Kotiteollisuus - pahuuden poikabändi
Tiesittekö, että maapallolta löytyy muitakin telepatian suvereenisti hallitsevia kolmikoita kuin Aku Ankan veljenpojat. Lappeenrannan vallaton raskastrio Kotiteollisuus vetää vertoja vaikka tusinalle lintuja hoitaessaan haastatteluja siihen tyyliin, että kun yksi ukko sammuu, muut vastaavat tämän puolesta: "Kyllä myö tiietään mitä Jouni tähän vastais..." No niin varmasti. Harvoinpa tulee haastattelua tehtyä ulkona nurmikolla, vieläpä helvetin kylmänä iltana ja kuohuisan Tammerkosken pauhatessa taustalla. Runsain lämmikkein varustautuneena uhmasimme Kotiteollisuus-kolmikon kera jähmettävää syysilmaa ja kävimme läpi uuden Kotiteollisuus-albumin Tomusta ja tuhkasta olennaisimmat piirteet. Tai no, jossain vaiheessa utuinen matka kävi myös sisätiloihin höpöttämään niitä ei-niin-olennaisia, mutta siitäpä sitten myöhemmin.

Vielä viimevuotisen Eevan perintö -albumin aikaan Kotiteollisuutta tituleerattiin (tässä lehdessä) vaatimattomasti "Suomen raskaimmaksi bändiksi". Ettehän te enää mikään Suomen painavin orkka ole, uusi kiekkohan flirttailee jopa - piru vieköön - poppikselle!

- Joo, olihan se Eeva helevetisti tylympi levy... ja onhan se imartelevaa että kutsuttiin tuolla tittelillä, Hynynen aloittaa. - Vaikka ei se Kiiski mitään tiiä, sehän on nainen, Sinkkonen naureskelee pilke lävistetyssä silmäkulmassaan. - Eevahan oli helevetin raskassoutunen levy, raskas jopa kuunnella. Se oli saatanan hyvä siinä raskassoutusuudessaan, mutta jotenki tämä uus tuntuu enemmän sellaselta kokonaiselta levyltä. Vaikka tässä on paljon erityyppisiä kappaleita, Hongisto tuumaa.

- Eevaa tehtiin semmosella asenteella, että nyt tehään semmonen raskas levy ku tuntu riffit olevan aika raskaita... Sitte ku kuultiin se miksattuna, niin sehän oli niin raskas että meinas pää räjähtää. Nyt lähettiin tekemään vähän samalla periaatteella, semmosta painavaa rokkilevyä jolla kitarat jyrää koko ajan. Sattu vaan käymään niin, että tempot oli pikkusen nopeampia. Me oltiin sitte, että mitäs helevettiä nyt tehään. Päädyttiin sitte soittaan pikkusen enemmän rokkia, Hynynen kertoo. - Ja ehkä se suurin angstipurkaus tuli sen Eevan perinnön yhteydessä. Tämän levyn eräänlainen tehtävä on vakuuttaa kuulijoille, että eihän myö nyt ihan niin vihasia olla, Sinkkonen sanoo. - Meidän ei enää tarvi näyttää kenellekään yhtään mitään eikä vakuuttaa ketään... Mikä se raskain orkesteri muuten nyt on? tiedustelee Hongisto. Jaa-a, oisiko vaikka Korsuorkesteri?

Viime Rumba-jutussa Kotiteollisuus poti kevätväsymystä, mikäs vaiva nyt on kimpussa? - Niinku huomaat, niin hirviä on väsy, Hynynen heittää muiden naureskellessa. - Mutta ihan vakavasti puhuttuna tilanne on nyt erilainen. Sillon viime levyn aikaan ahisti ihan vitusti, ku se Eeva tuntu niin hyvältä levyltä, että tuli olo ettei tämän parempaan enää pysty. Haastattelutilanteet oli tämän vuoksi aika musertavia. Sitte ku meni muutama kuukausi ja ruvettiin kasaamaan uusia biisejä niin oli taas ihan eri meininki. Nyt ei oo enää yhtään ahistava olo, tuntuu että nyt on lähetty rokkenrollin saralle ja vois lähteä tekemään lisää. - Seuraava levy tulee käsittelemään aika pitkälle teemaa "pieni talo preerialla", huuliveikko Sinkkonen valaisee ja pistää koko sekopäisen sakin nauramaan. - Paini, dieselmoottorit ja jotain tällasta, Hynynen lisää tulta pesään. - Minä voin paljastaa tässä sen verran, että miulla on takataskussa yheksäntoista biisiä ihan silkkaa Slayeria. Että jos näiltä pohjilta ruvetaan rakentelemaan, niin eiköhän me seuraavaksi saada taas jonkinnäkönen raskas levy kasaan.

