KOTITEOLLISUUDEN EVANKELIUMI SEKÄ SPASMIT

JULMA LAPSUUS
Sinkkonen ja Hynynen tapasivat toisensa joskus 1970-luvun puolivälissä. Paikka oli Lappeenranta ja Raastuvankatu. Hynysen alakerrassa oli Pelastusarmeijan tilat. Hynynen kävi hakemassa sieltä kiiltokuvia Raamatun henkilöistä. Kun muisti pyhäkoululäksynsä, sai hienon kiiltokuvan niitä varten varattuun vihkoon. Sinkkosen mummo asui viereisessä talossa ja Jari kävi siellä usein. Pojat törmäsivät pihaleikeissä. Vahingoksihan se on luokiteltava. Vahingoksi, jolla on seurauksia vieläkin.

Sinkkonen teki lähtemättömän vaikutuksen Hynyseen sympaattisuudellaan ja auttamisen halullaan. Kun Hynynen putosi puusta Linnoituksen valleilla, niin Sinkkonen talutti itkevän poikarukan kotiin. Äidin luoksehan sitä oli tuollaisen järkyttävän kokemuksen jälkeen mentävä. Tämä toimintamalli on tehokas edelleen. Keneltäpä muulta mies saa sääliä ellei äidiltään.

Tiet erosivat kun Hynynen muutti Skinnarilan omakotitaloalueelle vuonna 1977. Hynysten talo oli ensimmäinen, joka alueelle valmistui. Sen perään nousi liuta muita, ja pian oli leikkitovereita niin pirusti. Vanhat kaupunkikaverit unohtuivat.

Koulunvaihto Skinnarilan ala-asteelta syksyllä1981 oli kohtalokas. Kun Hynynen astui uuteen luokkaan Lavolan ala-asteella, niin tuntemattomien, räkänokkaisten pentujen joukosta osui silmään yhdet tutut kasvot. Sinkkonenhan se siellä irvisteli. Työnsi sormen nenäänsä, katsoi hetken kaivuutyönsä tuloksia ja työnsi ne lopulta suuhunsa.

Tämän täytyi olla kohtalon ivaa.

Meni vuosi ja kohtalo hämmensi soppaa lisää. Luokkamme sai vahvistuksen Savitaipaleen takamailta. Hongisto astui ujona luokkaan, tukka pystyssä, eksyneeltä tiedemieheltä näyttäen. Pojalla oli mukanaan Rubikin kuutio. Sitä ihmeteltiin kovasti. Aikamme yritimme sitä ratkaista, kunnes joku tajusi oikotien. Ei muuta kun tarrat irti ja samanväriset tarrat aina yhdelle puoliskolle. Loppui se naurettava kuution kääntely ja vääntely.

Siinä oli muuten aika vahva metafora Kotiteollisuuden tulevalle tavalle tehdä musiikkia.

ONNETTOMIEN SIELUJEN BALETTI
Tämä onnettomien sielujen baletti oli siis kasassa jo vuonna 1982. Eihän sitä, Luojan kiitos, vielä silloin kukaan tiennyt. Hölmöilimme vain, emmekä loppujen lopuksi olleet kovin hyviä ystäviäkään vielä silloin. Mutta keskinäisen yhteyden sokkelia valettiin jo tiukasti.

Stray Catsin ekan levyn ilmestyttyä vuonna 1980 Hynynen möi sielunsa Saatanalle. Rokki kutitti kivasti lanteita. Eräs kaveri sai ennakkoon Polecatsin levyn Englannista ja se oli myös todella kova. Bändin versio David Bowien John I´m only dancing -biisistä oli taivaallinen, ja kun Hynynen myöhemmin kuuli Bowien alkuperäisen version, ei hän voinut uskoa korviaan. Se oli aivan kaameaa vinkumista. Ja tietysti kovia olivat myös Crazy Cavan ja Matchbox, nuo jo silloin toivottoman vanhat ukot, brittiläiset pubibändit, joista kukaan muualla Euroopassa ei kai tiennyt yhtään mitään.

Pian farkkuliivit ja torttukampaukset saivat kuitenkin kyytiä kun Adam and the Ants kolahti Hynyseen kuin ensimmäinen siemensyöksy. Se sai posket punottamaan ja omituisen hyvänolon tunteen koko, siihen aikaan vielä kovin laihaan, vartaloon. Jopa se Bowien John, I´m only dancing kolahti lopulta. Bowieta piti kuitenkin kuunnella vähän salaa, koska heviä kuuntelevat kaverit pitivät sitä hinttinä. Ihan kuin Adam Ant ei olisi sitä ollut. Tai Duran Duran tai ABC, jotka myös kolahtivat Hynyseen.

Kaverit sekosivat heviin, Ozzy Osbornen soololevyihin, Iron Maideniin ja muihin. Hynynen sekosi punkkiin ja suomirokkiin. Ensin tuli Dead Kennedys ja Pistols. Sitten Kaaos ja Terveet kädet. Ja Sekunda, joiden biisien innoittamina Hynynen ensimmäistä kertaa itsekin kokeili soittamista. Sekunda kun kuulosti niin paskalta, että siihen luuli pystyvänsä itsekin. Eppujen Aku ja köyhät pojat oli todella kova levy. Ja kun lopulta tuli Sielun veljien L´amourha, niin se vei totaalisesti mennessään.

MURROSIKÄ - TISSIKOMEDIOITA JA TOIMINTAA
Hynynen alkoi pyöriä Hongiston kanssa joskus yläasteen alkukahakoissa. Hän tajusi, että pelimieshän se on lievästä junttiudestaan huolimatta. Vedettiin ensimmäisiä kännejä ja hierottiin ensimmäisiä tissejä. Hongisto oli seonnut heviin. Sinkkosella oli tässä vaiheessa omat kuvionsa. Hän taisi olla kolmikosta ensimmäinen, joka harrasti jo jotain soittotoimintaakin. Kurkkupurkkirummut olivat olleet kasassa jo pitkään, ja naapurin pitkän jätkän eli Siveniuksen Tomin kanssa hän tutustui musiikin perusteisiin. Tai metelöinnin oikeastaan.

Hynysellä oli myös jotain pieniä bändivirityksiä. Naapurissa asui hullu, hörökorvainen kaveri, jonka kanssa oli mahdotonta olla sovussa ja tappelematta muuten kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Pojat perustivat kuitenkin bändin nimeltä A-studio ja huomasivat, että tällä tavoin he pystyivät olemaan pitkiäkin aikoja yhdessä ilman silmitöntä väkivaltaa. Jätkät yrittivät soittaa punkkia, mutta boogietahan se oli, ZZ Topin hengessä. Hynynen soitti rummuilla yhtä komppia, sitä millä ZZ Topin Eliminator -levy lähtee liikkeelle, ja Hyppänen soitti särösoundisella, itse tehdyllä kitarallaan päälle. Ensimmäisen kasetin nimi oli A-Studion raportti - Valtion hallintoon. Kannessa komeili Adolf Hitler.

Saman miehen kanssa Hynysellä oli kasassa myös ”sivuprojekti” nimeltään Iloiset velikullat. Hynysen isä, Kassu, oli ostanut taloon kotiurut, kun näytti siltä, että poikaa näytti homma kiinnostavan. Sillä tehtiin biisejä Aavikon hengessä. Kaikki biisit olivat yhden oton ihmeitä, nauhuri päälle ja biisi käyntiin. Takuuvarmoja hittejä olivat mm. Vehnänen, Humupekka, Kemijoen kultahaukka ja Yama - Mefiston poika, joka sai innoituksensa Tex Willer -sarjakuvista. Harmittaa, että tämä vain totaalisia hittejä sisältänyt kasetti on tuhoutunut. Hyppäsen pikkuveli kusi sen päälle. Kun oli ensin heittänyt sen vessanpönttöön.

Sinkkonen katosi muutamaksi vuodeksi ammattikoulun ja työelämän pyörteisiin, Hynynen ja Hongisto menivät lukioon. Sivenius sattui samalle luokalle ja hän raotti Hynyselle hieman kitaran soiton mysteereitä. Eihän ne selvinneet, eivät ole selvinneet tähänkään päivään mennessä, mutta mielenkiintoiselta asia vaikutti. Lopullisen vallan kitara otti Hynysestä talvella 1989. Kirjoituksiin luku ei kiinnostanut, kun piti opetella älytön kasa sointuja ja tehdä samalla biisejä. 12 omaa kappaletta syntyi parissa viikossa. Eihän niissä mitään järkeä ollut, mutta homma oli polkaistu käyntiin.

Armeijan aikana Sivenius ja Hynynen päättivät perustaa bändin. Molemmat olivat soitelleet tahoillaan ja lopulta päätyneet Popcombo -nimiseen orkesteriin, joka nautti lievää suosiota Lappeenrannassa, lähinnä tyttöjen keskuudessa. Bändin linja ei kuitenkaan tyydyttänyt, joten jotain omaa soundia haettiin. Siihen aikaan Hynynen soitti vielä bassoa, Siveniuksella oli puolestaan vahva heviote kitaroinnissaan ja laulajanahan mies oli omaa luokkaansa. Hynynen ajatteli, että Hongisto varmaan klaaraisi bassottelun aika helposti, musikaalinen mies kun oli. Hynystä itseään kutkutti nimittäin siirtymien kitaristiksi. Sivenius oli puolestaan soitellut yhä Sinkkosen kanssa, ja tämä oli kuulemma hankkinut aikaa sitten jo oikeat rummutkin. Hynynen ja Hongisto ujuttautuivat lähes salaa jätkien treenikämpille ja hups: ukot alkoivat hakea hyväksi kokemaansa riffiä. Bändi oli siis kasassa. Ympäri käydään yhteen tullaan.

NIMI "KEKSITÄÄN"
Muutama vuosi horjuttiin ja pahasti, oli kaikenlaista sähläystä. Vuonna 1993 bändin nimeksi päätyi viimein Hullu Ukko ja Kotiteollisuus. Nimi keksittiin vahvassa humalassa, muutaman päivän juhlinnan päätteeksi, kun eräs ystävämme hoki TV-sarjasta Hyvät herrat tuttua lohkaisua "meillä kotiteollisuudessa ollaan vahvasti sitä mieltä, että...". Että näin syvällinen ajatus. Joku esitti tulkinnan, että Kotiteollisuus voisi tarkoittaa runkkaamista ja siittiöiden tuotantoa ja kylvämistä. Se on parempi versio nimen synnystä ja merkityksestä. Mutta valitettavasti väärä.

Ensimmäinen demo tehtiin kokoonpanolla:

Simo Jäkälä: laulu Janne Hongisto: basso Tomi Sivenius: kitara, laulu Jouni Hynynen: kitara Jari Sinkkonen: rummut

Paikka oli Akaan musiikkireklaami Viialassa, Tampereen kupeessa. Peltosen Heikki äänitti. Heikki oli omituinen, ontuva mies, joka käveli tauoilla kukkulan laella olevaan äitinsä mökkiin syömään hernekeittoa. Veistä heiluttavan äidin siluetti näkyi verhojen takaa salamoiden iskiessä ja rankkasateen piestessä pihalla seisovaa pelokasta Karjalan nuorisoa.

Kaikki biisit olivat Siveniuksen ja Hynysen käsialaa. Motelli Skronklen ja Siekkareiden vaikutus kuuluu vahvana, vaikka läheskään samaan tunnelmaan ei tietenkään päästy. CMX:n Aurinko kolahti Jäkälään ja Hynyseen tuohon aikaan todella vahvasti, mutta sitä ei voi lopputuloksesta havaita. Korkeintaan siitä, että mukana on paljon kitarakiertoa. Mukana oli ensimmäinen versio Käärmeenkielestä, josta kehittyi pieni radiohitti muutamaa vuotta myöhemmin Pronssisen Pokaalin esittämänä. Sessioista on jäänyt mieleen se, että salmiakkikossu oli juuri tullut myyntiin Alkoon. Se oli silloin vielä helvetin halpaa ja sitä kului paljon.

Jäkälä, joka siis lauloi bändissä, oli vanha lukiokaveri, joka pyöri mukana alusta saakka. Hommaa tehtiin siis vahvasti kaveripohjalta. Niin kai bändejä tehdään.

2 ekaa demoa on kuunneltavissa täällä

Saman vuoden syksynä (1993) tehtiin toinenkin demo, samassa paikassa, samalla kokoonpanolla. Tällä demolla on mm. Voimakas, joka myöhemmin päätyi Kotiteollisuuden Aamen -levylle.

Bändihenki alkoi lievästi rakoilla tämän demon äänitysten aikoihin. Muutaman vuoden tiiviin kimpassa pyörimisen jälkeen Jäkälän ja Siveniuksen innostus alkoi lopahtaa. Sivenius ehkä tajusi, ettei poikien rahkeet riitä siihen mihin pyritään ja Jäkälä turhautui muuten vain. Hynynen päätti tehdä asialle jotain. Soitto Sinkkoselle, Hongistolle ja Virtaselle, johon Hynynen oli tutustunut lähinnä baariyhteyksistä, oli tosiasia. Päätettiin jatkaa samalla nimellä mutta uusin kuvioin. Jäkälä ja Sivenius poistuivat takavasemmalle yhteisymmärryksen vallitessa.

