Soundcheckin jälkeen käymme paikallisessa karaokebaarissa. Hynyseltä meinaa tulla itku, tunnelma on niin vaikuttava. Helsingin humun jälkeen tämä on oikeasti jotain todella merkittävää. Aitoa. Palaamme bussille, jossa Ville Valo on sillä aikaa naurattanut paikallisia pikkutyttöjä. Tietäähän sen. Heti kun selkänsä kääntää, niin partiolainen on toiminnassa. Tällä kertaa hän oli esitelmöinnyt tytöille jatkojohdon tekemisen saloja. Nahkainen lemmen sähköjohto oli onneksi kuitenkin pysynyt piilossa.

Keikka on hyvä, mutta hieman masentava. Tunnelmaa ei ole. Teinit katselevat monttu auki, täysi-ikäiset seisovat kädet puuskassa. Tulee väkisin mieleen: Kotiteollisuus on parhaimmillaan humalassa katsottuna, ei missään raittiusseuroilla.

Hiki tulee kuitenkin ja se on hyvä.

Yöllä Iisalmeen. Kerkeämme vielä Kojoottiin vilkaisemaan Raggarsin keikan loppua (me kaikki vihaamme bändiä, maksamme silti kiltisti 2 euroa sisälle). Joku lämpöpukunainen tulee iskemään Sinkkosta ja katsomme parhaimmaksi poistua. Hotellin yökerhossa joku äijä tulee selittämään Hynyselle jotain, eikä Hynynen ymmärrä sanaakaan viiden minuutin monologista, nyökkäilee vain. Savon murre ja humala on käsittämätön yhdistelmä.

Ja Hynynen kun luuli olevansa samaa heimoa.

LIEKSA, BONANZA 18.5.2002
Kiertueen viimeinen veto. Tunnelmat ovat sen mukaiset. Tai ei oikeastaan. Kaikki on helvetin väsyneitä ja onnellisia siitä, että tämän jälkeen on kuukauden loma. Kamoja kasataan masentavan hitaasti. Hynynen kerkeää siinä välissä ottamaan nokoset, katsomaan TV:stä (taas se kirottu laite) Woody Allenin elokuvaa ja riitelemään emännän kanssa puhelimessa.

Soundcheckin ja ruokailun jälkeen menemme saunaan. Löylyjen jälkeen kaikki istuvat hiljaa pukuhuoneen pöydän ääressä poltellen tupakkia ja sikaria ja hörppien kaljaa. Kukaan ei puhu sanaakaan. Hongisto nousee ylös kuivatakseen selkäänsä. Sinkkosen kädessä oleva saippua lentää yllättäen Hongiston eteen lattialle.

- Oho, saippua putos. Pitäisköhän siun, Hongisto, nostaa se?

Jengi repeää täysin, tunnelma vapautuu. Hongisto nostaa saippuaa hitaasti lanteitaan keinutellen ja väkivaltaisen viisiminuuttisen jälkeen kaikki polttelevat jälleen raukeina tupakkiaan.

Thumbnail imageOdottelemme keikan alkua kuunnellen hotellihuoneessa, kuinkan tekniikan pojat soittavat bluesia. Jälleen kerran on todettava, että pojilla pysyy keppi paljon paremmin hanskassa kuin Hynysellä. Hynysellä ei ole aavistustakaan siitä, että miten bluessoolo pitäisi soittaa. Saastamoinen koittaa sitä selittää, mutta Hynynen ei ymmärrä. Tai ei ehkä halua ymmärtää. Sama juttu kuin Kesäkadun kanssa.

Keikka alkaa kaaottisissa merkeissä. Tekniikka on pilaillut ja vähän vitusti. Kitarat on kadoksissa ja sitten kun ne viimein löytyvät, on olkahihnat viritetty päin helvettiä. Hynynen näyttää aivan UB40:n basistilta. Menee naureskeluksi koko alkusetti. Pahin tulee kuitenkin Meren mutaa- biisissä, jonka kertosäkeen monitorointiin on laitettu niin paljon efektejä, että pokeri pettää aivan täysin. Yleisö ei tietenkään efekteistä kuule mitään, vain soittajat. Lisäksi Wizard-Virtanen on virittänyt mikrofonin monitoreihin, jotta hän voi itse kommentoida jokaiseen mahdolliseen väliin jotain. Ja kertosäkeetkin mies laulaa mukana. Se häiritsee hieman taiteilijoiden suoritusta, mutta toisaalta se takaa sen, että kaikilla on koko ajan aivan helvetin hauskaa.

Keikka on näistä pienistä kepposista huolimatta aivan loistava, eikä väsymyksestä ole tietoakaan. Pidempäänkin olisi soitettu, mutta kun viimeisen varsinaisen encorebiisin aikana Hynysen vahvistin leviää.

Juuri sopivaan aikaan. Se on kiertueen loppu se. Kiitos ja näkemiin.

hynynen 31.5.2002