
|
KOTITEOLLISUUDEN DEMOSESSIO 13.-15.4.2003
MAASEUDUN RAUHAA - TREENIT TOHMAJÄRVELLÄ 11.-12.4.
Luovuutemme pääsee irralleen yön hämärinä tunteina. Suunnittelemme siinä ruokailun, tupakoinnin ja saunomisen ohessa pari lyhytelokuvaa. Tittelit ovat: The Curse of the Station ja Vanhusrodeo. En vaivaudu selittämään loistavia juonikuvioita tässä. Saunan jälkeen, joskus viiden aikaan aamuyöstä, stereoissa pauhaa Maritta Kuulan uusin levy. Hynynen poistuu yläkertaan nukkumaan jättäen sammuneen isännän sohvatuolille leikittelemään puolillaan olevan olutpullonsa kanssa. Myöhemmin kuulemme, että mies heräsi siihen kun pullo putosi lattialle. Niinhän siinä pitikin käydä. Hongisto ei muuten kumpanakaan treenipäivänä päässyt omaan sänkyynsä nukkumaan, vaan mies heräsi eri puolelta valtavaa asuntoaan. Yksin.
Sitä ennen vedämme kuitenkin kännit ja käymme saunassa. Koko yöhän siinä taas menee. Nyt kuunnellaan Kumikamelin Oparin aarteita. Demoa Imatralle Aaltosen Miitrin luokse Music Bros -studiolle lähdetään siis tekemään seuraavanlaisella materiaalilla. Mukana työnimet kuvaamassa biisien mahdollista luonnetta: 1. Minä olen (työnimi: cmx-poppis) Näiden lisäksi Hynysellä on kahdesta biisistä jo kotona tehdyt demot valmiina. Niitä ei ole hänen mielestään syytä opetella ennen kuin Hongisto, Sinkkonen ja Karmila päättäisivät, että kannattaako niitä ottaa edes mukaan. PYLLISTYKSEMME TULOKSET TALTIOIDAAN
Yöllä kuuntelemme päivän äänitykset läpi ja hekumoimme tulevalla materiaalilla. Tuonen joutsen on aivan ehdoton. Samoin Veri valuu maahan. Ja Minä olen. Ja Helvetistä itään. Ja Kuningas Mammona. Ja Yö päivää keinuttaa. Ja kaikki muutkin.
THE CURSE OF THE STATION Hynynen aloittelee kitaratuplauksilla. Täytyyhän nauhalle vähän jyrää saada, vaikka vain demoa tehdäänkin. Sitä tuleekin varsin mallikkaasti. Ja kahvia kuluu. Tämän jälkeen, Sinkkosenkin herättyä, äänitämme ne pari biisiä, jotka edellisenä päivänä ovat sovituksellisista syistä jääneet nauhoittamatta. Niitä on kolme. Lemminkäinen, Pirun laulu ja Kukko laulaa. Pirun lauluun Hynynen on tehnyt humalapäissään edellisenä iltana uuden säkeistön ja se saadaan nauhalle kerralla. Kukko laulaa -biisiin Aaltonen ehdottaa kertosäkeeseen uutta rumpusovitusta. Se tehdään ja vedetään nauhalle saman tien. Viimeisenä vedetään nauhalle Lemminkäinen, jossa käytämme meille uutta viritystä, vielä matalampaa mikä meillä tavallisesti on. Sitä varten Hynysen kitaraan laitetaan basson kielet. Se tuokin biisiin mukavasti jyrää, muttei pelasta sen huonoa sovitusta. Nauhoitamme sen kuitenkin. Näiden lisäksi syntyy vielä kolme spontaania pyristystä. Biisit nimeltään Poliisivaltio, Vittuperkele ja Kaljaa kioskeihin vedetään nauhalle. Niistä kuvataan samalla videotkin. Hynynen soittaa demomielessä muutamat kitaramelodiat vielä nauhalle, ja Aaltosenkin kitaristintaitoja pääsemme kuulemaan hänen ideoidessaan muutaman varsin mehukkaan kitarakuvion