Hynysellä oli nippu uusia biisejä. Näitä treenattiin ja niistä tehtiin demo Costellon saunalla Tampereella keväällä 1994. Toikan Ari (Horsepower, Bomfunk MC´s, Popeda, Yö ja ties mikä) äänitti. Hommassa oli jo vähän toivoa, mutta vain vähän. Tällä demolla oli mm. kappaleet, joista myöhemmin kehittyivät Pronssisen pokaalin Tuulee sekä Hullu ukko ja Kotiteollisuus -levyllä oleva Hurmos. Harjoitukset jatkuivat. Hommaan alkoi tulla uutta vivahdetta, kun volumea lisättiin. Virtanen oli oikea soittaja, ainakin jos meihin kolmeen muuhun neropattiin vertaa, ja hänen avullaan hommaan tuli lisää koukkua. Sitä tuli hieman liikaakin. Tärkein muutos aikaisempaan oli kuitenkin se, että biisejä alettiin tehdä enemmän kimpassa, jopa jammailemalla, joka oli täysin uutta. Jammailu oli kirosana, joka liitettiin lähinnä vanhan liiton hippeihin. Ja liitetään vieläkin, ainakin täällä Karjalassa.

Ja syksyllä -94 taas demon tekoon. Viitasen Jani äänitti Mika Sundqvistin studiolla Kihniön perämailla. Homma toimi todella komeasti, syntyi nippu suhteellisen hyviä biisejä ja hyvässä tunnelmassa. Ylitse muiden nousi Noitavasara, jonka kertosäkeen riffi tuntui aivan taivaalliselta.

Meni muutama kuukausi ja Atte Blom soitti ja kysyi, että kiinnostaisiko poikia tulla rikkaiksi ja kuuluisiksi. Viitanen oli toimittanut demon Megamaniaan kertomatta siitä meille. Hynynen sanoi, että kiinni veti ja vetäisi Virtasen kanssa aika tukevan kännin päälle.

ENSIMMÄINEN LEVY - HULLU UKKO JA KOTITEOLLISUUS
- Levystä on otettu vain 300 tai 500 kappaleen painos. Se on myyty loppuun, ihme kyllä.

Kotiteollisuus päätti käyttää Viitasta, koska demolla homma oli toiminut niin mallikkaasti. Homma lähti käyntiin 1995 syksyllä. Paikkana oli Headline-studio Tampereella.

Biisejä oli perkeleesti. Bändi oli niin innoissaan, että halusi ehdottomasti tehdä kaikki biisit jotka oli saanut aikaiseksi. Järjetön urakka, tämä aloittelijoille tiedoksi. Valitkaa aina vain parhaat. Tehkää kylmiä valintoja, kill your darlings!

Hommaan käytettiin Hynysen muistikuvien mukaan aikaa noin pari viikkoa. Tiivis yhdessäolo sai aikaan sen, että homma kaatui päälle. Sinkkonen sanoi erään humalanhuuruisen baari-illan jälkeen Hynyselle ja Hongistolle, ettei Virtanen enää pitkään mukana pyörisi. Mies oli oikeassa. Session hauskinpana hetkenä on jäänyt mieleen se, kun ulosottomies käveli sisään tarkkaamoon kesken session ja alkoi lyödä ”ulosmitattu” -tarroja studiolaitteiden kylkiin. Viitanen kohautti vain hartioitaan ja totesi: ”Ei oo penniäkään kiinni.”

Levy valmistui viimein, ja painosta se saatiin erinäisten syiden takia vasta syksyllä 1996. Hynynen muistaa vieläkin, kuinka hävetti hakea artistikappaleita levy-yhtiöstä. Vitutti se, että tuli tehtyä huonolla porukalla ja huonolla hengellä aivan vitun huono levy. Masterointia ja kansia myöten kaikki hommat oli hoidettu päin helvettiä. Liikaa sähläystä. Todettakoon kuitenkin, että Viitasen Jani teki sen minkä pystyi. Hyväkään kokki ei pysty taikomaan paskasta herkkuja.

Levynjulkkarikeikka oli Semifinaalissa Helsingissä. Atte Blom ja Koskisen Anne Megamaniasta tulivat paikalle lähinnä siitä syystä, että sanoisivat yhteistyösopimuksen irti, mitään kirjallista kun ei oltu vielä laadittu. Atte vakuuttui kuitenkin keikan nähtyään, ja alkoi heti seuraavana päivänä soitella perään, että joko aletaan tehdä hommia oikeasti. Hän näki bändissä jotain sellaista mitä me emme siinä tajunneet olevankaan.

KUULOHAVAINTOJA - JA NIMI VAIHTOON
Talvella 1997 Hullu Ukko ja Kotiteollisuus aloitti äänitykset T.T. Oksalan johdolla. Paikkana oli MTV3 -studio ja tarkoitus oli äänittää muutaman biisin ep.

Sessio oli sekava. Hynystä vitutti jatkuvasti ja hän soittikin tämän kahden päivän session pelkät pitkät kalsarit jalassaan. Siinä olivat kahviossa istuvat MTV 3:n uutistenlukijat ja Karpo ihmeissään, kun kalsarimies tepasteli käytävillä. Homma oli muutenkin epävarmalla pohjalla. Kukaan ei enää oikein jaksanut Virtasen soittotyyliä. Kolme neljästä oli suuntaamassa huomattavasti suoremmille linjoille, jonnekin punkin, rockin ja jopa hevin välimaastoihin, kartoittamattomille alueille. Se oli käynyt ilmi harjoituksissa, joita Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen olivat tehneet kolmistaan, kun Virtanen oli muuttanut Tampereelle opiskelemaan.

Hongistokin opiskeli. Hän oli asettunut Joensuuhun. Miestä eivät kuitenkaan välimatkat treeneihin haitanneet. Ei tainnut poikaa opiskelu juuri kiinnostaa. Moni on kysellyt, että mitä se Hongisto oikein opiskeli? Elämää ilmeisesti, se ei ole nimittäin Hynyselle ja Sinkkoselle selvinnyt vielä tähänkään päivään mennessä.

Takaisin asiaan. Neljään biisiin äänitettiin pohjat. Kolme niistä tehtiin valmiiksi, eli Käärmeiden historiaa, Tuulten pyyhkimä ja Suurelle tuntemattomalle. Velhonaisen älä salli elää -niminen biisi hyllytettiin ajan puutteen vuoksi. Toistaiseksi.

Vituiksi meni taas. Hynysen laulu on vielä horjuvampaa kuin ensimmäisellä äänitteellä, eivätkä kitarasounditkaan olleet kohdallaan. T.T:kään ei ollut parhaimmillaan, miksaus jäi nimittäin aika kumisevaksi. Ep julkaistiin kuitenkin toukokuussa 1997 ja se poiki muutaman keikankin. Ja ennen kaikkea se poiki sen, että bändin nimi lyheni Kotiteollisuudeksi. Atte Blomhan oli ehdottanut sitä jo silloin, kun kävimme ensi kertaa pääkallopaikalla, mutta ehdotus meni nyt vasta läpi. Atte tiesi milloin iskeä. Hän iski aamulla, kun tilataksissa kohti studiota matkasi kolme miehenalkua ihan vitun kovassa krapulassa.

Ep:n julkaisun aikoihin päätimme järjestää Virtasen ulos bändistä. Homma hoidettiin tyylikkäästi saunaillassa suuren yhteisymmärryksen vallitessa. Virtanenkin oli samaa mieltä meidän kolmen kanssa. Hommassa ei ollut enää mitään järkeä. Joku tie oli kuljettu loppuun.

Kotiteollisuus teki ensimmäisen keikkansa triona Tavastialla jonkun Megamania-illan yhteydessä. Paikalla oli muitakin firman bändejä, ainakin Retkibanaani, Zenana (mimmibändi, jonka rumpalilla ja kitaristilla oli ihan älyttömät hinkit!), Magneetti (Miitri Aaltosen ja Hynysen Jannen bändi, jolle puhuimme levytyssopimuksen Kuulohavaintoja-sessiossa) sekä joku vitun Tuomari Nurmio.

Muitakin keikkoja tehtiin. Niistä Seinäjoen Herrasmiesrock on jäänyt mieleen. Hotellin väki sai nauttia alastomista ”miehistä” hotellin käytävillä ja tomaattisodan jäljistä hotellihuoneessa. Pojat olivat ensimmäisiä kertoja ihan hotellissa yötä. Heti keikan jälkeen Hynysen huomio kiinnittyi kaljuun, kovin ahdistuneen näköiseen mieheen baarin nurkassa. Herra Ylppöhän se siellä kuikuili ja vakoili kilpailijoitaan. Maj Karmakin oli juuri julkaissut ensimmäisen levynsä, omakustanteen Kaukana puhelimista. Myöhemmin Aamenen sessioissa Atte Blom pohti sitä, että kannattaisiko Maj Karman Kauniit Kuvat ottaa Megamanialle. Hynynen oli ehdottomasti vastaan kun "ne on niin vitun ahdistuneita ja rokkitähtiä jo nyt". Atte ei uskonut, otti bändin ja oli oikeassa. Jälleen kerran.

Kerrottakoon tässä vaiheessa, että myöhemmin Hongisto tyrkytti Lauri Tähkä ja Elonkerjuuta Megamanialle, mutta Atte ei lämmennyt tarpeeksi nopeasti. Hynynen tyrkytti Stam1naa, mutta sille Megamanialla ei lämmetty ollenkaan. No, molemmat ovat löytäneet kivan kodin ilman meitäkin.

Nuoret miehet ovat kovin tosissaan bändiensä suhteen. Niin myös me. Janne Joutsenniemi Sub Urban Tribestä oli tehnyt huonon arvion Kuulohavaintoja -ep:stä Rumbaan. Hynynen tapasi miehen Tulliklubilla Tampereella, ollessaan Pronssisen pokaalin keikalla, ja Klubin eteisessä virisi seuraavanlainen keskustelu:

- Nyt mä ymmärrän teidän musaa paljon paremmin, kun mä näen sut, toteaa Joutsenniemi esittelyn jälkeen parrakkaalle ja toppapuvussa olevalle Hynyselle. - Mie taas kelasin, että saat turpaas kun näen siut, jatkaa Hynynen muka miehekkäästi. - Moni on koittanu, kukaan ei oo voittanu. Voit yrittää, toteaa Joutsenniemi tähän.

Keskustelu oli päättynyt. Myöhemmin Hynynen tajusi, että Joutsenniemi oli arviossaan aivan oikeassa.

Todettakoon vielä, että välit Joutsenniemeen ja Ylppöön ovat tätä nykyä kunnossa.

AAMEN
- Atte Blom, levy-yhtiömme silloinen pomo, ehdotti nimeä. Miulla oli mielessä joku vaikeampi, muka runollisempi, nimi, mutta Atte iski tämän pöytään perustellen “kun te nyt viimein olette löytäneet itsenne, niin eikös tämä nimi ole tässä”. Mies oli taas oikeassa. Ja kun levyllä on sen niminen biisikin, niin mikä ettei! - hynynen

- Aamen on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 10 500 kappaletta. Ilmestymisvuonnaan levyä meni kaupaksi muutama sata. Aamenesta on tehty myös uudestaan masteroitu versio uusilla kansilla.

Kevät 1997 meni treenatessa uusia biisejä. Into oli kova, kaikki kolme olivat samaa mieltä siitä mihin hommaa tulisi viedä. Suoraa rokkia ja vitun kovaa oli homman nimi. Demo tehtiin heti alkukesästä 1997 ja sieltä löytyi Routa ei lopu -niminen veisu, josta levy-yhtiö(kin) innostui aivan mielettömästi. Se oli ensimmäinen biisi, jonka teimme kolmestaan. Demo tehtiin Imatralla Music Bros-studiolla ja Aaltosen Miitri, joka oli oppisopimuksella studiolla töissä opettelemassa alaa, äänitti. Päivät ääniteltiin ja illat istuttiin Imatrankosken rannassa juomassa kaljaa ja katselemassa tyhjän uoman kivistä pohjaa. Myös Blomin Atte kävi paikalla ja horisi sessioiden aikana jostain uudesta Eppu Normaalista. Olimme varmoja, että mies oli menettämässä järkensä.

Olimme kaikki aivan helvetin innoissamme Brüssel kaupallinen -nimisestä bändistä. Näimme bändin livenä jo ensimmäisen levymme sessioiden aikana Tampereella. Se veti jalat alta. Nappasimme niiden cd-ep:n kannesta nimen Mikko Karmila, tai Sinkkonen sen nappasi. Itse asiassa Sinkkonen höpisi miehestä jo ennen Kuulohavaintoja -sessiota, mutta me muut emme tajunneet. Sinkkonen alkoi ehdottomasti vaatia, että ottaisimme Karmilaan yhteyttä. Näin tapahtuikin. Mies lupasi, että syksyllä on aikaa, tulkaa Finnvoxille niin tehdään sinkku ensin. Tarkoitus oli varmaan katsoa, että tuleeko hommasta mitään.

- Onks teillä mitään soittokamoja mukana? oli Karmilan ensimmäinen kysymys meille. Ei se mörkö edes tervehtinyt, kun astelimme tunnin myöhässä ja aivan vitun arkoina Finnvoxin kahvioon. Olihan meillä. Niitä sitten ihmeteltiin ensimmäinen tunti.

- Paskat rummut, totesi Karmila.

