Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
KOTITEOLLISUUS: IANKAIKKINEN

KIVIREKI (10.5.2006)
- Tämä syntyi jammailemalla, kun Hynynen ja Sinkkonen odottelivat Hongistoa treeneihin. Yritimme etsiä kadonnutta katu-uskottavuuttamme ja maustaa sitä hieman punkilla. Kertosäe muuttui matkan varrella palatakseen lopulta alkuperäiseen Sinkkosen painostuksesta. Mies oli oikeassa, se toinen kertsi muistutti liikaa Midnight Oilia. Teksti kertoo miehestä, jollaisia tämä maa on täynnä. Eivät raukat osaa päästää naista menemään, eivätkä osaa katsoa peiliin.

Nimeni
on kadonnut taulusta porraskäytävämme
nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme
asunnossa, jota enää en tunne

Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006)
- Vittu, kun mie lauloin tätä pitkään ja hartaasti. Kertosäe jäi hieman vajaaksi vieläkin, mutta se paikattiin helvetillisillä kööreillä Duo Alibin jätkien kanssa. Karmilan ajatus oli, että miun pitäisi laulaa kuin Ismo Alanko, mutta Kauko Röyhkän asenteella. Laula siinä sitten, kun eteen pistetään tuollaiset tavoitteet. Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä. Miun demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan Ordinary World sentään aika hieno biisi. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on ironinen. Se teidän täytyy tajuta itse.

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

IANKAIKKINEN (huhtikuu - 17.7.2006)
- Miun lemppari. Riffi on täyttä rautaa. Kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa äänentarkastuksessa ennen Kouvolan Rivieran keikkaa joskus vuosi sitten. Yritin tolkuttaa, että tämä on sitten hidas biisi. Nopeasti soitettuna riffi kuulostaa ihan Mikki Hiiri -osastolta. Karmila miksasi hienosti basson ja osan kitaroista alkamaan vasta alun riffin puolivälistä. Vittu kun potkii! Kertosäkeessä on muuten sama sointukierto kuin Yön Rakkaus on lumivalkoisessa. Mutta älkää kertoko sitä Hongistolle ja Sinkkoselle, ne suuttuu ja alkaa vittuilla. En ollut tyytyväinen iankaikkinen -sanaan missään vaiheessa, yritin loppun asti keksiä tilalle jotain parempaa. En keksinyt, joten laitettiin Iankaikkinen sitten nimeksi koko levylle. Loogista. Nyt se tuntuu ainoalle oikealle vaihtoehdolle. Rikalan Samille kiitos siitä. Joo, ja mie tiedän, että "rakkaus ja raivo" oli mukana jo yhdessä Pronssisen pokaalin biisissä, joten en aio nyhrätä yhtäkään baarikeskustelua aiheen parissa.

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo

KADONNEET (maaliskuu 2006 -26.6.2006)
- Perus KT:ta. Riffi oli vielä tutumman kuuloinen, mutta Karmila lisäsi siihen jonkun vitun tritonuksen. Treeneissä loksahti kohdalleen heti ensi yrittämällä, kertosäettä mie tosin parantelin vielä myöhemmin Karmilan painostuksesta. Hyvä siitä sitten lopulta tulikin. Taitaa olla toinen single. Tekstiltään levyn avainbiisejä. Kertoo Bermudan kolmiosta, jonka muodostavat koti-leikkipuisto-Prisma. Sinne on nimittäin aika moni tuttava kadonnut. Onko se sitten yhtään sen pahempi kuin "Hynysen neliö", jonka muodostavat koti-Kotiteollisuus-urheilu-baarit? En tiedä.

Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka

Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin

Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme

UKKO PERKELE (29.4.-12.7.2006)
- Tämä oli pitkään miun mielessä levyn nimibiisinä. Jollain tavoin aika keskeinen. On muuten ainoa biisimme, jonka rakenteen olen kasannut keikkabussissa. Siellä lojui joku ränsistynyt akustinen, jota piti heti ruveta räpläämään kun pilluakaan ei lähellä ollut. Miun mielestä oikein onnistunut, vähän rankempi veto. Ja Mannosen Janne vetää hienot Alice in Chains -stemmat säkeistöihin. Yleensä ne on tehnyt Hynysen Janne, mutta nyt se ei kerennyt. Se oli vessassa rakastelemassa kättään.