pariin biisiin. Kitarakuvion, joiden aikana taivaalta sataa rahaa ja ilmassa leijuu sillin tuoksu. Aaltonen vetoaa taloremonttikiireisiin ja poistuu. Jäämme keskenämme. Siitä tulee tuhoisaa, kuten aina. Lämmittelemme saunaa, juomme alkoholia ja kuuntelemme musaa. Oman materiaalin hekumoinnin lomassa kuuntelemme myös Johnny Cashin uusinta (Hynynen itkee Hurtin soidessa), uutta The Donnasia (Hongisto ja Hynynen rakastuvat bändin kaikkiin jäseniin) ja Mokoman uutta. Mokoman soidessa Hongisto ja Hynynen ovat aivan hiljaa (Sinkkonen on tässä vaiheessa poistunut moikkaamaan jotain kaveriaan). Kun levy loppuu, päättävät miehet viedä seuraavana päivänä soittimensa kaniin. Ei Kotiteollisuudella ole tuon jälkeen enää mitään sanottavaa, tehtävää tässä maailmassa. Onneksi Sinkkonen saapuu seuraamme piristämään synkistyneitä mieliämme. Tartumme videokameraan. Demotoimintaamme on kuvattu jo tämä päivä, mutta päätämme, ettei se riitä. Päätämme kuvata muutamaa päivää aikaisemmin suunnitellun The Curse of the Station -lyhytelokuvan. Näin käykin. Siinä menee pitkälle aamuyöhön. Hongisto sammuu pianon ääreen otsan iskeytyessä välillä pianon koskettimille, Hynynen sammuu puolestaan tarkkaamoon. Vain Sinkkonen on ihminen ja kömpii omin jaloin nukkumaan. LUOVUUDEN JÄLKEINEN TYHJYYS JA ISO K Hynynen laulaa ja huutaa 16 biisiä noin neljässä tunnissa. Taattua Hynystä, epävireistä laulua ja tehokasta huutamista. Mutta lopputulos ajaa asiansa, biisien "laulumelodioista" saanee selvän niin levy-yhtiö, Karmila, keikkamyyjä Korhonen kuin bändin jäsenet itsekin. Ja kello 18 paketti on nipussa ja Hynysellä lonkero hanskassa. Hamaran päätoimittaja Matti Riekkikin on saapunut paikalle ja haastattelee koko porukkaa uuden materiaalin tiimoilta. Haastattelu venyy lopulta yllättävän pitkäksi, neljään saakka yöllä. Siinä keretään kuuntelemaan mm. uutta, tulevaa Type 0 Negativea ja montaa levyllistä Juice Leskistä Hynysen residenssissä ennen kuin joku nainen taluttaa Hynysen korvasta repien nukkumaan Hynysen huutaessa, että "vittu, meidän täytyy tehdä versio Juicen Musta aurinko nousee -biisistä". Ja entä seuraava päivä? Viiden päivän krapulan iskukyky yllättää täysin vanhan miehen. Hynynen ei kykene muuhun kuin makaamaan sängyssä, mies ei löydä asentoa, jossa olisi hyvä. Iso K osoittaa mahtinsa kovalla kädellä. Ja seuraavana päivänä pitäisi lähteä kolmeksi päiväksi keikoille. Arvatkaapa, että miten paljon kiinnostaa? Demon kuuntelukin on yhtä helvettiä. Hynynen tajuaa nimittäin, että vielä pitää tehdä helvetisti hommia, ennen kuin on hyvä levy kasassa. Muutaman biisin rakenteet täytyy muuttaa täysin, pariin biisiin joudutaan tekemään uudet sanat ja sovituksissa on vieläkin hiomista, näinkin tiiviin treenaamisen jälkeen. Mutta aikaa on vielä noin kuukausi. Kyllä me keretään. Ihan varmasti. Jos ei keretä niin ainoa järkevä ratkaisu on pistooli. |
| Viimeksi päivitetty 08.09.2009 10:52 |