Muka-kevyttä musiikkia ja hittikertosäkeitä
Vaikka Tomusta ja tuhkasta -kiekkoa käsitellään tässä ihmeen kevyenä levynä, on se kevyt vain Kotiteollisuus-asteikolla. Yleisemmin ajateltuna kyseessä on kuitenkin sangen jyräävä pakkaus. Jos Eevan perintö painoi kolmikerroksisen kerrostalon verran, voisi uutukainen pistää puntariin vaikkapa tuommoisen isohkon rivitalon painolukemat. Yksi tuoreen levyn raidoilta löytyvä uusi asia on muutaman biisin harkittu koneistaminen. Tästä kolmikkomme syyttää armotta Pahuuden kellarin omistajaa, tuottaja-, äänittäjä-, lisäkitaristi-, vittuilija- ja mitälie-mies Mikko Karmilaa. - Mikko ehotti, että lisätään pientä hässäkkää sinne, että on mukana muutakin ku sitä jyrää, Hynynen aloittaa eikä pääse pitkälle kun Hongistolla on jo asiaa: - Se oli jännä juttu, että oikeastaan aiemmin ku Mikon ajatuksista ees tiiettiin, niin aateltiin että oisko se nyt kauheeta jos laitettaisiin levylle vähän koneita tai jotaki semmosta. Meitä kun on aina haukuttu siitä, että meidän levyillä ei tapahu yhtään mitään ja niitä on liian raskas kuunnella.

Ettekö te pelänneet yhtään, että tästä tulee taas kytkösvertauksia tuonne koneita enemmänkin käyttävän Pronssisen Pokaalin puoleen? Hynynen ja Sinkkonen kun kuuluvat tuonkin porukan jäsenistöön. - Pronssinen Pokaali on muuten hajonnu. Viimeinen keikka heitettiin Koria Rollissa, Sinkkonen pamauttaa. Jaaha. Yritän saada poikia kertomaan hajoamisen syistä, mutta tomuiset ja tuhkaiset puitteet tuntuvat kiinnostavan herroja huomattavasti enemmän. Jatketaan siis siitä. - Onhan se nyt aivan oma juttunsa jos joku Karmila ehdottaa meille koneiden käyttöä. Sanotaan, että se on noin sata prosenttia eri asia ku se jos tuommoista ehdottas joku Pokaalin tuottaja. Mikko sano että Kotiteollisuuden seuraavan levyn pitää olla helevetin tiukka, siis niinku digitaalisesti tiukka, ja tässä oli koko homman juju. Tuo konehomma oli pikkusen pelottavaa, mutta vain pikkusen. Sitte ku sitä tehtiin, niin ei pelottanu enää yhtään, äijä ku tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä. Se on käsittämätöntä, miten Mikko sai sen konehässäkän tukemaan esimerkiksi tuon levyn piilobiisin (Selkä taittuu) tekstiä. Ei sitä osaa selittää, Hynynen sanoo. Luulisi, että miehen kommentti rumpujen ja konepohjien yhteensopivuudesta, eli " kuulostaa vitun hyvälle, aivan ZZ Topille" olisi ainakin kirvoittanut kauhun hien pintaan.

Eikö tuota Karmilaa voi jo pitää täysverisenä Kotiteollisuus- jäsenenä? - Miun mielestä periaatteessa voi. Hynynen aloittaa varovasti. Sinkkonen on hieman eri mieltä:. - No en minä nyt tiiä voiko sitä ihan täytenä jäsenenä pitää. - Jos se on jäsen, niin se on sellanen jäsen, että ku me ollaan puoli vuotta kämpällä treenattu jotaki biisiä ja sitte kysytään, että onko tää hyvä, niin se sanoo että EI, heh heh. Se on semmosella ihme rajalla. musta kyllä tuntuu, että ei se ite haluais mikään täysjäsen ollakaan, Hynynen arvelee. - Mutta se on aivan varma, että jos me tehtäs levy jonku muun kanssa, oli sitte kyseessä mikä kurko tahansa, niin ei se enää Kotiteollisuudelle kuulostais, Hongisto päättää aiheen.