Hän raivaa uuden tien
yli isiemme luiden
kerta kerran jälkeen korjaa
veripelloilta sadon uuden

Tuonen ukko, koukkusormi,
takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
mustahammas, karvahäntä,
Tuonen joen vaskiverkon
ikuinen punoja

Kukaan ei huomaa yötä
pimeän keskellä
kukaan ei huomaa yötä
kukaan ei välitä

Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta
kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta
Ukko Perkele voiton vie maailmasta
kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta

Sen sylissä nukkuvat lapset
ja nukkuu koko kansa
se lupaa maailmamme
ikuisesti kantavansa

Avunhuuto pisara on meressä
rukous veripisarana veressä
juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät
onkin pian vastassa edessä

Kukaan ei huomaa...

TUONELAN KOIVUT (maaliskuu 2006-27.6.2006)
- Ensimmäinen biisi, joka saatiin treeneissä valmiiksi. Riffi on Sinkkosen ja Hynysen yhteistyön hedelmä. Duo Alibi teki kertosäkeeseen niin hyvät stemmat, että piti merkitä heidät kappaleen osasovittajiksi. Teksti taisi myös olla näistä uusista ensimmäisenä valmiina, tai ainakin jonkinlaisena raakaversiona, joten kai voi sanoa karkeasti, että tästä kaikki lähti liikkeelle. Miun lemppareita ehdottomasti. Elämää suurempi biisi. Olisikohan tässä sitten jotain aika henkilökohtaista, kuten Iankaikkisessakin?

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

KAKSIN KÄSIN (maaliskuu 2006-19.8.2006)
- Mietimme treenatessa pitkään, että kuulostaako tämä liikaa Klamydialta. Pidettiin se mukana kuitenkin, ja lopulta siitä tuli hyvä. Eikä mielestäni kuulosta enää ollenkaan Klamydialta. Tämä kuulostaa pikemminkin siltä, että mm. tämän seurauksena me saatamme saada klamydian jos emme ole varovaisia. Levyn popein veto ehdottomasti.

Pirun viulu soi
sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta

Piru nauraa meille,
se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla

Täytyy elää vaan
meitä Piru vie ja se tie
on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
ikuisesti elää se, joka kerää
kaikkea kaksin käsin

Ota kiinni mistä saat
kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä

Sitä himoa taas tyydytät
vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä

Minä nukun kuin koira, ja lopulta
pahaan uneen herään
siinä esi-isämme eivät enää
jaksa itkeä lastensa perään

KUMMITUSJUNA (2.6.-12.7.2006)
- Oletteko nähneet Kaurismäen Zombie ja Kummitusjuna -elokuvan? Ihan vitun kova. Ja väitän, että me tiedämme tasan tarkkaan mistä siinä on kysymys. Työnimi oli "riffihelvetti", ja sitähän tämä on. Oli vaikeuksia saada tästä yhtenäinen biisi, me kun ei mikään Stam1na olla. Mutta lopulta, pienen sovittelun jälkeen, se saatiin toimimaan. Lopun riffittely haisee hieman CMX:lle, Led Zeppelinille, Don Huonoille ja äsken mainitulle Stam1nalle. Alkulähde on tietenkin Zeppelin, joten ei tarvitse pelätä saavansa turpiinsa ensi kesän festareilla muilta edellä mainituilta. Ei kyllä tarvitse pelätä muutenkaan, sillä mehän olemme isoimpia ja vahvimpia. Ja kauniimpia, ainakin Sinkkonen. Paitsi, että sekin on nykyisin läski.