- Miksi sä käytät tota Marshallin kaappia ton Peaveyn nupin kanssa? Se on paska, se kaappi nimittäin. Vahvistin on ok. Mutta mikä vitun kitara sulla on? Toihan on ihan paska ja vitun rumakin.

- Mikä vitun bassokaappi sulla on, toihan on ihan hirveetä kuraa mitä sieltä tulee? No, ehkä me saadaan siitä jotain. Nimittäin jos saat ton paskan bassos vireeseen jotenkin.

Karmila valoi tulevan ystävyytemme sokkelia vahvoin sanakääntein. Tunne oli loistava. Aivan kuin olisi kotona Karjalassa, jossa kaikki keskustelu käydään vittuillen.

Sitten soitti Atte studion puhelimeen, ja hän vaahtosi siitä, että olimme saapuneet tunnin myöhässä paikalle. Kallista studioaikaa meni hukkaan poikien krapulan takia. ”Kohti uutta konkurssia”, päätti mies puhelun ja iski luurin Hynysen korvaan. Ei mitenkään lupaava alku sessioille ja Kotiteollisuuden ”uudelle alulle”. Mutta aina ennakkovaikutelma ei pidä paikkaansa.

Homma oli nimittäin yhtä juhlaa. Tajusimme heti, että nyt oli oikea mies puikoissa. Ja ilmeisesti Karmilakin piti meistä, koska halusi jatkaa levyn tekoa myöhemmin syksyllä. Tässä ensimmäisessä sessiossa äänitettiin Hynysen muistin mukaan ainakin Routa ei lopu, Kivipää, Harakat (joka päätyi Routa -singlen bonukseksi ja jonka sanat Hynynen teki istuessaan paskalla Finnvoxin vessassa) ja Voimakas, josta Karmila piti niin paljon, että ehdotti sitä ensimmäiseksi sinkuksi. Hynynen ei kuitenkaan suostunut siihen. Syynä olivat sanat, jotka oli napattu suoraan Batman-sarjakuvalehdestä, Frank Millerin tekemästä Yön ritarin paluu -trilogian ensimmäisestä osasta.

Levy oli sitä mitä haettiinkin. Räväkkää, suoraa rokkia, mutta mukana on myös hieman kikkailua jäänteinä Virtasen tuomista sävellysvaikutteista. Osassa biiseistä kun oli vielä mukana hänen tekemiään soinnutuksia. Emme pitäneet tarpeellisina muuttaa jo kertaalleen treenattuja biisejä vain sen takia, ettei mies enää bändissä ollut. Jäljet pelottavat, Velhonaisen älä salli elää, Laulava luu ja Päällekirjoitus ovat biisejä, joita mies oli ollut mukana tekemässä.

Teimme videon Routa ei lopu -biisiin ja siitähän tuli varsin onnistunut ensivideo. Hynysellä oli ollut pitkä parta koko levysession ajan ja Atte ihmettelikin, että miten videon ohjaaja Miikko Oikkonen (Lappeenrannan miehiä muuten hänkin) oli saanut hänet ajamaan sen hirveän reuhkan pois. ”Mä vaan pyysin niin se ajo”, sanoi Miikko.

Video kuvattiin valtavassa pakastehallissa pakastemaissien ja sekavihannesten keskellä. Se oli helvetillinen sessio, pakkasta oli jatkuvasti -26 astetta. Kamerat reistailivat. Välillä käytiin ulkona lämmittelemässä, siellä kun ei ollut pakkasta kuin muutama aste. Kuvaukset kestivät kolme päivää. Sillä reissulla Kotiteollisuus oppi juomaan punaviiniä. Sitä taitoa ei olla unohdettu. Mutta pakastevihanneksia ei olla sen reissun jälkeen nautittu. Ellei kossua ja makkaraa sitten lasketa sellaisiksi.

Mitään ihmeellisiä reaktioita Aamen -levy ei aiheuttanut. Ei suurempia juttuja rocklehdissä, eikä keikkoja. Itse asiassa Dex viihteen Korhonen oli vasta ottamassa meitä siipiensä suojaan. Mies oli tarkkaillut meitä jo pitemmän aikaa, mutta pettyi Hullu Ukko ja Kotiteollisuus -levyyn niin, ettei ottanut vielä meitä talliinsa. Mutta Aamenen jälkeen homma oli selvä. Mies varoitteli, että edessä olisi pitkä ja kivinen tie, mutta vielä joskus se palkittaisiin jos jätkillä vain riittäisi halua ja kärsivällisyyttä. Me lupasimme, että molempia riittää kyllä.

Aamenen sanat ja jotain löpinää biiseistä löydät täältä

EEVAN PERINTÖ
- Käsite tuli jostain kirjasta. Olisikohan ollut Juha Siltalan Suomalainen ahdistus tai joku vastaava? Siitä oli pakko tehdä biisin nimi ja myöhemmin tajusin, että se käy levynkin nimeksi. - hynynen

- ”Eevan perse” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 12 500 kappaletta. Ilmestymisvuonnaan levyä meni kaupaksi noin 800 kappaletta.

Koska keikkoja ei juurikaan ollut, oli aikaa keskittyä uusiin biiseihin. Niistä tehtiin demo elokuussa 1998. Paikka oli Studionet Lappeenrannassa. Äänittäjän nimi on jäänyt unholaan. Olkoon se vaikka Alli Kuusi.

Kotiteollisuus oli selvästi menossa raskaampaan suuntaan. Hommaa tehtiin vakavassa hengessä ja biisien tempot tuntuivat hidastuvan. Siksi ensimmäiseksi sinkuksi päätettiinkin valita Juoksu, joka oli sitä vanhempaa linjaa. Hynynen oli tehnyt sen kertosäkeen seistessään peilin edessä poseeraamassa uuden Les Paul Studio-merkkisen kitaransa kanssa. Rahat kitaraan oli kerätty raksahommia tehden, työ lasten parissa kun ei oikein näihin aikoihin enää luonnistunut. Ahdisti muka niin vitusti. Vähänpä poika tiesi kunnon ahdistuksesta vielä noihin aikoihin.

Juoksua riennettiin äänittäämään Finnvoxiin heti alkusyksystä. Karmila oli tietysti puikoissa. Tässä sessiossa äänitettiin lisäksi Kuoleva, joka päätyi mukaan sinkulle, ja Soin, joka päätettiin säästää tulevalle levylle. Levylle, jonka äänityksiä jatkettaisiin myöhemmin syksyllä.

Materiaalin kanssa oli hieman ongelmia. Hyllytimme demon biisejä todella raskaalla kädellä ja teimme niistä parempia sovituksia. Monesti biisit muuttuivat näiden sovitussessioiden aikana aivan toisiksi. Töitä tehtiin rajusti, ja luultavasti se kuului lopputuloksessakin. Karmilan ei nimittäin tarvinnut (tai sitten se ei talonsa rakentamisen väsyttämänä jaksanut) puuttua biisien rakenteisiin juuri ollenkaan, ainoastaan Eevan perintöä, tulevaa nimibiisiä, hän halusi hieman muuttaa. Hynynen kirjoitteli sanoja uusiksi moneen kertaan, Ikuisesti esimerkiksi valmistui juuri ennen laulusuoritusta. Homma oli siis hieman hakusessa, mutta levy valmistui kuitenkin talvella 1999. Mikko miksasi koko levyn neljässä päivässä ja hyvin miksasikin. Levy kuulostaa nimittäin aika vitun raskaalta ja hyväsoundiselta vieläkin. Miehen työtaakkaa ei voi kuin ihmetellä, mies kun samanaikaisesti rakensi taloa perheelleen. Välillä hoideltiin puhelimessa rakennusasioita ja sitten taas jatkettiin äänityksiä ja miksauksia. Ja välillä piti tietysti juoda viinaakin. Välillä kävimme porukalla siivoamassa rakennusjätteitä miehen tontilta. Ja osallistuimme seuraavana kesänä talon maalaustalkoisiinkin. Siitä ei juuri muistikuvia ole.

Eipä olla muuten koskaan oltu neljää päivää niin humalassa kuin Eevan miksausten aikaan (no ollaanpas, kirj.huom.). Istuimme Finnvoxin kahviossa ja joimme kirkasta viinaa ja Hongisto vittuili Fake -nimisen nuorisobändin jätkille, että "tehän teette ihan silkkaa paskaa". Olimme omasta mielestämme maailman parhaita silloin. Ollaan muuten vieläkin. Välillä maattiin hotellissa juomassa, kun ei iljetty Finnvoxillakaan olla. Eräänä iltana Hongisto kokeili pilveäkin ja polttelun päätteksi mies konttasi huoneen lattialla, itki ja luuli kuolevansa. Hynystä lukuunottamatta jätkät eivät aamuisin aina edes jaksaneet valua studiolle. Ja parempi olisi varmaan ollut, ettei Hynynenkään olisi mennyt sinne haisemaan. Hynynen soitti humalaisia puheluita Zen Garden -levy-yhtiön Leppäselle nähdessään Ville Pusan esiintyvän Emma-gaalassa (jossa Atte Blom sai muuten jonkun Erikois-Emman), että "miten vitussa työ voitte julkaista tällasta vinkumista"!

Ainoita selkeitä muistikuvia tämän levyn sessioista on se vitutus, joka Hynystä vaivasi. Ilmeisesti jokin mystinen kolmenkympin kriisi painoi päälle. Piti pitää välivuosi töistä ja olla niin saatanan ahdistunut jatkuvasti. Artistin elämä on joskus niin vaikeaa. Se ei ole pelkkää sulkakynällä kirjoittelua ja käytettyjen terveyssiteiden ja kortsujen päällä tanssimista.

Eevan perintö ilmestyi tasan vuosi Aamenen jälkeen eli toukokuussa 1999. Sen levyn jälkeen tapahtui jotain. Aloimme saada keikkoja ja niillä alkoi käydä porukkaakin. Olimme ihmeissämme. Ja ympärillemme alkoi kasaantua vakiporukkaa, Virtanen alkoi miksata keikkojamme ja Huotarin Mika taisi aloittaa valotaiteilijana/bussikuskina näihin aikoihin.

Mutta yhä: ei kummempia reaktioita rokkilehdissä tai medioissa yleensäkään. Mainontakin hoidettiin todella matalalla profiililla. Edes videota emme jaksaneet tehdä.

Eevan sanat ja löpinää biiseistä löytyy täältä

TOMUSTA JA TUHKASTA
- Lueskelin jotain vanhaa suomalaista virsikirjaa näihin aikoihin ihan perkeleesti. Nappasin nimen sieltä. Maistui hyvältä suussa. -hynynen

- ”TT” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 16 000 kappaletta. Ilmestymisvuonnaan myynti oli noin 2000 kappaletta.

Kesällä tehtiin jonkun verran keikkoja. Hynynen teki samalla uusia biisejä ja demo näistä tehtiin jo loppuvuodesta 1999 Imatralla, tuolla ihmisyyden Golgatalla. Aaltonen palasi puikkoihin ja paikka oli jälleen Music Bros, tällä kertaa uusissa tiloissa. Jo demovaiheessa tajusimme, että nyt tulee varsin asiallista kamaa. Tosin torsojakin oli joukossa ja paljon. Jatkoimme siis tiivistä harjoittelua koko alkuvuoden 2000.

Hynynen aloitteli kuitenkin Karmilan kanssa levyn tekoa jo tammikuussa 2000. Miehet tekivät Karmilan kellarissa konepohjia Hynysen muistin mukaan ainakin kuuteen levyn biisiin. Hynynen friikahti täysin Killing Jokeen tuon reissun aikana, eikä pahastunut ollenkaan kun Karmila kehitteli Enkelin alkuun täysin saman alun kuin kyseisen bändin ensimmäisen levyn Requiem -biisissä on. Se oli vitsi, joka meni kaikilta ohi. Paitsi Rumban/ Suen toimittajalta Markku Halmeelta, joka palasi asiaan paljon myöhemmin Kuolleen kukan nimi -levyn haastattelusessiossa. Kyllä ”vanha liitto” tietää.

Varsinaiset rumpusessiot hoidettiin talvella ja muut äänitykset keväällä ja kesällä 2000. Tätä levyä oli helppo tehdä, ainakin näin jälkeenpäin se tuntuu siltä. Materiaali oli ihan kuningasluokkaa ja sanoituksetkin maistuivat suussa mukavilta. Käytimme ensimmäistä kertaa taustalaulajia, Pahuuden poikakuoroa, levyllämme. Pahuuden poikakuoronhan muodostavat Janne Hynynen ja Miitri Aaltonen. Vähälukuinen porukka kuoroksi, mutta aivan helvetin tehokas. Stemmat tulee että pölähtää.

Tarkemmin studiosessioista täältä

Levy oli valmis syksyllä 2000. Jotain tapahtui. Levyn korkein listasijoitus oli Hynysen muistin mukaan 38., mutta silti rokkitoimittajat valitsivat Jos sanon -biisin vuoden biisiksi Rumbassa ja yleisöäänestyksissäkin bändi pärjäsi helvetin hyvin. Kotiteollisuus teki ensimmäisen varsinaisen kiertueensa sinä syksynä ja jengiä alkoi näkyä keikoilla. Ei paljon, mutta riittävästi. Rundista jäi jotain käteenkin. 38 markkaa per naama.

Seuraavana kesänä oli festarikeikkoja ja taajaan. Pojilla alkoi maksa paukkua. Kolmekymppisistä pojista kasvoi miehiä, rumia sellaisia. Se oli kesä, jolloin Hynysen rintaan ilmestyi karvat.

Biiseistä Jos sanon ja Kädessäni tehtiin videot. Molemmat onnistuivat messevästi. Kädessäni taisi olla ensimmäinen singlemme, joka nousi TOP 20:een. Myös Kotiteollisuuden kotisivut avattiin syksyllä 2000 Niko Bauerin, miehen, joka pyöritti sivuja Hollannista käsin, avulla. Maalaismiehet ottivat teknologiaa haltuun kovaa vauhtia.

Levytyssopimus Megamanian kanssa uusittiin syksyllä 2000 pitkän kiertueen lomassa. Tämä juhlallinen tapahtuma vietettiin silloisen PR-vastaavan Sirun kotona hyvän ruuan ja runsaan punaviinivalikoiman keralla. Hongisto ei ollut paikalla. Miehellä oli liiallisen ryyppäämisen seurauksena puhjennut joku mystinen mahavaiva, eikä ukko pystynyt syömään muuta kuin banaania. Kiertueen viimeiset keikat Janne yritti epätoivoisesti jaksaa Valkovenäläisten voimalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Silloin emme vielä tienneet, että kyse oli närästyksestä.

Rokkielämä ottaa veronsa. Nykyisin närästys on tuttua Sinkkoselle ja varsinkin Hynysellekin. Hänellä on siihen jopa ikuinen lääkitys.

Levyn sanat ja jotain taustaa löytyy täältä

YKSINPUHELU -ep
Kevättalvella 2001 Atte alkoi ahdistella, että tehkääpä pojat sinkku kesäksi. Uusia biisinraakileita oli toki jo syntynyt alkuvuodesta kiertueen jälkeen, mutta ei niin, että niitä olisi voinut valmiiksi kutsua. Yksinpuhelu syntyi kuitenkin nopeasti ja pidimme sitä niin hyvänä biisinä, että se olisi tekemisen arvoinen. Lisäksi äänitimme keväällä yhden Nosturin keikan, josta saimme pari biisiä bonukseksi. Ja tämän lisäksi Karmila mieltyi Aten ideaan tehdä Käärmeiden historiaa uusiksi. Atte harmitteli, että se biisi meni Kuulohavaintoja -ep:llä aikoinaan ohi ja Karmila taas tykkäsi siitä Hurriganes -hengestä, jota siinä oli.

Äänitykset tehtiin lähes kokonaisuudessaan Karmilan kellarissa. Vain laulut ja miksaukset jäivät Finnvoxissa tehtäviksi. Paketista tuli erittäin onnistunut. Yksinpuhelu on biisinä Kotiteollisuuden parhaita koskaan, ja ennen kaikkea biisi on aivan vitun hyvin laulettu ja soitettu. Tämä biisi määritteli Kotiteollisuuden tulevaisuuden aika rankalla kädellä, sillä mitään aivan vasurilla tehtyä punk-räimettä ei enää tämän jälkeen voisi ulos laittaa (vähänpä Hynynen tiesi! kirj.huom.). Myös kansien tekijä vaihtui, aikaisemmathan oli tehnyt Raider Puolakka. Aki Scharin, Lappeenrannan mies yllättäen, hyppäsi kehiin ja teki hyvin Hugo Simbergimäiset pahvikannet. Ja sehän miellytti Hynystä suuresti.

Yksinpuhelun tekemisestä vielä sen verran, että Hynynen sairasti koko studiosession ajan mahatautia. Paska ja oksennus lensivät samanaikaisesti. Voi siis sanoa, että paskaa tuli molemmista päistä.

Yksinpuhelun sanat löytyvät täältä

KUOLLEEN KUKAN NIMI
- Tämä nimi tuli muistaakseni siitä samasta virsikirjasta, josta nappasin edellisenkin levyn nimen. Tai tuo “kuollut kukka” ainakin. Vai kysyttiinköhän jossain virressä, että “mikä on sen kuolleen kukan nimi” tai jotain? Maistui taas suussa niin pirun hyvälle ja koko levyn teema lähti etenemään oikeastaan siitä. Kuollut kukka vilahtaa aika monessa tämän levyn biisissä. Tai ainakin kahdessa, heh. - hynynen

- ”KKN” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 24 000 kappaletta. Kultaa. Ilmestymisvuonnaan levy myi noin 5000 kappaletta.

Kesällä 2001 Kotiteollisuus teki aivan helvetisti festarikeikkoja. Tekniikka vakiintui. Eli Virtanen miksasi ja Pikku-Ville teki valoja ja ajoi bussia, monitoreissa oli kuka kerkesi. Siinä tohinassa kävimme myös äänittämässä demon uusista biiseistä Jyväskylässä heti DBTL:in keikan jälkeen. Saastamoisen Jari, joka teki monitorejamme tuona kesänä, halusi esitellä työpaikkaansa Studio Audiota (mm. YUP teki levyjään siellä) meille aivan ilmaiseksi ja käytimme kaksi päivää rajuun työskentelyyn ja keskirajuun juomiseen. Äänitimme 25 uutta biisiä. Koko loppukevät oli mennyt treenatessa ja olimme olleet varsin tuotteliaalla tuulella. Olipahan ainakin mistä valita.

Tajusimme demoa tehdessämme ja kännätessämme, että nyt tulee aivan kuningasmatskua. Katurokkia kunnon kertosäkeillä. Ja olihan joukossa myös muutama tyttöjen pikkupöksyt kasteleva balladikin. Hynynen ei siis ollut yhtään yllättynyt kun Karmila laittoi loppukesästä demon kuultuaan tekstiviestin: "Biisit melko hyviä, soitellaan niin sovitaan milloin aloitetaan".

Sinkkonen ja Hynynen kävivät joskus heinäkuun lopulla Karmilalla "palaveeraamassa" eli kuuntelemassa uusinta Cult:ia, vanhaa Mötley Crüeta ja DAD:ia. Ja kuuntelemassa saarnaa siitä, että miten nämä meidän mielestämme jo valmiit biisit tulisi oikein sovittaa ja ennen kaikkea sanoittaa. Samalla valittiin myös ne 14 biisiä, jotka tehtäisiin levyä ja sinkkujen bonuksia varten. Siis Karmilan määräämän sovitus- ja sanoitushelvetin jälkeen.

Hynynen nyökytteli ja kännäsi Karmilan kanssa, Sinkkonen makasi sohvalla ja yritti nukkua. Miehellä oli niin kova hammassärky, ettei edes puhuminen onnistunut.

Äänitykset päästiin aloittamaan syksyllä 2001. Paikkana oli Karmilan kellari, joka ainakin Hynyselle oli alkanut tuntua jo kolmannelta kodilta oikean kodin ja keikkabussin lisäksi. Sessioista on jäänyt selvimmin mieleen se, kun Hynynen sai niiden aikana levy-yhtiöltä ensimmäiset royaltinsa. Levyt olivat siis viimein alkaneet tuottaa jotain meillekin asti.

Tarkempaa faktaa studiosessioista löydät täältä

Levy valmistui viimein alkuvuodesta 2002 ja ilmestyi maaliskuun alussa. Nyt alkoi tapahtua. Single Rakastaa/ei rakasta oli jo käynyt TOP 10:ssä, mikä oli meille aivan uutta. Itse levy nousi ilmestymisviikollaan suoraan viidenneksi. Jonkinlainen läpimurto siis. Rakastaa/ei rakasta -biisistä tehtiin myös video. Pete Veijalainen ohjasi. Video herätti ihastusta ja kauhua ympäri maan. Silti bändi ja Veijalainen pokkasivat siitä Muuvi-palkinnon keväällä 2003. Kauhua herättivät myös Hynynen ja Sinkkonen, jotka promotoivat tuoretta levyä ansiokkaasti eri medioissa ympäripäissään. Velikultien isännöimä MTV 3:n Chat lienee yksi legendaarisimmista promootiokeikoista mitä on koskaan tehty. Sen seurauksena aika moneen kotitalouteen ei enää koskaan hankita Kotiteollisuuden levyjä. Muutenkin haastatteluja ja muuta promohommaa tehtiin enemmän kuin koskaan. Oli lähes pakko, kysyntä oli kovaa. Lumipallo alkoi pyöriä rinnettä alas.

Helvetisti keikkoja keväällä ja kesällä 2002. Maksat huusivat kostoa.

Kuolleen kukan nimen sanat löytyvät täältä

PLUSMIINUSNOLLA
Karmila sai keväällä 2002 viestin jostain ylempää. Mies kuuli unen läpi käskyn: "Tee Valtakunnasta remix käyttäen apunasi Killing Joke -pakkomielteitäsi!" Mies soitti välittömästi Hynyselle ja kauppasi idean vaivattomasti. Samalla Karmila nakitti Kotiteollisuuden tekemään yhden uuden biisin.

Kertosäe syntyi ja sanat, ei juuri muuta. Kotiteollisuus oli keikoilla, eikä vapaa-ajalla juurikaan kiinnostanut kitaraa räplätä. Sanat syntyivät kuitenkin helposti, ne ovat nimittäin oikeasta elämästä. Hynynen joutui silloin todella miettimään elämäänsä uuteen uskoon. Äänitykset tehtiin keikkojen välissä vapun aatonaattona Finnvoxilla. Koska biisi oli torso, jouduimme "säveltämään" koko paskan studiossa uusiksi. Karmila oli suurena apuna. Tuloksena oli, tottakai, vitun hyvä biisi. Myös Valtakunnan remix onnistui yli odotusten.

+-0 -ep ilmestyi syyskuussa 2002. Se kipusi Suomen virallisen listan sijalle 3. Kotiteollisuus oli myös ensimmäistä kertaa Mafian voimasoitossa tällä biisillä. Tämä on käsittämätöntä. Soundista ja kiroilusta ei kuitenkaan oltu tingitty, eikä biisi nyt niin hirveän melodinenkaan ollut. Ainut muutos oli se, että soitto oli tiukentunut vielä entisestään.

+-0:n sanat löytyvät täältä

Päätimme siirtää uusien biisien treenausta joulukuulle, keikkailu oli vaatinut veronsa. Emme jaksaneet katsella toistemme lärvejä nyt enempää kuin oli tarvis. Hynynen aloitti kuitenkin sanojen kirjoittelun ja riffien teon syksyllä 2002. Jotenkin tuntui, että nyt oli tulossa aika legendaarista kamaa.

HELVETISTÄ ITÄÄN
- Slayerillä on South of Heaven, siitä se tietenkin lähti. Vaihdoin vain paikkaa ja ilmansuuntaa. Hongiston seinällä roikkuva Eedenistä itään -elokuvajuliste vaikutti myös, sillä treenasimme paljon siellä, lähes kaiken levyn materiaalin. Nimibiisin sanat tulivat niin nopeasti, ja se helvetistä itään livahti sinne niin salaa ja vahingossa, että ajattelin sen olevan korkeamman johdatusta. Siitä oli pakko tehdä eka sinkku ja levyn nimi myös. Sessioiden aikana kuulin, että CMX:ltä oli tulossa Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen -niminen biisi. Yritin soittaa Yrjänälle ja Halmkronalle ja kysellä niiden kantaa, että mennäänkö nyt liian lähelle toisiamme, mutta eihän ne taiteilijat vastaa tämmösen juntin puheluihin. - hynynen

- ”Helkutti” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 45 500 kappaletta. Platinaa.

Vuosi 2003 alkoi messevästi, Kotiteollisuus ja Kuolleen kukan nimi pärjäsivät loistavasti Rumban, Soundin ja Suen kriitikko- ja yleisöäänestyksissä. Kuolleen kukan nimi oli jopa Emma-ehdokkaana sarjassa Vuoden hardrock/metallilevy. Bändi oli hämmentynyt. Ei tiedetty pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena vai vittuiluna. Päätimme ottaa sen vittuiluna. Vähänpä taas tiedettiin.

Vuodenvaihteen tietämillä Kotiteollisuus äänitti uuden version vanhasta Routa ei lopu -rallista ja se julkaistiin bonuksineen 14.2.2003. Mukana oli Harakat (alkuperäisen singlen bonusbiisi vuodelta 1998) ja pari livebiisiä syksyn 2002 Tampereen keikalta.

Tulevan levyn, työnimeltään Vammaiset avaruudessa, työstö aloitettiin pitkillä treeneillä Hongiston uudessa kodissa Tohmajärven viidakoissa joulukuussa 2002. Näitä pitkiä, muutaman päivän kestäviä sessioita jatkettiin pitkin talvea ja kevättä 2003, ja viimein kasassa oli lähemmäksi parikymmentä biisiä. Hynynen oli kirjoitellut tekstejä pitkin syksyä ja talvea, ja YUP:n Martikainen oli prosessissa henkisenä tukena. Hynynen oli ilmaisussaan matkalla kohti viiltävää realismia ja Martikainen potki miestä perseelle aina kun Hynynen alkoi jänistää ja paeta runouteen. Viimeisissä treeneissä juuri ennen demon tekoa syntyi hurjasti KISSiltä kuulostava kitarariffi, jonka ympärille täytyi nopeasti kasata biisi. Treenien jälkeen sohvan pohjalla maatessaan Hynynen luonnosteli biisille sanat noin kymmenessä minuutissa. Biisin nimeksi tuli Helvetistä itään ja sen sanoitusta voidaan pitää jonkinlaisena viimeisenä niittinä levyn tulevasta linjasta. Päätimme minimoida taiteen, nyt puhuttaisiin suoraan ja asiaa. Myös levyn kansissa päätettiin noudattaa tätä linjaa. Kaikki tämä siis ennen kuin nuottiakaan oli äänitetty.

Demo tehtiin keväällä 2003. Huomasimme, että valmista on paljon ja keskeneräistä vielä enemmän. Normaali tilanne siis. Karmila oli kuitenkin sitä mieltä, että levyn ainekset on kasassa, ei muuta kuin kimppuun. Toukokuun puolivälissä kasasimmekin soittokamamme ja Karmilan äänityskamat autoon ja suuntasimme Hongistolle, jonka kartanolla levy äänitettäisiin.

Studiopäiväkirjat löytyvät täältä

Levy oli miksauksineen valmis elokuun alussa 2003. Ensimmäinen single Helvetistä itään ilmestyi saman kuun lopussa. Siitä tuli listaykkönen. Levy ilmestyi syyskuun lopussa. Siitäkin tuli listaykkönen. Kotiteollisuus teki syksyn aikana puolessatoista kuukaudessa 29 keikkaa ja matkusti bussilla noin 8000 kilometriä. Soittajista tuli ihmisraunioita, vaikka kiertueta mainostettiinkin nimikkeellä Selvät sävelet -kiertue. Selvät sävelet my ass.

Helvetistä itään -levyltä on irroitettu kolme singleä, joista kaikista on tehty jonkinlaiset videot. Minä olen -singlestä on tullut bändin ylivoimaisesti suurin hitti tähän asti. Aika omituista, olimme jossain vaiheessa hylkäämässä koko biisin. Myöhemmin ajattelimme tehdä siitä ensimmäisen singlen ja lopulta siitä tuli toinen.

Helvetistä itään sanat ja jotain taustalöpinää löytyy täältä

Helvetistä itään -levystä pokattiin Emma-patsas (Vuoden Hardrock/ Metallilevy), Femma-palkinto (Vuoden Hardrock/Metallibändi) ja bändi ja levy pärjäsivät vähän helvetin hyvin rocklehtien vuosiäänestyksissä. Timo Rautiainen, joka oli Niskalaukauksensa kanssa käynyt tyhjentämässä Emma -pöydän vuotta kahta aikaisemmin, soitti Hynyselle keskellä yötä Emman saannin jälkeen. Hän nauroi kippurassa ja kertoi, että pian se Hynysenkin lärvi komeilisi naistenlehtien sivuilla. Hynynen vannoi ettei koskaan. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Takaisin viidakkoon. Kovasta keikkatahdista huolimatta haaveilimme pääsevämme aloittamaan seuraavan levyn äänitykset jo syksyllä 2004. Levyllä oli jo työnimikin: Voimaorja. Ja levyn kanteen tulisi sfinski, jolla on Sinkkosen kasvot.

IDÄSTÄ HELVETTIIN JA TAKAISIN - KULTALUSIKKA EP
Helvetistä itään myi platinaa eli 30 000 levyä loppukevääseen 2004 mennessä. Olimme ihmeissämme ja peloissamme. Toimihenkilöt olivat löytäneet Kotiteollisuuden. Keikkailimme hulluna koko vuoden 2004 aivan loppusyksyä lukuun ottamatta. Silloin aloitettiin seuraavan levyn äänitykset.

Mutta sitä ennen kerkesi tapahtua paljon. Hynynen asettui aloilleen keikkojen välissä joskus keväällä 2004 ja polkaisi seuraavan levyn työstön tulille. Hetkessä syntyi kaksi biisiä, Kultalusikka sekä Vieraan sanomaa. Kultalusikasta päätettiin tehdä seuraava single ja lopulta paketista kasvoi ep, joka julkaistiin alkusyksystä 2004. Mukana oli viisi live-vetoa Imatran Big Band -festareilta, ja niistä kuulee, että bändi oli todella tiukassa kunnossa. Ja oli syytäkin. Sillä keikkamäärällä.

Kesä 2004 meni hujauksessa. Mieleen ei ole jäänyt paljon muuta kuin matka Provinssiin, jolloin joimme Camparia gefilus -mehuun sekoitettuna. Hongisto ja Hynynen yrittivät näin keksiä vatsaystävällistä alkoholijuomaa. Kokeet ja testit asian tiimoilta jatkuivat läpi kesän. Ja jatkuvat edelleen. Samalta matkalta on elävästi jäänyt mieleen myös se, kun Hynynen kävi pankkiautomaatilla ja huomasi Teosto-korvausten tulleen. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että ehkä tällä hommalla voisi joskus elääkin. Varsinaiset päivätyöthän Hynynen oli jo jättänyt ennen Kuolleen kukan nimi -levyä, vaikka silloin siihen ei ollut varaakaan. Sinkkonen teki yhä tatuointeja ja Hongisto toimi Joensuun Popmuusikoissa sekä Nuoren rytmin toimitusjohtajana.

YleX-pop Kaisaniemessä on jäänyt mieleen. Paikalla oli 40 000 ihmistä, jotka kaikki odottivat Minä olen -kappaletta. Viimein se soitettiin, mutta varakitaralla, jota Hynynen ei saanut vireeseen ja joka kiersi jatkuvasti. Totta kai keikka myös televisioitiin. Viulisti Pekka Kuusisto seurasi keikkaa lavan sivusta ja totesi varmaan, että noin toimivat todelliset ammattimiehet. Hyi helvetti. Jo toinen mokattu telkkarikeikka uramme aikana. Ruma -klubi Tavastialla oli näistä ensimmäinen joskus vuosi tai kaksi aikaisemmin. Loput televisioinnit, eli Raumanmeren juhannus (2005), pari MTV3 Max -keikkaa (2007 ja 2009), Provinssi (2007), Voicen taltioimat Wanaja- ja Himos-festivaalit (2007, 2009 sekä 2010) sekä Radio Rock Finladia (2007 ja 2009), ovatkin menneet sitten hieman mallikkaammin. Nyt en puhu siis soundeista vaan meiningistä yleensä. Soundithan on aina ihan perseestä.

7
- Meillä oli jo pari vuotta vilkkunut puhekielessä tuo seiska (ja vilkkuu yhä). Kello oli aina “sheitsemän” ja sitä rataa. Levyn miksauksissa tajusin, että tämähän on meidän seitsemäs levymme. Se oli sitten siinä, ei sen syvällisempää. Toki 7 on joku jumalallinen tai pyhä luku myös, mutta ei meitä semmoset kiinnosta. Meitä kiinnostaa vain viina ja vittu. - hynynen

- ”Seiska” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 23 000 kappaletta. Kultaa.

Syksyllä Hynynen yritti kirjoittaa tekstejä seuraavaa levyä varten. Biisit olivat syntyneet jossain välissä kesän ja alkusyksyn aikana. Alkusyksystä teimme niistä demon Aaltosen Miitrin kanssa ja paikka oli jälleen Music Bros Imatralla. Syli -nimistä kappaletta soittaessamme Aaltonen puuttui peliin:
- Tajuatko, Jouni, että teillä on klassikon ainekset kasassa tässä biisissä jos muutat hieman kertosäkeen laulumelodiaa.
- Ai miten?
- No näin (Aaltonen hyräilee jotain).
- En mie osaa. Vittu, laula ite melodias.

Miitrihän lauloi. Lopulta siitä tuli niin hyvä, että mies lauloi sen levyllekin. Muu materiaali Vieraan sanomaa -kappaletta lukuun ottamatta oli pahasti kesken. Hynynen jatkoi biisien kehittelyä jossain väsymyksen ja vauvan hoidon lomassa ja lopulta loppusyksystä päästiin studioon. Paikka oli tällä kertaa trendikäs Petrax Hollolassa. Aikaa rumpujen, basson ja peruskitaroiden soittoon oli varattu 10 päivää. Se riitti, vaikka lähes joka ilta piti ottaa taksi ja ajaa Lahden keskustaan. Takaisin tultiin millä milloinkin, parhaimmillaan Suomen valtio tarjosi kyydin. Jonain aamuna heräsimme Hirvosen Kimmolta. Hynysen tukka oli “takutettu” kammalla niin, että hiusharjaan jäi aamulla takkuja selvitellessä puolet koko vitun pehkosta. Hynynen irrotti hiukset harjasta, teki niistä kivan tukkapallon ja laittoi sen lähtiessään Kimmon jääkaappiin, Flora-paketin viereen.

Petraxilla olo oli leppoisaa, mutta näin jälkeenpäin täytyy kyllä ihmetellä, että miten levy oikein saatiin valmiiksi. Hynystä väsytti jatkuvasti, hän nukkui aina kun vain voi. Hongisto ei suoriutunut bassoistaan totuttuun tapaan ja niitä piti treenata pitkään ja hartaasti. Sinkkonen söi Rappulan Tiinan ihania pöperöitä ja lihoi kymmenessä päivässä neljä kiloa. Eräänä aamuna telkkarihuoneen lattialta heräsi meidän lisäksemme tuttu hahmo; Viikatteen Kalle. Kukaan ei tiennyt miksi. Koko ajan oli krapula, pieni pöhnä tai väsytti muuten vain. Karmilalla oli vireillä uusi naistuttavuus ja mies pelasi puhelimellaan jatkuvasti. Kaipuu pillun perään oli niin kova, että eräänä iltana miehen oli lähdettävä käymään Helsingissä kesken äänitysten.

Mutta niin vain saimme pohjat kasaan. Jatkoimme äänityksiä Hongiston kartanolla Tikkalassa joulukuussa 2004. Sessiot jatkuivat kosteina. Velli maistui niin tehokkaasti, että se alkoi vaikuttaa jo työn tekoonkin. Hynynen katosi kesken sessioiden Joensuun humuun muutamaksi päiväksi. Täysin miehen tapojen vastaista. Ei katoaminen, vaan se, että töitä siirretään tällä tapaa. Tai yleensäkään millään tapaa.

Levy alkoi kuitenkin hahmottua hiljakseen ja paniikki alkoi kadota loppukuuhun mennessä. Hyvä levyhän tästäkin tulisi, armottomasta kiireestä huolimatta. Viimeiset äänitykset Tikkalassa tehtiin 21.12., kun Holopaisen Tuomas kävi soittamassa osuutensa. Hynynen ja Sinkkonen olivat tällöin jo Helsingissä antamassa jotain haastatteluja. Tuomas tuli Tikkalaan kuulemma puolinukuksissa lähes suoraan lentokentältä ja jostain päin maailmaa.

Studiopäiväkirja löytyy täältä

Alkuvuosi 2005 meni miksatessa levyä. Totuttuun tapaan homma hoidettiin Karmilan toimesta Finnvoxilla. Myös Hynynen oli paikalla itseään tappamassa. Nyt meni kovaa. Homma huipentui siihen, kun poliisi haki miehen Pasilan poliisitalolle Finnvoxin kahviosta kesken miksausten. Sitä se pitkä ilta Mokoman veijareiden kanssa Helsingin humussa teettää.

Hongisto ilmestyi paikalle miksausten loppuvaiheessa yleismies Tammen kanssa. Mies kertoi juuri käyneensä maksakokeissa ja arvojen olevan yli seitsemänsataa, kun normaalisti niiden kuuluisi olla paljon alle sadan. Mies kertoi tätä järkyttävää uutista lonkerolasi huulillaan Tammen ja Hynysen nauraessa vieressä. Käsi täristen mies vei lonkeroa huulilleen todeten: “Mie varmaan kuolen kohta, ihan varmasti mie kuolen.”

Vieraan sanomaa -single ilmestyi helmi-maaliskuussa 2005. Se meni listaykköseksi. Itse levy, joka oli siis Kotiteollisuuden seitsemäs levy ja sai mielikuvituksellisesti nimekseen 7, ilmestyi maaliskuussa ja meni ykköseksi sekin. Hynynen ja Hongisto lensivät Lista -ohjelman haastatteluun suoraan Joensuun keikalta lentokoneella. Eivät kuitenkaan Joensuusta vaan Kuopiosta. Miehet kämmäsivät krapulapäissään Joensuun koneen lähdön. Samana iltana oli keikka Lahdessa ja se taisi olla uramme huonoimpia. Hongisto soitti lähes koko keikan puoli tahtia jäljessä. Miehelle tuli paniikkihäiriökohtaus lavalla. Mies oli hyllyvä ihmishyytelö.

Näissä sekavissa tunnelmissa Seiska -levyn rundi jatkui todella kiivaana huhtikuun loppuun saakka. Parhaimmillaan teimme 6 keikkaa viikossa. Hynynen kävi kesken kaiken lääkärissä valittamassa närästystään, joka oli äitynyt todella pahaksi. Samalla otettiin kaikki mahdolliset testit veriarvoista mahdolliseen hepatiittiin ja kuppaan asti. Kesken erästä keikkareissua Hynynen sai puhelun lääkäriltään, joka tiedusteli tiukkaan äänensävyyn, että miksi mies ei ole kysellyt labratuloksiaan.
- Sori, en mie oo kerenny, on vähän muuta puuhaa tässä.
- Ne muut puuhat loppuu nyt. Maksa-arvosi on todella hälyttävät. Nyt jarrutat vähän. Tulet käymään täällä niin jutellaan.
- Juttele keskenäsi, mie oon rundilla.

Toukokuu vietettiin keikkataukoa. Hynynen huilasi ja maksa-arvot olivat taas erinomaiset kesäkuun alussa. Lääkärin kanssa mies ei tietenkään jutellut.

Seiskan sanat löytyvät täältä

RAI RAI JA MUUTA AUDIOVISUAALISTA SEKOILUA
Vuosi 2005 meni keikkaillessa. Samalla suunnittelimme dvd:tä, joka julkaistaisiin 2005 syksyllä. Sitä varten oli kasattu materiaalia jo pitkään. Herrat Parkkinen ja Kilpiäinen Joensuusta seurasivat meitä oikeastaan koko Helvetistä itään -rundin ajan. Näiden kuvausten “sivutuotteena” syntyivät Kultalusikka ja Tämän taivaan alla -videot sekä sekoiludokumentti Rai Rai, joka oli tarkoitus myydä joskus sen valmistuttua Ylelle. Mutta kesä 2005 keskityttiin keikkailuun ja tulevan dvd:n kasailuun.

Keikkailun ohessa syntyi idea NO SORI! -nimisestä ”skandaalilehdestä”, joka päätetiin tehdä ja lopulta julkaista dvd:n liitteenä. Alapäätoimittajana toimi Hynynen, joka pääosin myös vastasi lehden sisällöstä. Apureita löytyi eri lehdistä ja bändeistä ympäri Suomea, mutta he eivät ehkä halua nimiään julkisuuteen NoSori! -nimen yhteydessä.

Ennen dvd:tä julkaistiin kuitenkin Murheen mailla -niminen nuottivihko, johon Yari Knuutinen nuotitti ison nipun Kotiteollisuuden biisejä. Hynynen sai nipun tarkistettavakseen, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä mies ei tunne pallukoita. Kirja kuitenkin valmistui ilman häntäkin ja lopulta se sisälsi myös kansitaiteilija Scharinin ja valokuvaaja Vuodon ottamia kuvia meistä. Nuottivihon kansi oli niin onnistunut, että päätimme joskus tulevaisuudessa julkaistavan kokoelmalevyn kannen olevan samanlainen.

Kotiteollisuus dvd, joka sai arvoituksellisen nimen “Kotiteollisuus dvd”, myi heti ilmestyessään kultaa. Alkuvuoteen 2006 mennessä se oli myynyt jo platinaa (syksyyn 2010 mennessä noin 12 500 kpl, kirj. huom.). Platinalevyt ojennettiin Hynyselle ja Hongistolle Finnish Metal Expon yhteydessä, jossa miehet olivat lomailemassa ja edustamassa NO SORI! -lehteä. Kotimatkalla Hynynen tietenkin huomasi levyn jääneen hotellin respaan, aivan kuten aikoinaan kävi myös Helvetistä itään kultalevylle. Vittu, mikä nero. Levy-yhtiömme edustaja joutui taas keräilemään jakamiaan levyjä ympäri kyliä.

Seiska oli taas ehdolla Vuoden Hardrock/metallilevy -Emman saajaksi, samoin Kotiteollisuus dvd oli ehdolla vuoden dvd:ksi. Niinhän siinä kävi, että Hongisto ja Sinkkonen kävivät yhdessä Parkkisen ja Kilpiäisen kanssa dvd -Emman hakemassa. Hynynen oli lomailemassa jossain vitun Thaimaassa ja vastaanotti kännipäissään onnitteluviestejä puhelimeensa koko yön ajan.

IANKAIKKINEN - HELPPO 8. LEVY
- Ehdotin aluksi Ukko Perkelettä, mutta levy-yhtiössä ei tykätty nimestä. En nähnyt mitään syytä ruveta kiukuttelemaan, koska se ei tuntunut oleelliselta. Lopulta tajusin, että Iankaikkinen on levyn keskeisin biisi, joten nappasin sen siitä. Olen siis nero. - hynynen

- ”Ienkekkonen” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 25 000 kappaletta. Kultaa.

2006 tulisi olemaan välivuosi, näin on sovittu jo edellisen vuoden pääsiäisenä keikkabussissa. Se jäi haaveeksi. Hynynen oli aloittanut uusien biisien teon jo välittömästi keikkojen loputtua edellisenä syksynä, sillä biisintekijä tekee biisejä silloin kun niitä tulee. Helmikuussa uusia kappaleita oli jo parikymmentä, joten päätimme Karmilan kanssa aloittaa seuraavan levyn tekemisen jo kesällä. Päätimme siis olla tekemättä keikkoja kesällä ja keskittyä täysin seuraavaan levyyn, jota ei missään nimessä saisi tehdä samanlaisella aikataululla kuin Seiskaa. Nyt tehtäisiin hissukseen ja jossain omassa rauhassa, kaukana sivistyksestä, baareista ja helposta piparista. Tämä päätös siirsi loppuvuodeksi suunniteltua kokoelmalevyä vuodella eteenpäin.

Hynynen ja Hongisto aloittivat äänityspaikan etsinnät keväällä 2006. Paikka löytyi nopeasti. Jostain Tohmajärven viidakoista, Hoilola -nimisessä pikkukylästä, löytyi valtava hirsilinna nimeltään Korpiselkätalo. Päätimme vuokrata sen muutamaksi viikoksi kesällä ja tehdä levyn siellä.

Hynynen keskittyi biisien kehittelyyn koko kevään ajan. Sinkkonen rakensi sillä aikaa Summasen Jarin kanssa meille uutta treenikämppää Imatralle. Hongisto taas rakenteli Ilosaarirockin Piiparisen kanssa Tuuliajolla -kiertuetta, jonka olimme päättäneet herättää henkiin. Ideaa oli pidetty keikkabussissa tulilla jo vuosia, mutta nyt se päätettiin viimein toteuttaa. Siitä tulikin Hongistolle niin kiireinen pesti, ettei mies kerennyt edes uusien biisien demosessiohin. Hynynen ja Sinkkonen äänittivät biisipohjat lopulta monitorivelho Salon avustuksella tuliterällä, uudella treenikämpillä joskus toukokuussa 2006. Hynynen jatkoi äänityksiä kotonaan, tehden Jarin rumpupohjien päälle kitarat, bassot ja laulut. Kasaan saatiin lähes kolmekymmentä biisiä, joista valittiin yhdessä Karmilan kanssa 15 jatkoon.

Jossain tämän kaiken keskellä kävimme Petroskoissa jollain festivaaleilla soittamassa keikan parin joensuulaisen bändin kanssa. Pirun mukava kokemus. Ja kauniita naisia.

Kesän ainoa keikka Petroskoin ja Tuuliajolla -keikkojen lisäksi oli tarkoitus tehdä Rovaniemellä. Keikasta ei ilmoitettu etukäteen, sen oli tarkoitus olla yllätysveto. Hongisto ja Sinkkonen lähtivät matkalle moottoripyörillään. Illalla Hynynen sai puhelun humalaiselta Hongistolta, että keikka on sitten peruttu. Sinkkonen oli kaatunut pyörällään ja telonut kätensä. Onnettomuus siirsi tulevan levyn biisien harjoittelun aivan viime tinkaan, mutta viikkoa ennen sessioiden alkua pääsimme kuitenkin aloittamaan harjoitukset.

Suuntasimme Korpiselkätalolle heinäkuun puolivälin jälkeen. Äänitykset kestivät kolmisen viikkoa ja jatkuivat heti Tuuliajolla -kiertueen jälkeen Helsingissä. Kolmessa viikossa saimme kaikki soittopohjat tehtyä muutamia kitaroita ja koskettimia lukuun ottamatta.

Äänitykset olivat helpot ja helvetin mukavat. Paikalla oli oma kokki. Aurinko paistoi jatkuvasti. Pelasimme pingistä, teimme aamulenkkejä, grillasimme makkaraa, saunoimme ja joimme tietysti myös viinaa. Normaalia kesän viettoa siis. Biisimateriaali oli hyvää. Kaikki oli kohdillaan. Totuttuun tapaan mukana oli myös vierailijoita. Hynysen Janne ja Aaltosen Miitri hoitivat taustalauluja yhdessä YUP:n Mannosen kanssa. Holopaisen Tuomas soitti koskettimet.

Studiopäiväkirja löytyy täältä

Iankaikkinen -nimen saava levy valmistui alkusyksystä 2006. Se ilmestyi marraskuun alussa ja meni suoraan Vesa-Matti Loirin jälkeen listakakkoseksi. Iankaikkinen -kappaleesta tehtiin video, jota varten pysäytimme Lappeenrannan Valtakadun liikenteen hetkeksi. Videota teki meille uusi porukka, Medialouhos Kouvolasta. Päävastuun ohjauksesta kantoi todella lyhyellä varoitusajalla Stam1nan Hyyrynen. Kokeilimme näin uusia kuvioita. Oli pakko, sillä “vakio-ohjaajamme” Karvinen oli estynyt. Kokeilu osoittautui onnistuneeksi.

Kuvagalleria

Iankaikkinen -videon käsikirjoitusrunko syntyi kostean baari-illan yhteydessä, ja mukana kehittelyssä oli myös äsken mainittu Karvisen Tommi sekä näyttelijä Hissu Hietalahti, joka oli ollut aikaisemmin mukana meidän Kaihola -videolla. Samalla juopottelureissulla teimme myös toisen käsikirjoitusrungon biisiin nimeltä Kummitusjuna, joka ei missään nimessä ollut ns. hittibiisi, mutta eeppisyytensä puolesta suorastaan huusi videota. Ja eihän Iankaikkistakaan julkaistu singlenä, vaikka siitä video tehtiinkin. Levyn ensimmäinen single oli Arkunnaula. Ja siitä luonnollisesti ei tehty videota. Karjalan miesten tappavaa logiikkaa.

Iankaikkisen rundi jatkui koko syksyn 2006 loppuen joskus joulukuun puolivälin tietämillä. Holopaisen Tuomas oli mukana kiertueen lähes kaikilla keikoilla. Vietimme ansaittua lomaa aina helmikuun 2007 alkuun saakka, jolloin toteutimme Naapurivisa-keikat Viikatteen kanssa Tallinnassa ja Helsingin Nosturissa. Viikatteen kanssa olimme pyörähtäneet ulkomailla aikaisemminkin, Pietarissa joskus keväällä 2004. Silloin mukana oli myös Mokoma.

Iankaikkiselta julkaistiin myös toinen single. Biisin nimi oli Tuonelan koivut, ja sen kannet sulkivat trilogian jokaisen bändiläisen lähikuvasta: Minä olen -kannessa oli Hongisto (hänelle asiasta ei tietenkään kerrottu etukäteen mitään), Arkunnaulan kannessa oli Sinkkonen (hänellekään ei kerrottu) ja tämän viimeisimmän kannessa Hynynen. Kerää koko sarja!

Jippu -niminen naisartisti teki joskus myöhemmin version Tuonelan koivuista. Siitä tuli kai jonkinlainen hitti. Oli syytäkin. Kertosäe kun on lähes suora kopio muinoin kovaa suosiota nauttineen tv-sarja Soitinmenojen tunnusbiisistä. Sen Hynynen tajusi jo säveltäessään kappaletta, mutta sitä ei, että myös Nylon Beatin Syyttömän kertosäe menee yllättävän läheltä. Ja myöhemminhän Aarne Tenkanen on varastanut saman kertosäkeen myös.

Sellaista on popmusiikki. Ruutia keksitään uudelleen loputtomasti.

Iankaikkisen sanat löytyvät täältä

TUULIAJOLLA 2006
Tuuliajollan henkiin herättämistä suunniteltiin siis pitkään. Ensimmäistä kertaa asian heitti ilmoille nykyisin mm. FM2000 -bändiä myyvä Fullsteam Agencyn Ari Koskinen, Lappeenrannan miehiä muuten hänkin yllättäen, joskus 90-luvun lopulla. Joku meistä sanoi asian ääneen Atte Blomille, joka ei juurikaan ajatukselle lämmennyt. Aikaisemmat keikat 80-luvun alkupuolella olivat tuottaneet pahimmillaan tappiota, joten mistään rahasammosta ei tulisi siis olemaan kysymys nytkään. Hongisto ja Joensuun Popmuusikoiden Asko Piiparinen päättivät kuitenkin toteuttaa hankkeen ihan vain vittuillessaan. Niinpä Juice Leskiseltä kysyttiin lupaa nimen käyttöön alkuvuodesta 2006. Juho Juntusta pyydettiin suunnittelemaan logo ja juliste hankkeelle. Molemmat suostuivat. CMX suostui yhdeksi bändiksi, 51 Koodia toiseksi. Kolmansia olimme tietysti me.

Päätimme tehdä yhteissinglen, jotta hankkeelle saataisiin epävireinen ääni. Yrjänä tarjosi levytettäväksi Vapaus johtaa kansaa -nimistä kappaletta joskus keväällä 2006. “Tommonenko pitäis tehdä, hyi helvetti”, totesi Halmkrona sähköpostitse kuultuaan demon. Äänitimme kappaleen toukokuussa. Single ilmestyi kesäkuussa ja se oli singlelistalla pitkään, koko kesän, ja soi radiossa kyllästymiseen asti. Lauluosuuksista huolehtivat herrat Yrjänä, Hynynen sekä Koodien Hannu.

Itse keikat tehtiin elokuun puolivälissä samalla paatilla (MS Heinävesi), joka oli rieputellut rokkareita aikaisemmillakin risteilyillä. Jopa kapteeni oli sama. Mies oli vanha kuin taivas jo 80-luvulla. Kova sissi.

Keikat käynnistyivät “treeneillä” Savonlinnan Happy Time -pubissa. Tämän jälkeen seurasi Lappeenranta, Juva, Joensuu ja Kuopio. Lappeenrannan ilta sai karun lopun, kun viallinen sähkökaappi aiheutti virran pätkimisen ja lopulta sen täydellisen katkeamisen kesken illan. 51 Koodien keikka jäi kesken, Kotiteollisuus ja CMX eivät päässeet soittamaan ollenkaan. Mellakkahan siitä tuli. Hynynen pääsi kuitenkin toteuttamaan itseään lavalle, sillä myöhemmin illalla hän kävi Stam1nan Hyyrysen kanssa munat paljaina Monsteriserin levynjulkaisukeikalla paikallisessa yökerhossa.

Muut keikat menivät putkeen, joten pahempia tappioita ei tullut. CMX:n ja Koodien myötämielisellä avustuksella järjestimme korvaavan keikan Lappeenrannassa pari viikkoa myöhemmin. Se meni kuten pitikin. Kokonaisuutena Tuuliajolla on yksi mukavimmista kokemuksista Kotiteollisuuden historiassa.

Tuuliajolla -keikoista tehtiin myös DVD, joka julkaistiin loppuvuodesta 2006. Se myi kultaa heti ilmestyttyään. Niitä kultalevyjä emme ole onnistuneet hävittämään, koska emme ole niitä ikinä saaneetkaan.

KUMMITUSJUNA -EP
Alkuvuosi 2007 meni ihmetellessä, että mitäs vittua taas tapahtuu. Kotiteollisuus keräsi voittoja mm. Rumban vuosiäänestyksen lähes jokaisessa sarjassa. Iankaikkinen oli myös Emma -ehdokkaana, mutta voiton vei lopulta Stam1nan UKK aivan ansaitusti. Yleisö-Femman Kotiteollisuus voitti toisen kerran peräkkäin. Palkinnon haki Mokoman Aalto, sillä meidän Helsinki-kiintiömme oli täynnä. Siellä meitä jahtasivat kymmenet vihaiset ex-aviomiehet. Lisäksi Hynysellä oli niin paljon muita hommia, ettei hän kerennyt. Mies oli puoliväkisin revitty mukaan tv-maailmaan juontamaan Äijät -nimistä ohjelmaa yhdessä Jone Nikulan kanssa. Ohjelmaa tehtiin kaksi tuotantokautta ja se piti Hynystä kiireisenä enemmän ja vähemmän vuoden verran.

Talvella teimme muutamia keikkoja, mutta enimmäkseen lomailimme. Keikat jatkuivat maaliskuussa ja niitä tehtiin aina toukokuun alkuun saakka. Jossain niiden välissä teimme Medialouhoksen kanssa sen jo aikaisemmin suunnitellun Kummitusjuna -videon, joka julkaistiin lopulta muutaman vielä julkaisemattoman biisin (Iankaikkisen sekä Seiskan sessioista yli jääneitä biisejä sekä kaksi liveä) kylkiäisenä joskus keväällä 2007. Paketin nimeksi tuli mielikuvituksellisesti Kummitusjuna -ep.

Kuolemajärvi -nimisestä kappaleesta kehittyi valtava radiotyrkky, ja Radio Rock luukutti kappaletta koko loppuvuoden vähän liiankin tarmokkaasti. Näin jälkeenpäin on hieman vaikeaa ymmärtää, että miksi se piti jättää Iankaikkiselta pois. Ihan ässä biisi.

Jossain kevään keikkojen välissä meille luovutettiin kultalevy Iankaikkisen myynnistä. Levyt unohtuivat keikkabussimme savuisiin ja hämyisiin nurkkiin koko loppuvuodeksi.

Kevään 2007 rundi nimettiin Peukaloisen retket -kiertueeksi. Kävi nimittäin niin, että Sinkkonen loukkasi runkatessa molemmat peukalonsa, eikä pystynyt soittamaan koko kiertueella. Jaria tuurasi alkurundin ajan 51 Koodien Olli-Matti ja loppurundin hoiti Hynysen Janne. Sinkkonen oli toki mukana kiertueen kaikilla keikoilla hengaillen joko lavan takana tai ollen yleisön puolella tanssimassa. Myös Holopaisen Tuomas teki kanssamme muutaman keikan. Kevään aikana kiehui muutenkin, sillä valomiehemme vaihtui Pikku-Villestä takaisin Huotarin Mikaan, joka oli tehnyt valojamme jo joskus uramme alkuvaiheessa ja välillä Villeä tuuraten. Alkoi viimein tuntua siltä, että tekniikkamme oli vuosien hakemisen jälkeen kasassa. Eli Virtasen Timo miksaa, Salon Pete tekee monitorit, Huotari on valoissa ja yleismiehenä ja kuskina toimii Tammen Jani. Syksyn 2006 aikana myös paitamyyntiimme saatiin vuosien rimpuilun jälkeen joku tolkku. Se ulkoistettiin Longplaymusicin ja Hirvosen Kimmon haltuun. Tämä tarkoittaa sitä, että keikkabussissa on parhaimmillaan 8 henkeä kyydissä. Ja tämän lisäksi tietysti bussihuorat.

Keväällä 2007 oli reilun kuukauden keikkatauko. Sen aikana Sinkkonen ja Hynynen kävivät tekemässä Pronssisen pokaalin 5 keikan minirundin, joka tehtiin toukokuussa ilmestyneen kokoelmalevyn kunniaksi. Pronssinen pokaali oli siis vuosituhannen vaihteessa toiminut bändi, jossa Hynynen ja Sinkkonen olivat mukana. Hynynen oli itse asiassa yksi kolmesta perustajajäsenistä. Bändin oli tarkoitus toimia sellaisten biisien julkaisufoorumina, jotka eivät KT:lle sopineet. Toinen biisintekijä oli Tomi Sivenius. Bändi on sittemmin aktivoitunut jälleen, mutta ilman Hynystä ja Sinkkosta. Syksyllä 2010 he ovat kuulemma tekemässä uutta levyä, joka ilmestyy kai joskus.

Keikkatauon aikana Hynynen kasasi myös kirjan, jonka oli määrä ilmestyä joskus syksyllä.

Kesä 2007 oli kiireisin kesä koskaan keikkojen osalta. Niitä tehtiinkin aina elokuun loppupuolelle saakka. Niiden välissä Hynynen pyöräili helvetillisiä lenkkejä ja kasasi niiden aikana päässään syksyllä ilmestyvää kokoelmalevyä.

Syksyn keikkatauon aikana Hongisto alkoi jutella outoja. Kotiteollisuuden pitäisi kuulemma ostaa oma bussi. Neuvostoliittohan oli vuokralla Gaia Musicilta, vaikka me olimmekin hoitaneet sen maalauksen ja teippaukset. Lopulta mies hyppäsi muilta kysymättä junaan ja kävi Tammen kanssa hakemassa uuden bussin jostain Kauhavalta. Bussi purettiin alkutekijöihinsä ja sitä alettiin rakentamaan hissukseen bändille mieluisaksi.

Hynysen kirja (Rakkaudella, Hynynen) ilmestyi elokuussa 2007. Se sisälsi miehen Keskisuomalaiseen, Seepraan (Etelä-Saimaan viikkoliite), Ilosaarirockin kotisivuille sekä Infernoon kirjoittamia “pakinoita” uudelleen kirjoitettuina ja päivitettyinä. Kirjasta tuli yksi vuoden 2007 eniten myyneistä kirjoista Suomessa. Hämmentävää. (Kirja on myynyt syksyyn 2010 mennessä vaatimattomat 32 000 kappaletta, kirj. huom.).

Syksyn keikat alkoivat lokakuun alkupuolella ja niitä tehtiin tiukasti joulukuun puoleenväliin saakka. Ja olikohan näin, että ennen näitä keikkoja Kotiteollisuus käväisi Kosovossa soittamassa pari keikkaa rauhanturvaajille. Kirjoittaja ei muista tarkkaan. Jossain vaiheessa tämmöinen reissu kuitenkin tehtiin.

Joka tapauksessa: syksyn keikkojen kattaus oli hieman erilainen. Olimme treenanneet alkusyksystä nipun aikaisemmin soittamattomia biisejä: sinkkujen b-puolia ja ensimmäisen Hullu Ukko ja Kotiteollisuus -levyn kappaleita. Soitimme näitä koko rundin ajan. Yleisöä oli totuttuun tapaan perkeleesti, mutta tällä kertaa he seisoivat nyrkin heilutuksen ja rintojen, perseen ja kielien pyörittelemisen sijaan montut auki. Siihen saattoi löytyä myös muita syitä kuin materiaalin outous. Huomasimme nimittäin, että Hynysen kirjan ilmestymisen myötä yleisörakenne oli muuttunut. Eturivi oli nyt täynnä kypsään ikään ehtineitä naisihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle toljottamaan sitä rääväsuista ja ihanan kesytöntä kirjailijaa. Nyttemmin tilanne on taas normalisoitunut.

Syksyn rundiin kuului myös kaksi keikkaa Eppu Normaalin lämmittellijänä ja se oli kokemus, joka kuuluu Hynysen elämän kohokohtiin.

Kokoelmakin valmistui lopulta jossain vaiheessa syksyä ja se ilmestyi marraskuun alkupuolella. Murheen mailla 1996-2007 meni Suomen virallisen listan sijalle 7. Syksyyn 2010 mennessä se on myynyt kultaa eli 15 000 kpl.

Murheen mailla mini-kotisivu

”VÄLIVUOSI” 2008 - SOTAKOIRA
Tikkalan viidakoissa kasattiin uutta bussia hullun raivolla. Olimme sopineet muutaman keikan kevääseen, jotta saisimme remontin maksettua. Ensimmäiset keikat tehtiin kuitenkin vanhalla kalustolla, mutta pääsiäisen Lapin rundi reissattiin viimein uudella bussilla. Eihän se paska toiminut. Lämmitystä ei ollut ollenkaan ja lopulta koko saatanan bussi hyytyi jonnekin Simpeleelle. Onneksi vasta kotimatkalla. Jossain vaiheessa, matkatessamme jossain Lapin takamailla, Hynystä heräteltiin kovaäänisesti ulos autosta, sillä se oli tulessa. Hynynen ei liikkunut. Totesi vain, että palakoon, mie nukun nyt. Keikat saatiin ongelmista huolimatta kuitenkin hoidettua ja bussin virittely jatkui Tikkalassa koko kevään ja kesän. Näistä ongelmista johtuen bussin nimeksi kaavailtiin Titanicia. Jossain vaiheessa sen nimeksi oli tulossa Alko, mutta lopulta, tulevan levyn myötä, se ristittiin viimein Ukonhaudaksi.

Kevät meni uusia biisejä tehdessä. Niitä syntyi verkkaisesti, liian verkkaisesti. Jotenkin tuntui vaikealta ajatellakaan studioon menemistä.

Nyt tarvittiin jotain piristystä. Keksimme, että toukokuussa olisi mukavaa luppoaikaa äänittää coverlevy vanhoista, meille tärkeistä suomirock -biiseistä. Ostimme siis hirveän kasan alkoholia ja linnottauduimme Hollolan Petrax -studiolle kymmeneksi päiväksi äänittelemään punkkia. Samalla oli tarkoitus tehdä myös yksi biisi Pölösen Markun Ralliraita -elokuvaan. Jotenkin hän sai meidät huijatuksi siihen mukaan. Lähdimme tekemään ep:tä, humalapäissämme teimme lähes kokopitkän Sotakoira -nimen saavan levyn.

Hongistolla ei ollut tekemistä. Hän potki pihallaan krapulapäissään kiviä, sillä lähimpään baariin oli liian pitkä matka. Hän päätti perustaa sellaisen Tikkalaan. Perustettiin Osuuskunta Tikkalan kassa ja sen ympärille Kassan baari, joka sijaitsee 6-tien varrella noin 40 km Joensuusta etelään. Baari avattiin juhannuksena 2008. www.kassanbaari.com

Kesän aikana teimme vain muutaman keikan. Yritimme treenata uusia biisejä, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Hengailimme Hongistolla, mutta aika meni uutta baaria sisään ajaessa. Lopulta saimme kuitenkin jotain kasaan ja jossain vaiheessa kesää Aaltosen Miitri äänitti meille demonauhan uudesta materiaalista. Siellä oli paljon lupaavia biisirunkoja, mutta osa oli todella pahasti kesken. Hynysen harteille jäi materiaalin kehittely loppuun asti. Se osoittautui helvetilliseksi urakaksi.

Kesken uusien biisien kehittelyn Sotakoira julkaistiin elokuussa 2008. Siitä tuli listaykkönen. Tavaramarkkinoiden Kevät -biisistä tehty versio soi jonkun verran radiossakin. Myöhemmin Liisa Akimof, biisin sanoittaja/ säveltäjä, kertoi, että version kuuleminen oli aiheuttanut lievän järkytysnaurun. Luumäkien Heko piti versiotamme Onnellisesta perheestä sen heikoimman Bond-näyttelijän suorituksena. Peitsamo kertoi Hynyselle, että versiomme Karhujen talosta ”on semmonen 8 -, kyllä mun versio on parempi”. Juliet Jonesin Rakkauslaulun säveltäjä ei sanonut mitään, mutta juotti Hynysen pöydän alle Turussa. Terveiden käsien Läjä piti Pissaa ja paskaa -versiostamme kovasti. Väitti sen kuulostavan Entombediltä. Grand Slamin joku jäsen piti Juice-versiostamme (Vaasankin veri vapisee). Cmx:n Halmkrona puolestaan tarttui Matti -versiomme tekstivirheeseen. Vittu, eihän sitä kännipäissään kaikkea voi muistaa.

Kärjistettynä voisi sanoa Sotakoiran olevan alkuperäisesittäjien vihaama cover-levy. Mutta kansa tykkäsi sen verran, että sekin on myynyt kultaa (16 000 kpl syksyyn 2010 mennessä). Ja meillehän se oli erittäin tärkeä pelin avaus. Saimme näin lievää studiokammoa poistettua sen verran, että olimme taas enemmän ja vähemmän valmiita aloittamaan uuden levyn äänitykset syksyllä 2008. Hynynen ja Karmila olivat täysin valmiita. Hongisto ja Sinkkonen eivät vielä tienneet ollenkaan mistä olisi kysymys, mutta olivat käsi lipassa valmiita tarttumaan uusiin haasteisiin. Vai pitäisikö sanoa, että käsi pullolla?

UKONHAUTA
- Vietin kesälomaa mökillä ja ajelin autolla jossain Savitaipaleen takamailla. Tämä oli siis jo yli vuosi ennen levyn äänityksiä. Näin siellä kyltin ”Ukonranta” tai joku vastaava, joka sitten päässäni vääntyi nopeasti ukonhaudaksi. Halusin sen levyn nimeksi. Kun sitten päädyimme äänittämään levyä Holopaisen Tuomaksen kotiin ja ilmeni, että lähiseudulta löytyy Pajarin hauta -niminen muistomerkki, johon kuulemma aikoinaan oli kivitetty kylän vittumainen veronkerääjä, oli nimi sitten siinä. Myöhemmin ilmeni, että Imatralla on Ukonhauta -niminen maansiirtofirma, mutta siitä en oikeasti tiennyt siinä vaiheessa mitään. - hynynen

- ”Vitunnauta” on myynyt syksyyn 2010 mennessä noin 18 500 kappaletta. Kultaa.

Sessio muodostui legendaarisen kosteaksi. Kasasimme kamat pakettiautoon, kävimme Alkossa ja linnoittauduimme Holopaisen Tuomaksen uuteen kotitaloon Kiteen kulmille kahdeksi kuukaudeksi, kun isäntä itse oli suurimman osan aikaa Nightwishin kanssa rundilla. Meidän täytyi hieman muuttaa työskentelytapojamme materiaalin keskeneräisyyden vuoksi. Kun Sinkkonen käyttää yleensä levyn rumpupohjien tekoon noin viisi tuntia, nyt niihin meni aikaa noin viisi päivää. Tai yötä oikeastaan, sillä mies soitti osuutensa aina vasta puolenyön jälkeen. Tämä osoittautui hyväksi systeemiksi, sillä näin rumpusovituksiin, ja koko biisin sovitukseen oikeastaan, tuli käytettyä oikeasti aikaa. Jossain vaiheessa prosessia Hynynen tajusi, että levystä oli tulossa perkeleen hyvä alun epävarmuudesta huolimatta. Itse asiassa Ukonhauta on ainoa KT -levy, jota hän on aktiivisesti kuunnellut sen teon jälkeenkin.

Äänitysten jälkeen teimme muutaman ”salakeikan” Sotakoira -nimellä ja jatkoimme levyn miksauksia. Valmista oli marraskuussa 2008. Jossain väsymyksen ja kännäyksen välimaastossa tajusimme viettävämme välivuotta muka. No, keikkoja ei juurikaan tehty, mutta huomaamatta olimme hoitaneet kahden levyn äänitykset.

Se oli vasta alkua, Hynynen oli transsissa. Hän huomasi, että sininen ruutuvihko oli vielä täynnä käyttämättömiä tekstipätkiä, ja hän rupesikin kasailemaan niitä samoilla lämpimillä, olihan koko syksy mennyt enemmän ja vähemmän sanoituksia viilatessa. Näistä teksteistä näytti kuitenkin tulevan jotain muuta. Materiaali alkoi vaikuttaa joltain pakinoinnin ja runouden välimuodolta. Hynynen jatkoi työstämistä tammikuun loppuun ja viimein kasassa oli tulevan kirjan ainekset. Kustannusyhtiö Likessä oltiin sitä mieltä, että ”runous” on helvetin epäkaupallinen ajatus, mutta kirja päätettiin kuitenkin julkaista jossain vaiheessa vuotta 2009.

Mutta takaisin musiikkiin. Ukonhauta ilmestyi helmikuussa 2009. Se meni suoraan albumilistan ykköseksi ja möi muutamassa viikossa kultaa. Se oli bändin toinen listaykkönen puolen vuoden sisään. Se ei taida olla kovinkaan yleistä. Levyltä lohkaistiin single Mahtisanat sekä kolme videota (Mahtisanat, Taivas tippuu sekä Taivaankaunis).

Ukonhaudan sanat löytyvät täältä

Ukonhautaa seurasi massiivinen kevätkiertue, joka jatkui mahtipontisella kesällä sekä sensaatiomaisella syksyllä. Kotiteollisuus teki vuonna 2009 lopulta noin sata keikkaa, eniten uransa aikana, ja se alkoi näkyä joka ukon kropassa. Hynysen närästysoireet palasivat, Sinkkonen lihoi ja Hongisto oli muuten vain huonossa hapessa. Lopulta bändin tekemä työ huomioitiin jopa Kauppalehdessä. Joku neropatti oli laskenut, että tällä hommalla voisi muka tienata ja oli unohtanut täysin, että bändillä voi olla myös kuluja.

Kevään rundin aikana Hynynen ja Karmila saivat idean Karmilan valokuvien julkaisusta. Mieshän oli ottanut meidän jokaisesta studiosessiostamme kuvia jo Helvetistä itään -äänityksistä lähtien. Tarjosimme Likelle Ukonhauta -päiväkirjojen julkaisua ja hullut tarttuivat syöttiin. Hynynen kirjoitti hulluna session päiväkirjoja puhtaaksi keväällä 2009 keikkojen välissä ja Karmila valitsi kuvia. Kirja (Ukonhauta - Kenelle banjot soivat) julkaistiin lopulta kesän alussa ja näin Hynysen ”runokirjan” julkaisu siirtyi syksyyn. Kaiken tämän keikkailun ja kirjoittamisen keskellä Hynynen oli myös kirjeenvaihdossa Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan kanssa, ja tässä vaiheessa oli jo tiedossa, että kirjeevaihto julkaistaisiin Johnny Knigan toimesta alkuvuodesta 2010. Tämä tarkoittaisi sitä, että Hynyseltä tulisi kolme kirjaa alle vuoden sisään. Kahteen vuoteen sisältyisi nämä kolme kirjaa sekä kaksi levyä. Lievää ylitarjontaa, varsinkin kun toinen vuosista oli muka välivuosi.

Ukonhauta - Kenelle banjot soivat ilmestyi siis keväällä 2009. Se on syksyyn 2010 mennessä myynyt noin 3200 kappaletta.

Hynysen ”runokirja” (Mies katoaa) ilmestyi alkusyksystä 2009. Se on myynyt huikeat 11 tuhatta. Se on paljon runokirjalle. Runojahan ei lue muut kuin naiset ja homot.

Jossain vaiheessa alkukesää Imatran Music Bros -studiolle kerääntyi epämääräinen soittajaporukka, joka alkoi tyhjentämään Sorbus-pulloja ja metelöidä keskenään. Seuraukset olivat kauheat: syntyi 7-tuumaiset split-ep:t Koljosen Tiekiista/Kuolleet Leskiset sekä Reiniganes/Veriset Hectorit. Näistä ensin mainittu on myyty kai loppuun.

Seuraukset eivät jääneet tähän. Näiden, sekä ihan oikeiden punk-bändien ympärille, kehiteltiin Kassa-rock Tikkalaan. Paikkana oli tietenkin Kassan baari ja ajankohta oli heti Ilosaarirockin jälkeinen maanantai. Tapahtuma oli sensaatiomainen menestys ja sitä päätettiin järjestää myös jatkossa. Tosin laajennettuna versiona, jossa toisena tapahtumapaikkana olisi Kuopion Henry´s Pub, jossa on aina oltu kovin avomielisiä tempauksillemme.

Kesän aikana Kotiteollisuus äänitti jollain keikkareissullaan myös versionsa Jaakko Tepon Jälkitauti -kappaleesta syksyllä 2009 ilmestyneelle Jaakko Teppo -tribuutille. Versio tehtiin parin akustisen kitaran voimin täydessä kännissä mökillä jossain päin Suomea. Ei mikään maailman paras veto.

Myöhemmin syksyllä Kotiteollisuudelta ilmestyi Kuollut kävelee -ep/dvd, joka sisälsi materiaalia täyspitkän levyn verran. Mukana oli neljä livebiisiä, kolme ”ylijäämäbiisiä” Ukonhaudan sekä Sotakoiran sessioista sekä lyhyemmäksi editoitu versio Ukonhaudan Loveen langennut -biisistä. Dvd-osiolla oli mukana kaikki kolme Ukonhaudalta irroitettua videota, sekä Pölösen elokuvaan tehty Pää kylmänä -video, joka oli käyty kuvaamassa Pölösen ohjauksessa joskus keväällä. Kuten aikaisemmasta Kummitusjuna ep/dvd:stäkin, myös tästä tehtiin vain rajoitettu 5000 painos, joka myytiin vauhdilla loppuun.

Loppuvuodesta 2009 Kotiteollisuus sulkeutui vielä hetkeksi studioon äänittämään versiotaan Killing Joken Pandemonium -kappaleesta. Laulaja Jaz Coleman pyysi versiota jostain heidän kappaleestaan tavatessamme Ilosaarirockissa kesällä. Killing Joke vaati, että biisi tulisi ehdottomasti tehdä suomen kielellä ja sitä kaavailtiin yhdeksi raidaksi heistä tehtävälle cover-levylle, jonka julkaisupäivä oli vielä hämärän peitossa. Muita bändejä tulisi olemaan mm. Metallica ja Foo Fighters.

2010 - OIKEA VÄLIVUOSI
Hynysen ja Liimatan yhteiskirja ilmestyi helmikuussa 2010. Sen myyntiluvuista ei ole tietoa, mutta kirjoittaja epäilee jotain neljäätuhatta.

Kotiteollisuuden Ukonhauta oli Emma-ehdokkaana Vuoden 2009 Metallilevyksi. Amorphis vei patsaan, mutta ryyppäsimme silti samassa pöydässä koko illan ja osan yöstäkin.

Like julkaisi Hynysen luvalla kokoelman miehen aikaisemmista kirjoituksista sekä nettipäiväkirjoista keväällä 2010. Paketin nimeksi tuli Kesämies ja se on myynyt syksyyn mennessä 21 000 kappaletta. Sillä on sytytetty monen mökkisaunan kiuas.

Heti vapun jälkeen kuulimme, että alusta saakka meitä tukenut levy-yhtiömme Johanna kustannus on myyty Universalille. Tämän ei pitäisi vaikuttaa toimintaamme millään tavoin, mutta sitähän ei vielä tiedä. Bändi, joka on aina halunnut olla pienellä firmalla ja toimia marginaalissa, vaikka ei enää siellä vuosiin ole ollutkaan, on nyt maailmanlaajuisen firman alaisuudessa.

Vuonna 2010 Kotiteollisuus on tehnyt vain muutaman keikan. Hynynen, Sinkkonen ja Hongisto ovat keskittyneet lomailuun sekä uuden materiaalin kehittelyyn, jota aletaan työstämään lokakuun 2010 lopussa jälleen kaukana kaikesta paitsi Tikkalan baarista. Jos kaikki menee hyvin niin uusi levy on kaupoissa maaliskuussa 2011. Tässä vaiheessa näyttää, että siitä tulee hieman erilainen Kotiteollisuus -levy. Ja pitkästä, pitkästä aikaa: bändi on treenannut kunnolla!

Kassa-rock järjestettiin Kuopiossa ja Tikkalassa kesällä kuten oli suunniteltukin. Teemana oli hyvästi Sorbus, sillä Alko oli päättänyt vetää tämän nerokkaan tuotteen pois myynnistä. Tapahtuma oli tästä suru-uutisesta huolimatta jälleen kerran sensaatiomainen menestys. Jatkoa seuraa!

Syyskuun lopussa ilmestyi uusi Killing Joke -levy, jonka erikoispainoksessa on mukana myös se kauan odotettu tribuuttilevy jolla Kotiteollisuuskin on mukana. Tribuutti ilmestyy myös erikseen myöhemmin syksyllä.

Marraskuussa 2010 ilmestyy Kotiteollisuuden Itärintama 2003-2010 dvd, joka sisältää runsaasti livemateriaalia, kolme dokumenttia sekä pari uutta videota Kummitusjuna ja Kuollut kävelee ep/dvd:illä olleitten videoitten lisäksi.

Kotiteollisuus palaa keikoille maaliskuussa 2011, kun uusi levy ilmestyy. Sitten mennään. Ja mennään taas lujaa.