Tomusta ja tuhkasta -levyltä löytyy parikin kipaletta, joista voisi muotoutua vaikka minkä sortin radiohittejä. Tämäkös saattaa monia Teollisuus-faneja järkyttää. Ette kai te perhana soikoon ole noista aiemmista puheista huolimatta pehmentymässä? - Eeei. Kyllä me oltiin tuosta asiasta vähän niinku tietosia, esimerkiksi tuota Kädessäni-biisiä tehtäessä, Hynynen sanoo. - Tässä kävi sillai omituisesti, että Mikko miksas ekaksi tuon biisin, ja me oltiin sillon Finnvoxilla. Ultra Bra oli samaan aikaan tekemässä levyään, ja tämän vuoksi levy-yhtiön edustajat tuli paikalle. Atte (Blom, Megamanian pomomies) sai sitte semmosen idean, että käydäänpäs samalla kuuntelemassa Kotiteollisuutta. No, ne sitte kuuli sen biisin ja se oli käsittämätön tilanne. Atte oli sanaton ja muut kehu helevetisti siinä sitte ruvettiin rakentelemaan meidän varalle jo vaikka minkälaisia spektaakkeleja - yhden biisin perusteella. - Me hehkutettiin Atelle sillon aiemmin, että nyt tulee hyvä levy. Ja se varmaan mietti, että nyt vois jo olla saumaa niinku läpimurtoon. Sitte ku se ensimmäiseksi kuuli tuon kappaleen, niin se varmaan aatteli että nyt saatana lähtee! Tiiä sitten lähteekö, jotenki tuntuu että odotukset meitä kohtaan on aivan liian suuret, Hongisto tokaisee.

Sisätiloissa ja höyhensaarilla
Kun viheliäinen syyssää tekee tehtävänsä ja alkaa jähmettää haastattelunauhurin pattereita, on aika siirtyä sisätiloihin. Valitsemme Tampereen runsaasta kapakkavalikoimasta erään rockhenkisen juottolan, jonka tontille päädymme noin puoli tuntia edellisiä lausuntoja myöhemmin. Tässä vaiheessa herra solisti alkaa käyttäytyä lempinimensä Hypnoosi-Hynysen vaatimalla tavalla, ja kapakkipöytään päästyämme meinaa ukko jutella allekirjoittaneen sijaan sille toiselle, Höyhensaarten mantuvilta tutulle Matille. Vaikka runsaat juomat kostautuvat julmalla tavalla, ei haastattelua lopeteta: - Kyllä myö tiietään mitä Jouni vastais, kaksikko vakuuttaa ja kehottaa pistämään nauhurin päälle. Selvä pyy.

Millaiset ovat Kotiteollisuuden treenit, pelkkää viinanjuontiako? - Ei, meidän viinanjuonti on puhtaasti semmosta, että ku ollaan vaikka studiossa niin ollaan tosi skarppeja, mutta ne illat menee sitte pulitellessa. Videonteossa tai haastatteluissa kyllä juodaan viinaa, mutta kyllä me ollaan skarppina jos tarvii. Esimerkiksi kun otettiin äskettäin valokuvia bändistä, niin meidän valokuvaaja sano, että älkää viittikö olla kovin päissään niissä kuvauksissa. Me mentiin sinnekin selvinpäin, Sinkkonen kertoo. Monet suomalaismetallibändit heittää juttua tyyliin, että vittu kun ei muista studiosessioista mitään. Eikö tuo nyt ole aika epäuskottavaa? - Pullistelua, Hongisto sanoo. - Kyllähän sitä pystyy ryyppään vaikka millä mitalla, mutta eihän siinä oo mitään järkeä. Lavalla on sitten toinen juttu. - Joo, kyllähän Joulupukkikin on monesti jouluna hirveessä kännissä, mutta silti se on helevetin vakuuttava, Sinkkonen heittää ja taas pitää nauraa.

Puhutaanpa bändistä yksikkönä. Teistä tulee sellainen olo, että tässä on kyseessä mitä tiukin kolmikko. Voisiko Kotiteollisuus olla Kotiteollisuus, jos joku teistä lähtisi livohkaan? - Ei, kyllä se olis siinä, sen jälkeen pitäs keksiä uudet bändit ja uudet kujeet, Sinkkonen sanoo. - Me ollaan pienestä saakka pyöritty toistemme kanssa, Jounin kans esimerkiksi ollaan oltu ku paita ja perse. Soitettukin ollaan yhdessä melkein koko se aika mitä musiikin kanssa ollaan oltu tekemisissä, Hongisto yrittää jatkaa. Yllättäen Hynysen pää nousee: - Sehän tässä on kaikista pelottavinta, että samat tyypit on aina vaan - Pelottavinta tässä on se, että tuo sun sikaris ei ees pala, Sinkkonen kuittaa viitaten solistin suussa törröttävään resuiseen pikkusikkeen. - Hynynen on meidän Roger Waters, Hongisto heittää. Jaaha?

Tuo Lappeenrannan Roger on todennut, että Kotiteollisuuden uusi levy edustaa "aikuisen miehen tuskaa", Rautiaisen Timo taas totesi kätkevänsä sisälleen "räjähtävää keski-ikäistä energiaa". - Aikuisen miehen raivo tarkottaa sitä, että ku mennään studioon ja tehään kymmenen kappaletta ja sitte kuunnellaan niitä, niin ahistaa, Hynynen " valaisee" puolinukuksissa. Pistettyämme Jouni-pojan takaisin unten maille jatkamme Hongiston ja Sinkkosen kera vielä hetken hyvin epämääräiseksi kääntyvää sessiotamme. - Jounin sanotuksista voin sanoa sen verran - en oo muuten tätä Jounille sanonu - että nyt oon kyllä niihin helevetin tyytyväinen ja ylpeä niistä, Hongisto sanoo. Hynysellä on hyvien sanojen lisäksi myös kadehdittava taito kompensoida ryyppyreissujaan urheilulla. Meikäläiselle tuo ei oikein ikinä onnistu, saamaton kun olen. - Se rankaisee itteensä urheilulla. Jos se huomenna vois, niin se lähtis heittämään jonku hirviän lenkin, Sinkkonen kertoo.

Jatketaan tyhmillä jutuilla. Hongistolla on lempinimenä paitsi Ameba myös +3. Mistäpä tuo tulee? - Se tulee puhtaasti siitä, että Hongisto on meistä selkeesti isoin. Esimerkiksi Tavastialle mentäessä on merkattu vieraslistaan esimerkiksi Kotiteollisuus +3, niin me ollaan aateltu että ku Hongisto on meistä se suurin ja mahakkain, niin me ollaan varmaan se Kotiteollisuus ja Hongisto on se plus kolme, Sinkkonen vastaa. .öö, olipa turhan ilmiselvä juttu. No, entäpäs sitten tämä uusi veikeä bändiprojekti, Pahuuden Hylkeet? - Siinä on semmonen idea, että ku hylkeethän on hellyttäviä eläimiä ja ystäviä, niin meidän liveakti perustus siihen, että piestäs jotain hylkeen ruhoa livenä ja oltas huonoja sitä hyljettä kohtaan. Talviaikana laskettas sillä hylkeellä mäkeä ja tällasta, Sinkkonen kertoo eikä kukaan ihme kyllä naura. Mistä muuten johtuu, että miltei kaikki kovimmat kotimaiset biisintekijät ovat nykyään kaljuja? - Kalju on tyly, Sinkkonen heittää. - Kalju ei ole millään tavalla poliittinen, Hynynenkin örisee. Niinpä niin.

Näiden kaikin puolin asiallisten ja selventävien lausuntojen jälkeen rupattelemme jonkin aikaa silkkaa puutaheinää, sitten nauhuri menee yllättäen pois päältä jättäen nauhan purkajan outoon tilanteeseen. Ei muistu millään mieleen, pistettiinkö masiina kiinni vai tapahtuiko moinen temppu erehdyksessä. Väliäkö hällä, tuskinpa tuossa paljoa menetettiin. Pääasia, että hauskaa oli. Vissiin.