Pari vuotta
vanhensi minua
ainakin kymmenellä
nyt en voi kuin ihmetellä
kuinka nopeasti
ohi kiitävät
tutut ja vieraat maisemat
uudet ja vanhat asemat

Uni laskee peiton
elämäni ylle
ja taas kaikki sekoittuu
kunnes viimein erottuu
mies, joka kantaa
itkemätöntä itkuaan
läpi kylmän maan
uudestaan ja uudestaan

Kummitusjuna!
sinne kirottuna
istun noiduttuna

Katselen aamuyötä
junan ikkunasta
aamukasteisia,
usvaisia peltoja
Näen itseni
usvan keskellä
yksin seisomassa
uudella asemalla

PULLON HENKI (tammikuu 2006-12.7.2006)
- Pitihän se yksi biisi viinastakin tehdä, se kun on aika oleellisena osana meidän elämässä viime vuosina mukana ollut. Viina - mukana elämän iloissa ja suruissa! B-osa muuttui Karmilan vaatimuksesta, ja nythän se on aika vitun kova. Niin kova, että Hynynen päätti juuri ennen Sinkkosen rummutteluja käyttää samaa riffiä myös biisin lopussa. Karmila puolestaan päätti soittaa sen päälle vielä David Gilmour -vaikutteisen soolon, ja sitähän mies tekikin sitten kokonaisen illan. Mie olin siinä vaiheessa jo baarissa. Pitäähän sitä miehen tietää mistä laulaa. Lisää kokemuksia aiheesta oli saatava. Baarissa olin muuten myös silloin, kun Mannosen Janne kävi vetämässä stemmat kertosäkeeseen. Aika reilua. No, tarjosin sitten myöhemmin miehelle vähän viiniä ja kossua. Persettäkin olisin antanut, mutta kun se on niin saatanan hetero ja tylsä jätkä niin eihän se suostunut.

Himo on sokea
janoinen koira helvetistä
se on viinapiru, pahan tuoja
murheen ikuisen luoja

Ja mikään ei muutu
vaikka toivot niin
vaikka kannat minua
niihin unelmiin

joita vieläkin elätät
joihin uskottiin
ennen kuin eksyin tähän
Saatanan labyrinttiin

Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
todista, että mul on henki
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
tukehduta pullon henki

Kuljen Helvetissä
sen karussa maisemassa
kuivia huuliani hioo
tuoppien tuoma toivo

AAMU (28.6.2006)
- Tämän riffin ympärillä oli puhdas kansanlaulubiisi, joka kuulemma meni duurissa. Karmila ehdotteli, että siitä voisi tehdä vähän synkemmän. Kasasin koko biisin uudestaan yhden aamun aikana mökillä ollessani ja jätin vain alkuperäisen riffin. Johan alkoi toimia. Samana iltana treeneissä biisi loksahti kohdilleen heti ensi yrittämällä. Teksti tuli vajaassa puolessa tunnissa, ja olen siihen jopa aika tyytyväinen. Soitin muuten tämän biisin alkuperäisen demon jollekin porukalle Mäntsälässä, jolle olimme Putron Samulin kanssa puhumassa biisien tekemisen "vaikeudesta". Putro veti samassa tilaisuudessa Stop:in livenä.

Kuten kansa on
hukassa ilman johtajaansa
on maailma
eksynyt ilman Jumalaansa

Jaettiin viisi leipää
jaettiin kaksi kalaa
se saakin riittää, sillä
ihmeidentekijä ei palaa

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana

En nukuta
lastani enää saduilla
kuuntelemme, kuinka
valloittajat marssivat kaduilla

Aatteen, uskonnon, rahan
nimissä kaiken pahan
saamme niellä, nielemme hevosen
ja sen nahan

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
tai soitin
yön pimeydestä rakennettu
kielinään roudan hiukset
seiteistä aamukasteisista kasattu
soiden kuin kuoleman kielet

Tuonelan soitin soi
romuluinen kantele helisee
yö sakenee, ja pakenee
viimeiset valon säteet
kun kuolon kädet meitä hyväilee

UNILAULU (elokuu 2005-27.4.2006)
- Tätä ei varmaan tarvitse hirveästi selitellä. Tuutulaulu, joka on syntynyt lasta nukuttaessa teksteineen kaikkineen. Isi oli juuri palannut vuoden mittaiselta reissultaan. Lapselle on hyvä kertoa faktat maailmasta jo aikaisessa vaiheessa. Hyvin maistui uni. Hymiö. Tätä ei treenattu kämpillä lainkaan, vaan kasasimme biisin kokonaan studiossa. On miun soittama basso muuten. Hongisto sattui olemaan silloin paskalla, ja emmehän me Karmilan kanssa jaksaneet tuntikausia odotella. Se nimittäin käveli vessaan vino pino Jalluja mukanaan.

Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla